Henkilökuntaa

Sulevi oli viettänyt nautinnollisen joulun tienoon.

Ruokaa oli riittänyt jokaisessa kyläpaikassa johon Sulevi oli visiittejä tehnyt ja siitä oli pitänyt myös Johanna huolen joka silloin tällöin viipyili Sulevin alkeellisessa kauppahuoneessa yön pimeinä tunteina.
Mutta nyt oli koittanut aika jolloin taas oli ryhdyttävä toimeen.

Sulevilla oli käynyt rakennusmiehiä kääntymässä, mutta niin olivat laiskaa, juoppoa, tai suulasta, tai muuten epäsopivaa väkeä, että Sulevi oli pistänyt matkaan jokaisen toisensa perään.
Kauppahuoneen valmistus siis oli aivan alkuvaiheessaan. Myös sinä päivänä jolloin jo aikaa sitten palkattu myymälänhoitaja ilmestyi paikalle.
Katsoi ympärilleen ja nosti juuri laskemansa laukun ja pitemmittä puheitta marssi ovesta ulos. Sinne meni pystyvä ja pätevä mies.
Sulevi oli niin masentunut kaikista vastuksistaan, että marssi myös ovesta ulos ja jatkoi matkaa kylän toiselle laidalle - Suutarin tölliin.
Siellä oli ahdasta, kodikasta ja lämmintä - ja mikä parhainta, Suutari oli erittäin mukavaa juttuseuraa.
Ja nyt ei Ullakaan katsonut kovin pahalla vaikka Suutari kävi hakemassa jostain paloviinakannun - Suutari näki, että nyt sitä tarvittiin.

Siinä meni päivä ja pari, välillä saunottiin ja Ulla keitti hännätöntä kalakeittoa; ensin keitettiin suolasilakoita nostettiin pois ja liemessä keitettiin perunaa ja sipulia. Lautaselle saattoi lisätä perattuja suolasilakan muruja.

Mutta nyt oli Sulevi taas kaupallaan ja  oli lähdössä Villa Malakoffiin Aksenjan pakeille, kun kauppahuoneeseen asteli pari nuorta...

.

(hyllyillä on jo kaupan tuotteita, kiitos Mirjalle, Tarulle, Eijalle, Kaisalle ja Erjalle!)

No keitäs... mitä...

 

Päivää vaan, eikös tämä ole se kauppahuone jonne meidän piti tulla?

Niinhän sitä sovittiin, puhe oli..

 

Jaa, niin, keitäs..

Lauri, minä olen Lauri ja tämä on Gabriel... niin, kauppa-apulaiseksi piti..Helsingistä ollaan..

 

Ja muistihan Sulevi. Silloin syksyllä Helsingissä reissatessa oli palkannut henkilökuntaa - vähän enemmänkin kuin vain myymälänhoitajan joka siis jo kävi ja meni. Tässä sitten kauppa-apulainen ja juoksupoika..

Voi sentään.  Molemmille oli Sulevi luvannut asunnon ja täysylöspidon.

 

Ja nyt oli kaikki aivan kesken. Miten Sulevi oli heidänkin tulon unohtanut tässä leppoisassa joulun ajassa.

Sovittiin, että pojat jäävät. Mitä siellä kotonakaan, vuokrahuoneet ja täynnä lapsia. Äiti oli jo ennättänyt iloita poikien hyvää tuuria - ja paria suuta vähemmän ruokapöydässä.

Patjamajoitus ja pojat alkavat pistää liikettä kuntoon aina Sulevin neuvojen mukaan... Tutustukaa nyt paikkaan, aika on ankeata vielä khym.. no niin, lähdenkin tästä..

Gabriel ihmetteli hyllyillä olevia iloisia säilykepurkkeja...

 

Ja Lauri tutkaili seiniä ja nurkkia...

 

On täällä paljon työtä ennen kuin mihinkään kauppahommaan päästään...

 

No niin on, mutta on täällä ainakin lämmintä, tuumaa Gabriel

ja mieli on jo odottava uuden edessä.