maanantai 22. heinäkuuta 2013

Aksenjalla vieraita

Aksenja on saanut vieraita. Hän on kutsunut kylän rouvia ja neitejä, kuten opettaja-Ulla ja Anna Sofia Ahl joka on laittanut pappilan pihamaat poikia täyteen ilman vihkimistä ja siis virallisesti yhä neiti-ihminen vaikka sitä ei juurikaan kukaan muista.



  Kaikki ovat kokoontuneet Aksenjan remontoituun huoneeseen




"No niin, siinä ne nyt sitten ovat - minun ja Olegin muotokuvat.
Nämä on maalannut kuuluisa naistaiteilija Anna-Mari Kaipainen. Ne on maalattu heti vihkimisen jälkeisenä talvena, kun syksyllä oli häät. Tuossa en ole kuin 17-vuotias ja Oleg muutaman vuoden vanhempi... Jaa-a, näin sitä vuodet vierivät...".

 
"No mutta - niin on yhdennäköä vieläkin - ei sitä vuodet ole kovasti Aksenjaa kohdelleet, ei" , tuumaa Anna Sofia Ahl.
Aksenjaa moinen kehu lämmittää, aikaa kun on kulunut ja Olegistakin aika jättänyt jo vuosia sitten. Ryhtiin on tullut kumaruutta ja hopeaa hiuksiin, mutta kaunis on Aksenja ollut ja kaunis on vieläkin.
 
 
Tarjottavaakin on: "Odotellaan, kun Olga sieltä tuo vielä lautaset ja kupit.
Ja kahvit.
Hedelmäsalaattia, näin kesäkuumalla onkin raikasta ja virkistävää kahvin ja pullan alle."
(ruuat ovat Jatan ja Mirjan taikomia herkkuja)
 


Istutaan ja odotellaan. Haastellaan niitä näitä. Ulla vaan on jotenkin levoton.
Aksenja huokaa: " Jaa jaa - heti pitää minun täsmentää muutama asia jota kuuluu kylällä pohdittavan - Vävyni Mihailin ja tyttäreni Elizavetan liitto on vankalla pohjalla, oikein vankalla. Vaikka se välillä näyttää olevan vähän koetuksella,  tuollainen herkkä ja - niin no, herkkä kauneudelle - suoraan kun nyt sanon... niin ja.. no niin -  kunnotonhan se on, mitäs sitä kieltämään. Mutta mitään ei ole tapahtunut - missään - Kyllähän te nyt tiedätte mitä minä tällä tarkoitan..."
 

Samaan aikaan alakerrassa....

Kaikki katselevat kuka minnekin ja jokaiselle tuntuu olevan vankka oma käsityksensä mikä on totuus. Mihail kun on nähty sentraalin liepeillä kovin usein. Teknistä neuvoa sentraalin asentajille antamassa, kuulema, mutta siinä samalla kovin hakeutuu aina kauniin Ofelian lähettyville.
Kukaan ei varmasti ole Mihailia nähnyt illalla myöhään, tahi aamulla varahain, mutta voihan sekin olla mahdollista, kylällä tiedetään...



 Ulla vaan on edelleen kovin levoton.
"Kuulakaas, kun minun on pitänyt teille jo kertoa eräs asia - onko mahdollista, että ensi pyhänä te tulisitte Suutarilaan. Niin, niin - Ulla jatkaa, kun näki toisten kummastuneet ilmeet. Se on nyt sillä tavalla, että minä ja Suutari - meidät vihitään ja pyhänä olisi sitten kahvit."






 

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Lisää hattuja..

 
Hattujen teko onkin sitten mukavaa ja niin rentouttavaa, että näitä tulee kyllä tehtyä varmaan aika usein.
Ja hauskinta niissä on koristelu ja sitten itse sovittelu.
Hattu muotoutuu oikeastaan lopulliseen ilmeeseen ja koristeisiin vasta omistajansa päässä.

Kun vaan malttaisi antaa kuivua, etti koko Malakoffin väellä ole kohta hiukset värjääntyneet.
Uusista luomuksistaan pääsevät nyt nauttimaan;
 
 Anna Sofia Ahl:
 

 
 
Sonja: 

 
Sofka:






sekä opettaja Ulla - (jolla ei kyllä tyylitaju ole ihan parhaasta päästä...):


 
Kaikki nauttivat kesän leppoisista hellepävistä...






( Soilen pikkuiset keijut asustavat eri puolilla puuutarhaa)
 
 


 
Mutta miksihän ruouvat ovat näin pukeutuneet...
 

Kiitos Soilelle sulista!
 

 

keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Aksenjan aatoksia

Aksenjan oli tehnyt hankintoja markkinoilta ja paikalliselta puusepältä.
Tai sellaiseksi hän itseään tituleeraa, mutta ei ole ammatti kovin kummoisella tasolla - tuumaa Aksenja katsellessaan murheellisena uutta Faberge-munilleen hankkimaansa hyllykköä. Totaalisen vino...


 
Aksenjan vävyn ilmestyttyä taloon, oli Aksenja häädetty yläkerran oleskeluhuoneseen. Sen hän kuulema sai laittaa ihan sellaiseksi kuin halusi - oli vävy kovin auliisti luvannut.
Aksenja oli sitten hankkinut uuden sängyn, piirongin ja kauniin lasiovisen kaapin.
Osa hänen tavaroistaa oli vielä pakattuna, mutta nyt ne mahtuisivat oikein hyvin. Hän oli nimittäin laajentanut huonetta; purattanut vanhan kylpyhuoneen pois. Huone oli vähällä käytöllä ja hankala, yläkerrassa kun sijaitsi.  Kukaan ei oikein halunnut kanniskella vettä sinne saakka. Vävy suunnitteli uutta kylpytilaa alakertaan.

 
 
 

 
 Aksenja oli oikein tyytyväinen uuteen huoneeseensa. Sohvakaluston hän vielä hankkisi uuden ja sitten hän kutsuisi kylän rouvia kylään. Ihan vain hänen huoneeseensa.



Muuten talossa oli kummallinen tunnelma - tuumi Aksenja.
Tytär viipyi yksin alakerrassa ja silmät olivat itkettyneet. Ja Olga oli ollut myös kummallisen oloinen jo muutaman päivän. Oli pyytänyt purkuapua kangaspuilleen, mutta sitten perunut sen. Ja kummallisen kovasti paukutteli keittiössä ja jotain oli rikkonutkin - Aksenja oli kuullut - mutta ei sitten viitsinyt lähteä niitä selvittelemään. Ja kovi pajon oli ollutkin kotona...
Vävy taas ei ollut kotona, vaan oli viipyillyt kovin paljon asioillaan kylällä. Mitähän hänellä oli meneillään....
Aksenja päätti, että remontin valmistuttua oli aika taas ottaa selkoa talon ja kylän asioista ja päätti, että kylän rouvat oli syytä kutsua mitä pikimin kylään.








.




Mutta tuon hyllykön tekijän hän kovistelisi ihan ensimmäisenä. Apuaa---- Nyt ne hajoavat....!









Ja kesä oli kauneimmillaan.....