Aksenjan aatoksia

Aksenjan oli tehnyt hankintoja markkinoilta ja paikalliselta puusepältä.
Tai sellaiseksi hän itseään tituleeraa, mutta ei ole ammatti kovin kummoisella tasolla - tuumaa Aksenja katsellessaan murheellisena uutta Faberge-munilleen hankkimaansa hyllykköä. Totaalisen vino...

 

Aksenjan vävyn ilmestyttyä taloon, oli Aksenja häädetty yläkerran oleskeluhuoneseen. Sen hän kuulema sai laittaa ihan sellaiseksi kuin halusi - oli vävy kovin auliisti luvannut.
Aksenja oli sitten hankkinut uuden sängyn, piirongin ja kauniin lasiovisen kaapin.
Osa hänen tavaroistaa oli vielä pakattuna, mutta nyt ne mahtuisivat oikein hyvin. Hän oli nimittäin laajentanut huonetta; purattanut vanhan kylpyhuoneen pois. Huone oli vähällä käytöllä ja hankala, yläkerrassa kun sijaitsi.  Kukaan ei oikein halunnut kanniskella vettä sinne saakka. Vävy suunnitteli uutta kylpytilaa alakertaan.

 

 

 

 
 Aksenja oli oikein tyytyväinen uuteen huoneeseensa. Sohvakaluston hän vielä hankkisi uuden ja sitten hän kutsuisi kylän rouvia kylään. Ihan vain hänen huoneeseensa.

Muuten talossa oli kummallinen tunnelma - tuumi Aksenja.
Tytär viipyi yksin alakerrassa ja silmät olivat itkettyneet. Ja Olga oli ollut myös kummallisen oloinen jo muutaman päivän. Oli pyytänyt purkuapua kangaspuilleen, mutta sitten perunut sen. Ja kummallisen kovasti paukutteli keittiössä ja jotain oli rikkonutkin - Aksenja oli kuullut - mutta ei sitten viitsinyt lähteä niitä selvittelemään. Ja kovi pajon oli ollutkin kotona...
Vävy taas ei ollut kotona, vaan oli viipyillyt kovin paljon asioillaan kylällä. Mitähän hänellä oli meneillään....
Aksenja päätti, että remontin valmistuttua oli aika taas ottaa selkoa talon ja kylän asioista ja päätti, että kylän rouvat oli syytä kutsua mitä pikimin kylään.

.




Mutta tuon hyllykön tekijän hän kovistelisi ihan ensimmäisenä. Apuaa---- Nyt ne hajoavat....!

Ja kesä oli kauneimmillaan.....