lauantai 18. toukokuuta 2019

Kaiken tämä minä sinulle lupaan..

Pääsiäinen nautittiin perinteiden mukaan ja herkuteltiinkin Olgan valmistamilla herkuilla.



Tytöt olivat vierailleet Pääsiäsaamuna kylän tuvissa viemässä lapsille pääsiäis tervehdykset.


Ja pääsiäsvitsojakin oli valmistettu.


Mutta kun niistä oli päästy, oli Aksenjan päästävä pois. Johonkin vähän pidemmälle - ja aivan yksin. Koko talvi ja kaikki murheelliset tapahtumat ja ylimääräinen hälinä vaati nyt veronsa.
Niinpä Aksenja ajatutti itsensä junalle ja jytkytteli menemään Helsinkiin. 
Venny ja Meeri ja kaikki kaupungin ystävät tekisivät nyt varmasti hyvää. 

Ja Helsinkiin oli Venny avannut uuden kukkakaupan. Siitä oli vaihdettu tietoja kirjeitse ja nyt se oli aika nähdä omin silmin
.
Ja millainen kauppa!
(Kukkakauppa kukkineen, on Erja Helanderin käsialaa kaikkineen, upea oli!)


Monen monta eksoottista ruukkukasvia oli sinne onnistuttu tuottamaan.
Ja se leikkokukkien kirjo! Kyllä oli vara valita jokaiseen merkkipäivään ja onnitteluun juuri saajansa näköinen asetelma, tahi kimppu.
Ja käviväthän ne oikein hyvin  anteeksipyyntöön ja lepyttelyynkin. Rouvasväki kun oli niin kovin herkkää ja tunteellista.


Aksenja ei meinannut saada silmään irti kukista! Ja miten hieno kukkakaappi! Valotkin sisällä! Ei ollut Aksenja ennen vieraillut näin hienossa liikkeessä. Ja hän oli sentään olut Pietaria myöden kukkakaupoissa, oman harrastuksensa tiimoilta. Mitähän täältä hän veisi omaan orkidea- ja kasvihuoneeseensa?


Kyllä ei näistä saanut kylläkseensäi! 
Miten mieli rauhoittui ja tyyntyi ja uusi energia taas virtasi suonissa.
Oli hyvä  lähteä taas kotiin.


Kotona Aksenjaa ilahduttivat vielä matkalta tuomat kukat kotipöydällä ja tsajuhetki iltapäivällä virkisti ruumista. Asiat olivat tällä hetkellä aika lailla taas hyvin.


Onni ja rauha ei ollut pysyvää...
Alakerrassa oli keittiön eteiseen tupsahtanut jälleen kerra Kruununvouti Filemon Pykälä.


Vanhaan Malakoffiin ja ylempiin huoneisiin kulku kävi keittiön eteisen ja itse keittiön kautta. Sinne ei noin vain marssittu, Aksenjan kamareihin.
Ja oikeastaan ihan hyvä, aina keittiöstä sai jonkun suupalan ohimennen Olgalta.


Filemon purjehti Aksenjan salonkiin (ja pani ilahtuneena merkille tsajupannun)
ja aloitti heti innoissaan asiaansa...
Khööm niiin, khihihi.. minä tuota, olen menooossa naimisiin!


Aksenja oli vähintäänkin yllätetty!
Niinkö, oho, saanko tietysti onnitella... ja khym  tiedustella mistä Filemon on morsiamen löytänyt.

Jaaah, eikös Rouva Aksenja shiiitä tiedä? Hänhän on Neiti Ofeelia...


 Aksenja oli vielä enemmän hämmästynyt... Jahas, no sitten, tota, minun lienee syytä onnitella Kruununvouti Filemon Pykälää, (vaikka tuli jo onnitelleeksi..) milloinkas häät ovat js missä ne on ajatus viettää?

Niihn, khööm, tuota, khihih.. kun se on vieeelä vallan epäselvää... kun tuota asiaa pitäisi varmaan tiedustella vhielä Ofeelian peerheeltä, khööm tuota, emme ole vieelä ennättäneet heiltä asiaa tiedusteella.. taai itse asiassa lainkaan, ikäänkuin..

Aksenja aivan kauhistui; eivätkös Ofelian vanhemmat ole tietoisia asiasta? Kuka tässä on ollut puhemiehenä ja onko asiaa tiedusteltu sitten täällä Kauppakylässä Ofelian sedältä, Leviltä, jos ei ole  neidon kättä pyydetty Kapteeni Masalinilta?

Khööm, tuooota, eei, ei ole, kun olemme sen sopineet Ofeelian kanssa.

Miten on tällainen asia päässyt tapahtumaan? a Aksenja pyöräytti, kekskenään sopimaan...  Hänen silmiensä alla... Onhan tämä nyt ennen kuulumatonta, Kruununvouti sentään ja toimii näin skandaalimaisen epäsopivasti!
Niin, kuinka Filemon tämä nyt selittää  että minä ymmärrän...

Ja niin Filemon selittää..


Miten aikaisin keväällä oli Filemon yhyttänyt Ofelian matkalla Kauppahuoneelta kotiinsa.  Oli siinä kävellyt yhtä matkaa, ja samalla oli Filemon huomannut, että Ofelia oli niin viehättävä näin kahden kesken kuin oli pannut merkille jo monissa juhlissa ja yhteisissä tilaisuuksissa  aiemmin.


Filemon löysi itsensä yhä useampana iltana Ofelian kotimatkan varrelta ja sitä mukaan kun kevät eteni, liekki Filemonin rinnassa voimistui.


Kauniita asioita maalaili Filemon Ofelian mieleen...


... mukavasta ja turvatusta tulevaisuudesta, pitkän ja vakaan viran turvin..  arvostettu asema.. runsas ruokapöytä.. 




Kaunis ja oma koti... sitä saisi hoitaa vallan oman mielen mukaa se, joka siellä emännöisi...


Aurinko nousi aiemmin..


 ....Ja laski myöhemmin...


... kiurut olivat jo pitkään liverrelleet peltojen yllä ja kottaraiset koti koivuissa.. joihin oli puhjenneet hennon vihreät lehdet...

Ja kun kriikunapuut puhkesivat kukkaansa...


... Filemon lupasi antaa kaiken tämä kauniin...


...Ofelialle... Ja niin he olivat lupautuneet toisilleen.