Walpuria

 

Muurari Nysten ja Jokakylän Kalle menivät muina miehinä Kauppahuoneen taakse, josta lähti mutkitteleva, hyvin tallaantunut polku. Polku vietti hieman alas, ja jatkui iloisesti mutkitellen yli juurakkojen ja kiviä kierrellen. Polku kulki läpi valoisan sekametsän, metsän joka oli juuri täyttynyt linnunlaulusta. Tuomet olivat ehtineet jo pisimmälle silmuissaan ja ylpeästi keinuttivat pulleita, melkein hiirenkorville avautuvia lehtisilmujaan, nuputkin saattoi jo aavistaa. Pajut ja koivut vihersivät, mutta eivät vetäneet vertoja tuomille. Valo pääsi metsänpohjaan ja polun vieret olivatkin valkoisenaan valkovuokkoja. Rinnekohdissa muutama sininen vuokkosaareke väritti valkoista kukkamerta. Tuoksui kevät, ja jokainen solu jo ymmärsi kesän pian saapuvaksi.
Polku kaartoi lisää alaspäin, ja jatkui järven rannalle. Siinä oli kyläläisten uimaranta johon oli hyvä pulahtaa. Ja sen äärelle kokoonnuttiin koko kylän voimin myös juhlimaan juhannusta.  
Muurari Nysten ja Jokakylän Kalle kääntyivätkin suuren kiven kohdalla ylöspäin rinteeseen, eivätkä alas minne polku  johdatti. Siinä  kohtaa ei mennyt mitään kunnollista polkua, mutta se oli ystävyksille tuttu reitti. Aikansa kuljettua, miehet tupsahtivat pienelle aukealle. Siinä oli suuren kuusen juurakko pystyssä ja itse puuvanhus pötkötti pitkin pituuttaan sammalissa ja oli hyvänä kasvualustana  ja kotina kaikenlaisille pienille kasveille ja öttiäisille. Yhdeltä sivultaan aukea rajautui pieneen kallioon. Ja mikä tärkeintä, siinä sivulla solisi iloinen puro alas rinnettä. Aikaisin keväällä sen menoa voi melkein luonnehtia ryöppyileväksi, mutta kevään edetessä se hiljalleen rauhoittui ja tyyntyi matkalla alhaalla odottavan järven syliin.

Kalle ja Nysten virittivät pönttönsä ja tulen alle ja kaivoivat eväänsä. Tulomatkalla Asemalta olivat poikenneet Kauppahuoneella ja ostivat kiekuran makkaraa mukaan. Se maistui aina luonnonhelmassa nuotiolla paistettuna yhtä hyvälle. Otto-Iivarilta oli kalakärrystä ostettu muutama siika halsteroitavaksi. Ruisleipää oli repussa ja kirkasta vettä sai purosta. Mitäpä sitä muuta olisi kaivannut luonnon helmassa, odotellessa keitoksen valmistumista.

Miehet olivat käyneet myös Sulevin konttorissa, kaupan yläkerrassa ja olivat hämmästyneet, miten allapäin koko mies oli ollut. Molemmat olivat kutsuneet Sulevia myös "metsäretkelle" mukaan, mutta mies oli vain sanonut, ettei osannut sanoa tulisiko.

Miehet olivat pohtineet Sulevin tilannetta taivaltaessaan keväisen metsän läpi aukealleen ja ja molemmat olivat sitä mieltä, että kotimatkalla poikkeavat uudelleen ja tomerammin, jos Sulevia ei kuuluisi. 

Ja sitten metsästä kuului oksien ja risujen rusahduksia ja tutun miehen huokailut, kun tullessaan pyyhki hikeä otsaltaan. Niin oli lämmin päivä.

Sulevi tupsahti aukealle... Niin, lähdin sitten katsomaan miten täällä herrat tehtailijat puurtavat, leukaili.

 

Siinä sitten tunnustellen kysyy miten Asemalla on edistytty ja joko siellä kaikki postiasiatkin on aloitettu ja millaisia myyntiartikkelia on Rouva Emilia ottanut myyntiin.. - Paljon on selvitettävää, kun ei ole paikan päällä käynyt, mutta ehkä tämän asian kanssa nyt sitten voi jotenkin elää, huokaisee hiljaa. 

Nysten kehottaa, että Sulevin olisi itse mentävä katsomaan, kyllähän siellä valmista jo on, ainakin heidän osaltaan. Ja hyvä niin, ennätettiin vielä tämä kevään tulo juhlistaa oikein sille kuuluvalla arvokkuudella, tumaa Nysten ja nakkaa silmää Suleville. No, kyllähän Sulevi jo itsekin näkee, että iso on miehillä keitos, sillä juhlittaisiin pitkälle myös kesään, ihan juhannusjuhliinkin, arvelee.

Istuu sitten auringon lämmittämälle kivelle ja tuntee, että mieli on jo pienesti keventynyt. 

Ystävien tapaaminen jo helpotti, kun Sulevi huomasi, että ei Nystenin ja Kallen kanssa ollut välissä kuin kova työntäyteinen talvi. 

Ja sitten kuuluu jälleen risujen rapse ja Suutari Eljas tupsahtaa aukean aurinkoon. 

No terve vanha ystävä, ilahtuu Jokakylän Kallekin. Myös Suutari on saanut selvitä talven pimeistä viikoista omassa seurassaan. Toki apuna oltiin, kun kamarin katto tulla rysähti sisään kovassa lumikuormassaan, mutta eipä juuri muuten ole sielläkään töllissä käyty.

Nyt istumaan sinäkin, kehottaa puolestaan myös Nysten.

Tähän hetkeen sopii muutama keväinen sävel, tumaa Kalle ja kaivaa soittimen esiin.

Hei Eljas, mitäs soitetaan tässä odotellessa, saat toivoa ensimmäisenä...

Kuulkaas, tällä taitaa jo ensimmäiset mukilliset olla, ilahduttaa Nysten kaikkia havainnollaan.

Kalle istuu kivelle ja antaa musiikin virratta, niin on mielialat kohonneet mukavasti, ja sitä kohottaa kohta mukin pohjalle jaettu maistiainen, kevään ensimmäiset ja kauan kaivatut iloliemet!

Minäpäs tästä jaan mukin pohjat jokaiselle...

Tässä Kalle, otapas ja kerro arvio.

ja skool, kauppiaalle, ota sinä se sydämellä kirjattu muki, kun sinulla on eniten sitä rakkautta, vähän joka sormelle...

Sulevi ottaa mukin, ja hörppääkin oikein tukevan ryypyn. Tuntee miten lämpö valuu alas, tavoitellen vatsaa. Hyvää on juoma, sellaista kuin korpitehtaalla nyt pystyy tekemään, silloin, kun on mestarit tekemässä. Ja sitä tuntui nyt riittävän. ... Vai rakkautta, oletkos Nysten kuullut lainkaan kuinka minun laitani tällä haavaa on?

No jotain oli jo Nysten ehtinyt kuulla, mutta kohteliaasti odotti, että Sulevi itse kertoisi, kun oli sopiva hetki.

Ja yllättäin Sulevi kertoi myös huolistaan Aseman suhteen, koki, että se oli hänen liiketoimilleen suoranainen kilpailija. Se posti asiakin, kun oli Sulevilla ollut mielessä, että saisi sen kokonaan haltuunsa ja telfooni... Mutta nyt postit ilmeisesti alkavat tulla Asemalle...

Nysten hämmästyi Sulevin murheita - asiahan ei ollut lainkaan sellainen... paketteja ja tavaraa, suurempia asioita tulisi Asemalle ja lähtisi sieltä junalla, kuten tähänkin saakka. Kirjepostit tulisivat junan kyydillä asemalle ja siitä ne kuljetettaisiin Kauppahuoneen Postipalveluun, kuten nytkin. Kauppahuoneelta ihmiset hakisivat postinsa jatkossakin, eihän kukaan Asemalle saakka lähtisi kirjeitään noutamaan. Ja postitus kävisi myös Sulevin kaupalla. Se, kuka Aseman ja Kauppahuoneen väliä kävisi ja huolehtisi, että kaikki kulkisi ajallaan, pitäisi vain sopia.  Niin että Sulevin pitäisi mennä Asemalle sopimaan käytännöt.

Sitä mukaa, kun kiuluun lirahteli kirkkaita, ne katosivat miesten mukeihin.

Ja Suutari Eljas ryhtyi auringon väsyttämänä pitkälleen sammal pedille, asetti hatun suojaamaan silmiä ja sen alla sulki ne. Eikä ollut kuin hetki, kun kuului tasainen rohina.

Linnut lauloivat ympärillä kilpaa Eljaksen kanssa. Kilpailivat niin hyvistä pesäpaikoista, kuin kumppanistakin.

Sulevin mieli oli noussut vallan kovasti, etenkin Nystenin kertomien asioiden vuoksi. Olikos Sulevi tehnyt hätäisesti ja  aivan vääriä päätelmiä... kyllä, mutta nythän ne olivat korjattavissa. Kylläpä tuntu kevyemmältä...

Kalle soitti ja siihen oli mukava yhtyä... Ol´ kaunis kesäilta, kun laaksossa kävelin. Siel´ kohtasin tytön, jot´ aina muistelen...

Läksin minä kesä yönä käymään.... siihen laaksohon kussa kuuntelin päivää... 

Miehet antoivat tulla oikein sielunsa syvyyksistä - ja olihan se vallan komiata kuultavaa, jos vain joku olisi paikalle sattunut.

kaikki riemulliset alkuun lauletut rallit olivat muuttuneet kaihoisammiksi ja niiden mukana myös mielet ja sydämet kääntyivät riemukkaasta ilottelusta haikeuden valtaan...

Sulevi purki jälleen sydäntään... siellä kun oli monta monituista huolta ja murhetta.
Johannasta oli kova huoli, hänestä ei Sulevilla ollut mitään tietoa... 

... ja kertoi sitten kamalasta tapahtumasta, kun Sulevin vaimo Edith oli saanut kuulla Sulevin ja Johannan heilastelusta ja siitä kamalasta kohtauksesta Johannan ja  Edithin välillä,  ja Johannan häädöstä Pensionaatin palveluksesta ja samalla asunnostaan. Ja siitä, ettei Sulevi ollut viikkoihin käynyt kotoaan. Omassa kodissaan!

No mutta mitä ihmettä, Kalle kummastelee... Siellähän se Johanna on Syreenitalossa. Sofka palkkasi Johannan saman tein huushollaamaan, kun Syreenitalossa on niitä lapsia niin paljon. Ihan voisi jo puhua orporaukkojen kodista, tai kodista orvoille. Sofkalla ja Levillä on suuri talo ja vielä suurempi sydän, kummallakin. Siellähän se Johanna hoitaa ruuanlaitot ja muut huusholliasiat, siinä sivussa pitää silmällä niitä lapsiakin. Ja kortteeri hänellä on siinä samalla.

Sulevin mieli muuttui kevyeksi ja lähti lentoon, niin suuri oli helpotus, kun hän kuuli, että Johannan asiat olivat kunnossa. Ja olisi tässä lähelläkin, tuli mieleen, vaikka eihän se Suleville kuulunut laisinkaan. Ei sitten niin mitenkään!

Ja siellähän se on Henriettakin, nyt kun Suutarin kamaria ei ole, niin eihän siellä mahdu...
Ja olisithan tämän itsekin selvittänyt ja tiennyt, jos olisit käynyt tytärtäsi tapaamassa, toteaa Kalle, vähän torua äänessään. Vaikka Kalle on mitä on, on isyys hänelle tärkeä ja hän on käynyt säännöllisesti katsomassa lastaan, joka sekin on Syreenitalon lasten joukossa Sofkan huolenpidossa ja hoivassa. 

Saankos nyt kysyä - oletkos muuten selvittänyt Henriettan olemassaolon ja oikean laidan Edithille?

No ei ollut, ihan perin pohjin... ei ollut oikein ollut tilanteita, semmoisia sopivia... 
Eikös nyt olisi hyvä tähän samaan soppaan viskata sitten sekin asia, pistää siihen jo Nystenkin...
Kerralla nyt kaikki päivänvaloon, eihän ne asiat voi enää tämän enempää solmuun mennä, vai mitä?

Voi, voi, niin se taitaa olla paras... kun vaan tulisi se hyvä hetki... semmoinen, että olisi vähän laantunut se pahin. Ja niin, että olisi Edith kahden kesken, kyllä minä siinä sitten pärjään, mutta se annoppi! Voisitkos Nysten jotenkin olla tässä apuna, huokaa Sulevi
Ja lupaahan Nysten. Tokihan sitä ystävää autetaan - aina, lupaa Nysten ja muistaa omaakin naissotkuaan.

Suutarilla on tullut niin syvä uni, ettei sitä saada  kylälle tuntikausiin, mitäs pojat jos pistetään juurakon lomaan laavu. Siinähän se menisi yö.

Laavu saa kannatusta. Makkaratkin on vielä paistamatta ja kalat - ja neuvoa-antava riittäisi... 

Kevät yö tuntui jatkuvan lämpimänä ja lempeänä, vaikka olikin vasta Valpurin yö.

Hyvää Wappua!

Asemalla aukeaa kahvila

Asemalla rakennus- ja korjaustyöt ovat talven ja alkukevään aikana edenneet mukavasti. Ja vaikka  kaikesta  materiaalista on ollut puutetta, on silti onnistuttu loihtimaan toimivat tilat. Mitään varsinaisia avajaisia ei pidetty, eikä muutakaan virallista seremoniaa, vaan kaikki kävi ihan vaivihkaa ja huomattiin, että asemalla oli kahvila ja se oli auki vieraiden tulla.

 

Muurari Nysten oli muurannut puuhellan kahvilaosan takahuoneeseen, kun muissa töissä oli sopiva väli. Emilia käskytti aseman ympärillä pyörivät pojan naskalit kantamaan pihan liiteristä puita sisään ja pisti uuteen hellaan valkean. Siinä hän keitti kahvit.

Emilia oli edellisenä iltana kotona paistanut kaakun ja kasan pullia,

aamulla sitten takahuoneessa voiteli kasan makkaravoileipiä.

Jokakylän Kalle saapui kahvin tuoksun tuomana kahvilan puolelle ja ilahtui, kun huomasi makkaraleivät ja pullat.
Koko talven oli ollut asemalla töitä ja puuhaa niin, että Kalle oli ollut kovin kiireinen ja pelikortit ja nopat olivat jääneet vähemmälle ja taskun pohjalle oli jäänyt siten jokunen lanttikin. Nythän niitä oli hyvä sijoittaa Rouva Emilian leipiin ja kahviin. 
Onpas hyvä, kun saadaan päiväkahvit työmiehille, tuumaa Kalle ja valikoi oikein paksua leivänsiivua.

 
Aseman puolella olivat Muurari Nysten ja Asemapäällikkö jääneet vielä testaamaan lipunmyyntiluukun pyörivää raha- ja lippuhyrrää. Aivan toisarvoinen kapistus ja turha, tuumasi Kalle lähtiessään kahvilan puolelle.

Kyllä, se pyörii hyvin ja mahtuu toimimaan toteaa Nysten. Samaa mieltä on Asemapäällikkökin. Se olikin  hänen toivelistallaan ihan ensimmäisiä suojalasin kanssa. Oli jossain hienolla asemalla nähnyt sellaisen ja sieltä se oli piirtynyt lujasti Asemapäällikön silmien verkkokalvolle ja kun tilaisuus sitten tuli, hän ehdottomasti halusi samanlaisen. Siinä se nyt oli. Matkustaja laittoi alustalle rahan ja pyöräyttämällä se siirtyi myyjän saataville ja vuorostaan lippu sitten matkustajalle. Se on vallan hieno,  tuumaa myhäillen. 
Jahas, tässä olisi aikaa kääntyä Emilian puoleen, toteaa ja kääntyy kahvilaan. Ihan tuntuu vatsassakin melkein jo heikotusta, huomaa.

Emilian mies, Valdemar Kvartman, oli itseoikeutettu Asemapäällikkö. Oli hoitanut junien lähetystä jo niin pitkään, kun junat olivat Kauppakylän seisakkeella pysähtyneet. Hän oli ollut nuorempana jo Helsingin asemalla, hoidellen monen moista, lähinnä tavaraliikennettä, ja sitä oli Kauppakylänkin asemalla suurin osa junaliikenteestä. Jonkin verran olivat myös matkustajat lisääntyneet. Yksi jos toinen halusi edes kerran käydä katsomassa suurkaupunkia, joko vaatimattomammin Helsinkiä, tai toiseen suuntaan ihan Pietariin. Siellä suunnalla oli monella myös sukua ja vierailtiin melko ahkerasti sukulaisten kesken ja nyt junan kulkiessa matkanteko oli lyhentynyt murto-osaan entisestä ja mahdollisti liikkumisen lähes ympäri vuoden. Ennen matka kesti keikkuvilla kieseillä huonoja teitä myöden päivätolkulla ja vaati yöpymiset matkan varrella joko kievareissa, tai tutuilla, tai pappiloissa. Talvella sitten taitettiin rekikeleillä reellä matkaa ja kärsittiin vällyjen ja taljojen välissä vilusta. Ja osan aikaa vuodesta ei ollut mitään mahdollisuutta matkantekoon, etenkin keväisin rospuuton aikaan. Raiteet tosiaan toivat aivan uusia asioita käden ulottuville.

Emilia ilahtui Valdemarin nähdessä ja tarjoaa stroganoffia - sitä olisi nyt tarjolla, jos nauttisit ihan ruuan...

Emilia oli hauduttanut jo aamusta stroganoffia. Oli päättänyt kokeilla olisiko ihan lämpimälle ruualle tilausta. Nyt kun tuo hella oli. Ainakin muutama rakennusmies oli käynyt syömässä. Valdemar ilahtui,  olisihan se vallan mukavampaa, kun vatsa oli täynnä lämpimästä ruuasta, kuin vain kahvista ja pullasta, tai leivästä.

Kuulepas, kahvilalta on vielä puuttunut se nimi, mitäs tuumaat, Kahvila Metsätähdestä?
Sitä tässä makustelimme Kallen kanssa...

Niin, eikös kuulosta mukavalle, siihen pistää Kallekin jo väliin, joka on ennättänyt pistellä voileivät ja pullat...
Tuossahan on asemalta Kauppahuoneelle nousevan metsän pohja metsätähteä täynnä koko alkukesän.. niin hohtelee kauniin valkeana, että!

... ja sehän on myös syötävä, jota voisi laittaa vaikka kakkujen koristeeksi, innostuu Emilia...

jaha- jaha... kello käy, kello käy...
täytyykin lähteä taas katsomaan, että kaikki on kunnossa, kun juna tulee....

Junan tuloon on kyllä vielä runsaasti aikaa, niitä kun kulkee yksi aamulla ja yksi illalla, kumpaankin suuntaan, sen puolesta ei kiirettä ollut... mutta Valdemar Kvartman on tarkka ajasta.
Hän on taipumuksestaan saanut lempinimenkin; Vartti Vallu, ihan vaan varmuus varttinsa myötä. Jokaiselle lipunostajalle, tai tavaraa lähettävälle, tai hakijalle muistaa aina varmistaa, että  "Tulethan sitten ajoissa, varttia vailla on hyvä, kaikkea kun voi sattua, MUTTA, junat kulkevat ajallaan!"

No niin, no niin, pitää varmistaa, että kaikki on valmista, mitä vain kun voi sattua, mutta junat eivät odota, ne kulkevat aina ajallaan, toteaa ja siirtyy lipunmyynnin kautta ulos laiturille...

Kallekin siirtyy kahvilasta ja löytää Muurari Nystenin edelleen lippuluukulta.

Tiedätkös mitä Kalle, nyt tuntuu siltä, että nuoret miehet jatkakoon täällä ja siirrytään me kuule miesten jutuille!
Lumet ovat sulaneet ja purot laskevat laulellen...  aurinkokin paistelee ja eikös se sieltä ole kesä ja juhannuskin pian tulossa, että ihan tarvettakin on tulossa... eikös kuule nyt olisi aika... 

Kallen silmiin syttyy valo ja leveästi hymyillen on aivan samaa mieltä! Jo vain, tuumaa ja maistaa jo makean pisaran putken päästä... vehkeet on Suutarin pihavarastossa, eikös lähdetä Suutarilaan!

Mennessä poiketaan katsomassa Sulevia Kauppahuoneella, ei olekaan kuultu mitään pitkään aikaan, huomaavat molemmat. Niin on asemarakennus vienyt miesten ajan, että kaikki muu on jäänyt. No, nyt korjataan asia ja  varmistetaan häneltä samalla sokerit ja hiivat...

Mirja Leppäseltä on makkaraleivät ja Riitta Kärkkäiseltä stroganoffi annokset kahvilaan. Nuket kaikki Taru Astikaisen ja omalla vaatettamisellani. Asemapäällikkö on "sekondhandina" Kati Tammisalolta ja hetki hänen kanssaan väännettiin, siis asemapäällikön, ennen kuin ymmärsin että hänhän on kalju mies sielultaan ja sitten päästiin eteenpäin. Hauskaa tämä "henkilöittäminen"

Mutta - Kahvilan nimi
Se on tosiaan ilman nimeä, olisikos sinulla siihen jokin parempi edotus tuon Kahvila Metsätähden sijaan?