Vihdoinkin kalaasit

Villa Malakoffissa oli kalaaseja järjestetty pitkään ja hartaasti.
Monet kalat oli pyydetty ja syöty ennen kuin ne vihdoin päätyivät saliin pöydälle hyytelönä ja kraavina kalana.
Salin pöytä oli nostettu seinustalle ja katettu, lattialle jätetty tyhjää tilaa nuorten parien pyörähdellä. Niin oli Hebla suunnitellut - niinpä niin.

Anna oli kattanut Olgan kanssa pöytään herkkuja.
(herkut Jatan ja Mirjan ihanuuksia)

 

Natasa ja Pietarista saapunut Adelaida-serkku ihastelevat ruokia... ja supsattavat....

 

Aksenja vain oli kyllä alun perinkin tiennyt, mennyt sitten Heblan puheiden mukaan ja innostunut eikä sitten ollut raaskinut keskeyttää sitä intoa joka aika ajoin tarttui häneenkin. Vaikka olikin tiennyt... ; Kauppakylässä ei ollut naimattomia naimaikäisiä miehiä.
Siis sellaisia jotka olivat soveliaita kutsua. Ei muita kuin Filemon Pykälä.

 

Filemon Pykälä saapui oikein mielellään. Olisi tullut melko varmasti ilman kutsuakin.
Missä vain väki kokoontui, oli lainvalvojan suoranainen velvollisuus tarkastaa kokoontumisen syyt ja etenkin varmistaa ettei niillä ollut ainakaan epäsuotuisia seurauksia.

 

Khööm, khööm, Niin päääivää arvon neidit. En olekaan eeesittäytynyt vielä tälle
tooiselle neeeitsykäiselle.... Fiiilemon Pyyykälä, esivallan paaalveluksessa ja teeeidän. Khih,hih...
Muutta voi, voi mitkä herkut....

Ja niin Filemon Pykälä antautui katseen ja tuoksujen nautinnoille. Ja aikoi antautua lisäksi myös makujen nautinnoille. Oikein hartaasti ja pitkään.

 

Aksenja oli pyytänyt rouvia  kalaaseihin, kun tiesi, ettei Hebla löytäisi nuoria miehiä eikä näköjään varttuneempiakaan saapunut.
Sulevia odotti sekä Aksenja, että Hebla, mutta Sulevi oli lähettänyt sanan, ettei nyt mitenkään ennättänyt. Afäärit ottivat juuri nyt Sulevin kaiken ajan.

Tyttösillä oli hauskaa seuratessaan Filemonin herkuttelua ja kuunnellessa kertomuksia hankalista ja haastavista tilanteista joissa Filemon Pykälän arvovaltaa oli tarvittu.

Ja juttua riitti - ja suolaisten jälkeen oli Filemon siirtynyt huoneen toiselle laidalle jossa oli tarjolla makeaa.

Rouvilla oli niin paljon puhuttavaa, että Filemon sai puhua melkeinpä yksin tytöille.
Rouvat olivat aivan kuohuksissaan; Suleville oli ilmestynyt Kauppakylään Kauppahuone.
Suuri punainen hiukan jo elämää nähnyt rakennus, mutta komea, kahtaalle avautuvilla ovilla ja suurilla ikkunoilla.
Aiemmin vuokratun huoneen remontti oli pitkistynyt ja kuten usein samalla ne tahtovat mutkistua ja niin oli käynyt.
Sulevi luopui siitä hankkeesta. Juopoteltuaan murheitaan pari päivää Suutarilla, oli ottanut ja lähtenyt Helsinkiin ja sieltä tultua oli tullut Kauppahuonekin.
Itse talo oli Juvosen suvulla ollut rakennus jonka Juvonen oli perinyt. Juvosella ei ollut aikeita muuttaa koskaan itse taloon ja myynyt Suleville pitkään tyhjillään olleen rakennuksen.
Mutta mistä oli Sulevi saanut sellaiset rahat - sitä rouvat pohtivat...
Niin, Maggien luona Sulevi oli myös viihtynyt.... ja Maggiella oli varoja. Paljon varoja...

Ja sitten kuuluu iloinen hihkaisu, naurua, ja kohahdus rouvien sohvanurkassa...
Babuska, katso, saanko esitellä sinulle - Samuel

Ja Natasa tuli ja kuljetti nuorta miestä ihan käsipuolesta! Voi kauhistus, pääsee Aksenjalta.

Natasa oli iloinen, eikä huomannut mitään ihmeellistä lämpimässä otteessaan, olivathan he Samuelin kanssa näin olleet monta kertaa ennenkin...
Voi sentään..  huokaa Aksenja
Tällaista tämä sitten on, kun vapaasti annetaan kulkea torit ja markkinat nuorten neitojen... ei mitään kuria ja vahtia, päivittelee Hebla,..
Elsi-Kanervaa hymyilyttää, niin on kaunis pari ja onnellisen oloinen. Anna Sofia Ahlin ilme on myös hersyvä, mutta nyt ei uskalla sanoa mitään, saati katsoa Aksenja Malakoffin kasvoja.
Voi sentään, sitä on tainnut Aksenja toistella tämän illan aikana jo monet kerrat...

Filemon vähän typertyy, nielaisee pullan hiukan liian suurena ja kääntyy sitten vasemmalle... onhan vielä tämä toinen neito...

Niin, kovin kaunis, kovin kaunis on tämäkin - nuori ja kaunis... kyllähän se tästäkin... khööm, khööm

ja viimein on keittiö liesien ääreen kantautunut
Sulevin Helsingin reissulta tieto, että  Sulevi on Maggien lisäksi nähty käyskentelemässä kasvihuoneilla ja puutarhoissa kuvan kauniin nuoren neidon kanssa...
Ja joku jo varmana tiesi, että sama neito on vieraillut Kauppahuoneella illan hämärissä ja viipyillyt -  vaikka se ei vielä ole edes avattu..

 

Jokakylän Kalle

Villa Malakoffissa on aloitettu herkkujen valmistus.

Johanna on tullut jo aamuvarhaisella ja on jo täydessä työn touhussa, tänään valmistuvat kalaterriinit ja hyytelöt ja muut kalaisat herkut.

Aamulla on tullut tilattu kuorma ahventa, siikaa, matikkaa...

 

 

...Keittiössä valtaa pitävä Emäntä Olga aivan kauhistui Johannan ronskia kalan käsittelyä, niin että hyytelömuotit oli livetä käsistä,  mutta muuten nämä kaksi tulevat kovin hyvin toimeen samassa keittiössä. 

 

 

(Jatan taituroimia kalansaaliita, ihanuus, kiitos!)

 

 

Yläkerrassa pikkutytöt kuhisevat jo juhlista..

 

Minä sitten rakastan näitä Tarun tyttöjä - ja kaikkia muita nukkeja!

Ja samaan aikaan kylän toisella reunalla...
Sulevin käytyä Suutarilla parantamassa maailmaa, niinhän siinä kävi, että eihän Suutari voinut maailmanparannusta päättää Sulevin lähtöön, vaan lähti itse kylän laitamilla oleville tölleille ja sieltä löytyi maailmanparannusseuraa - Jokakylän Kalle.

 

Aamu koitti heillekin ja ikävä tosiasia, että maailmanparannusta edistävät tuotteet olivat päässeet loppumaan.

 

Noo, minä lähden katsomaan löytyykös mitään mistään...

 

..tuumaa Jokakylän Kalle - kirkonkirjaan on  Kappalainen kirjoittanut, että Caspar Räisäin,

 mutta Kasper Räisänen, näin häntä kotona kutsuttiin ja tutummin kyläläisten kielillä  Jokakylän Kalle... eikö heitä aina ole vähintään yksi joka kylässä...

 

Henkilökuntaa

Sulevi oli viettänyt nautinnollisen joulun tienoon.

Ruokaa oli riittänyt jokaisessa kyläpaikassa johon Sulevi oli visiittejä tehnyt ja siitä oli pitänyt myös Johanna huolen joka silloin tällöin viipyili Sulevin alkeellisessa kauppahuoneessa yön pimeinä tunteina.
Mutta nyt oli koittanut aika jolloin taas oli ryhdyttävä toimeen.

Sulevilla oli käynyt rakennusmiehiä kääntymässä, mutta niin olivat laiskaa, juoppoa, tai suulasta, tai muuten epäsopivaa väkeä, että Sulevi oli pistänyt matkaan jokaisen toisensa perään.
Kauppahuoneen valmistus siis oli aivan alkuvaiheessaan. Myös sinä päivänä jolloin jo aikaa sitten palkattu myymälänhoitaja ilmestyi paikalle.
Katsoi ympärilleen ja nosti juuri laskemansa laukun ja pitemmittä puheitta marssi ovesta ulos. Sinne meni pystyvä ja pätevä mies.
Sulevi oli niin masentunut kaikista vastuksistaan, että marssi myös ovesta ulos ja jatkoi matkaa kylän toiselle laidalle - Suutarin tölliin.
Siellä oli ahdasta, kodikasta ja lämmintä - ja mikä parhainta, Suutari oli erittäin mukavaa juttuseuraa.
Ja nyt ei Ullakaan katsonut kovin pahalla vaikka Suutari kävi hakemassa jostain paloviinakannun - Suutari näki, että nyt sitä tarvittiin.

Siinä meni päivä ja pari, välillä saunottiin ja Ulla keitti hännätöntä kalakeittoa; ensin keitettiin suolasilakoita nostettiin pois ja liemessä keitettiin perunaa ja sipulia. Lautaselle saattoi lisätä perattuja suolasilakan muruja.

Mutta nyt oli Sulevi taas kaupallaan ja  oli lähdössä Villa Malakoffiin Aksenjan pakeille, kun kauppahuoneeseen asteli pari nuorta...

.

(hyllyillä on jo kaupan tuotteita, kiitos Mirjalle, Tarulle, Eijalle, Kaisalle ja Erjalle!)

No keitäs... mitä...

 

Päivää vaan, eikös tämä ole se kauppahuone jonne meidän piti tulla?

Niinhän sitä sovittiin, puhe oli..

 

Jaa, niin, keitäs..

Lauri, minä olen Lauri ja tämä on Gabriel... niin, kauppa-apulaiseksi piti..Helsingistä ollaan..

 

Ja muistihan Sulevi. Silloin syksyllä Helsingissä reissatessa oli palkannut henkilökuntaa - vähän enemmänkin kuin vain myymälänhoitajan joka siis jo kävi ja meni. Tässä sitten kauppa-apulainen ja juoksupoika..

Voi sentään.  Molemmille oli Sulevi luvannut asunnon ja täysylöspidon.

 

Ja nyt oli kaikki aivan kesken. Miten Sulevi oli heidänkin tulon unohtanut tässä leppoisassa joulun ajassa.

Sovittiin, että pojat jäävät. Mitä siellä kotonakaan, vuokrahuoneet ja täynnä lapsia. Äiti oli jo ennättänyt iloita poikien hyvää tuuria - ja paria suuta vähemmän ruokapöydässä.

Patjamajoitus ja pojat alkavat pistää liikettä kuntoon aina Sulevin neuvojen mukaan... Tutustukaa nyt paikkaan, aika on ankeata vielä khym.. no niin, lähdenkin tästä..

Gabriel ihmetteli hyllyillä olevia iloisia säilykepurkkeja...

 

Ja Lauri tutkaili seiniä ja nurkkia...

 

On täällä paljon työtä ennen kuin mihinkään kauppahommaan päästään...

 

No niin on, mutta on täällä ainakin lämmintä, tuumaa Gabriel

ja mieli on jo odottava uuden edessä.

 

Matkalainen maailmalta

Pieni hahmo kulki ja etsi... jostain kuului hiljaista laulua....
Täältä, jostain tämän kolon uumenista... hui, kylmäkin alkoi olla.... 

 

Ovikin löytyi... ja siihen pikkuinen koputtaa...

 

.... ja sitten kuuluukin kutsu sisään...

 

Sisällä on Sakarias talven viimoilta suojassa ystävien seurassa... porsinko Ursulan...
Tervetuloa! Tervetuloa, tulepas lämmittelemään ja ennen kaikkea syömään - olet varmasti pitkästä matkasta aivan uupunut

 

Iki-ihana menninkäinen - joululahja itselleni  - Julia Moiseenkon taikoma.
Nyt tulee tähänkin kantoon edistystä  - nukkuma paikkaakin pitää ruveta laittamaan kuntoon - ja mitä kaikkea tänne pienen veijarin mukana tuleekaan... tiedä tätä...

 

 

Joulunajan paketteja

Tänä vuonna en vaihtanut montaa luukkua, vain Merjan, Tuikun ja Miran kanssa muutaman, niin että pääsin availun makuun ja Eija kanssa perinteinen aaton luukku.

Mutta ei haitannut veikka jokaiselle päivälle ei pakettia ollutkaan, niin ihania asioita niistä paljastui:

 

 

Tauluja kolmin kappalein, aivan ihana rasia jossa lasiset kuusen pallot,

varmasti Kauppakylän koululuokkaan menossa olevia varusteita kuten liitutaulu ja liitua, luonnoslehtiö ja purkillinen kyniä, upea peili ja sokerikko ja kiisseliä lautanen,,,,

meikki peili, tai luulen, että tämä on Sulevin parranajopeili...

 

sininen punottu kori - selvästi kuuluu Talo kiireettömän siniseen huoneeseen, ihanan lyhty ja koreja

kaksin kappalein, Ranskan kartta - selvästi kuuluu Meerille...

 

ja ovi - saapas nähdä mihin tämä avautuu...

ja nämä pallot ja rasia ovat niiiiiin pienet

Kuvasta puuttuu vielä semmoinen sukutaulu jota aloitin kehystämään ja jäi pois kuvasta - sitä sitten nähdään Villa Malakoffin seinällä

Suuret kiitokset Tuija, Mira ja Merja!

 

 

Aatto aamu alkoi Eijan monivaihepaketilla joka sisältää tarkat avaamisohjeet ajankohtineen eri paketeille;

 

Ja tässä kaikki avattuna; kaksi tuolia osissa - ja vähän on irrotettavaakin, saapas nähdä miten ne millit taas löytyy... Kiitos, onkin mukava saada myös askaretta.

sateenvarjo, pieni kukka, seinäkello - myös kittinä, ja survival-osio, jossa aimo annos kaikkea mahdollista askarreltavaa.! (ja hym, hym, kyllä sitä jo avattiin hiukan ennen viimiestä...)

Ja katsokaapas tätä varjoa lähemmin! On sitten aivan ihana  - selvästi Aksenjan uutukainen! :)

(ja tuolla oikealla alhaalla tuo musta; päivitystä siitä onkin Salmen puolella)

 

Kiitos Eija <3

 

Jouluksi osallistuin myös Ainukan tuunausrinkiin ja vaihtopariksi osui Tuija.

Aiheena oli kapiokirstsu ja sinne vähän jo kapioiden alkua,
Tässä saamani kirstu ja siellä olikin jo upea peili, pyyhkeitä, liinavaatteita, pöytäliinaa...

ja näin upea oli itse arkku!

Kiitos Tuikulle ja Ainukalle järjestelyistä.
Olikin kiva tehdä tämä.

Täytyy sanoa, että kyllä ympärillä on taitavia ja idearikkaita ystäviä, Kiitos

Pyykin pesua

Kun keväällä on Kauppakylän järvestä lähtenyt jäät, viritetään saunarantaan monessa talossa ja mökissä padat ja niiden alle tuli ja alkaa talven aikana likaantuneiden lakanoiden, liinojen ja vaatteiden keitto, alkaa pyykkipäivät. Sitä tekemään saapuu myös pyykkäri, Johanna.

 

 

Siihen meneekin monta päivää ja samalla talvivaatteet, vällyt, ryijyt ja kaikki lämmikkeenä käytetty siistitään, tuuletetaan, harjataan ja paikataan ja parsitaan ja  laitetaan kesän yli säilöön aittoihin, ullakoille, komeroihin ja arkkuihin tupien seinustoille.

 

Ja sama tehtiin taas syksyllä, enne talven tuloa. Silloin kaikki otettiin taas esiin ja tarkistettiin kunto, tuuletettiin ja korjailtiin  mikäli kesän jäljiltä niissä jotain olisi ollut.

Johanna kulki silloin suurimpien talojen väliä ja sinä aikana sai talosta aina täyden ylöspidon; asumisen ja ruuan. Ja joskus Johanna sai vanhoja vaatteita, tavaroita ja vähän rahaakin, kun häneen oltiin oikein tyytyväisiä.

 

Ja miksi ei olisi oltu, Johanna oli myös oiva apu kevään ja syksyn pyykkipäivien välissä. Oli syksyiset lahtipäivät ja Johanna oli mestari maustamaan makkarat. Lahtiaikaan kaikki yrittivät, että ne sijoittuivat peräkkäin, että Johanna ennätti makkaran valmistukseen moneen taloon.

 

 

Ja joulun aikaan Johannaa kysyttiin joulukalan valmistukseen.

 

Ja muihinkin jouluherkkujen laittoon.

 

Ja keväällä oli pääsiäisen aika jolloin Johannaa ehdottomasti tarvittiin pashan valmistukseen. 

 Kukaan ei osannut valmistaa sellaista pashaa kuin Johanna.

Ja kaikenlaisiin kalaaseihin ja juhliin häntä myös tarvittiin. Itse asiassa Johanna oli oikein kiireinen naisihminen ja häntä kysyttiin myös muualle kuin Kauppakylään.
Nyt hän oli tullut Villa Malakoffia varten, Aksenjan suunnittelemia juhlia valmistamaan.
Ja valmistuihan siinä samalla tämän jouluinen joulukalakin.

 

Niin että kovin, kovin kiireinen oli tämä neiti-ihminen. Ja neitinähän Johannan olikin helppo kulkea, kun ei ollut lapsiakaan vastuksina. Niin, että oikein pystyvä ja tarpeellinen oli tämä Johanna.