Kirje kotiin

Kirje ja kuvat tulivat Erjalta ❤

Talven mittaan oli Kauppakylässä työt käyneet vähiin ja kun Helsingistä kiiri uutinen hotellihankkeesta, hyppäsi muurari Nysten junaan ja matkasi  kysymään töitä. 

Hotellin ovella Arvokas Herra ottaa

 Nystenin vastaan...

Esitteli paikkoja...

Nysten tutkaili...

Jokunen hetki neuvoteltiin ja viimein lyötiin kättä päälle, Nysten oli palkattu.

Päivät kuluivat nopeasti, työtä oli paljon ja aina aamulla ei tiennyt minkä kimppuun milloinkin ryhdyttiin, mutta Nysten sai venyä monipuoliseen tekemiseen. olihan tämä ihan erilaista, kun kotopuolen hellat, joissa viime ajat olivat kuluneet. 

Kotikonnut... Kaverit... Nysten kirjoitti Kauppakylälle kirjeen...

"Tervehdys vaan kotikulmien väki. Täällä sitä ollaan herrojen Helsingissä ja hommia riittää. Ainakin minulle on riittänyt. Tämmöstä kortteeria rakentavat matkamiehille. Ja frouville tosi fiiniä caffehuonetta. Tiedä sitten, mutta laittoivat lattiaa päällystämään klinkkerilaatoilla. Kyllä siinä frouvien kelpaa kulkea ja istua kaffepöydässä leivos nokan alla.

Rakennusmestari Juvosta oon tavannut. Kertoi, että on mestarina myös tuossa kievaritöllissä, mutta ei viihti paikalla käydä kun tarpeenvaatiessa. On siellä tarkastaja omasta takaa. Minunkin selän takana kyttää niin, että tekisi mieli vähän laastikauhaa sen nenän eessä pyörittää. Jos ei Juvonen niin töllistä välitä, niin meistä työmiehistä pitääkin sitten hyvää huolta. Järjesti mukavan kortteerinkin.

Toivottavasti siellä kaikki hyvin. Suutarille vois terveisiä lähettää, että olis markkinoita täällä hänen muillekkin tuotteille kun kengät. Ymmärtää hän kyllä.

Kaikkea hyvää teille

Toivoo Nystenin poika maailmalta."

Kulkupeli

 Sulevi oli hermostunut, kun liikkuminen  kävi päivä päivältä rajallisemmaksi.

 Helsinkiin piti silloin tällöin päästä ja naapurikylän juna-asemalle tuli tavaraa joka piti saada kaupalle, mutta kyytien järjestäminen kävi työlääksi ja hitaaksi. 

 Kylälläkin jalan kulkeminen oli kovin vaivalloista, kun lunta oli joka paikka pullollaan. 

Nyt hän oli kuullut, että seppä Ståhlilla oli reki myynnissä. Sitä piti lähteä katsomaan saman tein.

Kun Sulevi vihdoin pääsi lumessa kahlaten ja kuumissaan perille, oli sepän pihalla reki... 

Sulevi kierteli, rymisteli kurkkuaan selväksi ja huikkasi pajalle päin. Seppä Ståhl heitti lampaanvällyn harteilleen ja astui pajasta kirpakkaan pakkassäähän.  

Tämä on hyvä reki, kauppaa seppä. Christian Lundkvistin valmistama, jos tiedät, on pystyvä ja taitava, ja uskallan vakuuttaa... itse tarkistin myös  rautaosat.

Hmmm.... hmmm...Sulevi pohtii...

Kyllähän tämä komea reki on!

Mitäs, lyödäänkös kaupat lukkoon? suosittaa  Kuisma Ståhl.

No, mikä ettei, sovitaan kaupat!

Ja niin seppä Kuisma Ståhl ja kauppias Sulevi Karlsson löivät kättä päälle. 

Kokeilenpa vielä miltä tuntuu istua... 

Mene vain pajalle, täällähän jäätyy ulos...

Ja Sulevi istuu kathuntaljalla ja jo mielessään viilettää pitkin hankea asemalle ja sieltä junaan... Helsingistä kun kuuluu kaikkia uutisia, mistä pitäisi ottaa selko.

Muurari Nystenkin kuului lähteneen Helsinkiin, jokin suuri rakennuskohde tarjoaa siellä työtä...

Olihan Sulevi telefoonannut kaupunkiin Meerille ja Vennylle....  mutta pitäisi kyllä päästä ihan itsekin katsomaan... 

Yksi pieni probleema Sulevilla kyllä vielä oli, huomaa Sulevi itsekin...  Sulevilla ei ollut tallia... eikä sen puolen hevostakaan...