Tuleeko kylälle kauppahuone..

Hevoskärryt olivat pysähtyneet kylällä Villa Waapukkalan eteen ja niistä huokaillen laskeutunut ei kyläläinen herra.

Herra oli mennyt sisään ja kierrellyt alakerran kahta huonetta...
"Keskeneräistä, sangen keskeneräistä... hmmm.... voi, voi, onpa, onpa...."

 Ja aikansa katsottuaa ja huokailtuaa nousi kärryihin ja jatkoi matkaansa.

Hetken kuluttua kärryt kaarsivat Villa Malakoffin portista ja siellä herra ohjattiin yläkerran huoneeseen - Aksenjan ja Heblan vieraaksi.



No mutta, voi miten mukavaa, että näin nopeasti kaikki lähtee järjestymään - Hebla toimittaa.

Herra on Sulevi Karlsson jonka Aksenja ja Hebla tapasivat myös Kaupunki matkallaan Vennyn luona.
Sulevi toki on tuttu jo ennestään, onhan hän kiertänyt kulkukauppaa harjoittaen monia vuosia ja oli myös säännöllinen vieras Kauppakylässä.
Nyt hän oli jo pidempään miettinyt paikoilleen jäämistä, mutta ei ollut päättänyt, että mihin. Kiertelevää elämää, kun oli viettänyt, niin ei ollut ennättänyt kiinnittyä oikein mihinkään. Täällä kaupungissa oli kyllä Venny ja Meeri tuttuja, mutta kaupungissa oli jo niin paljon kilpailua, että sinne liikkeen perustaminen ei ollut houkuttanut.

Heblan ja Aksenjan vierailulla olivat sitten keskustelleet Kauppakylän tilanteesta ja siitä, että siellä ei ollut kuin yksi pieni liike ja sen hoidossa oli omat hankaluutensa, oli kuinka sukua tahansa, piti tosiasiat myöntää - Aksenja tuumi.
Ja niin oli Sulevi luvannut ottaa hiukan selvää asioista ja tulla itse paikanpäälle tarkastamaan tilannetta
Ja niin oli Sulevi selvittänyt, että Kauppakylässä hiukan asukkaidenkin keskuudessa supinaa aiheuttaneessa Villa Waapukkalassa olisi isännän rahapulan vuoksi vuokralla keskeneräinen alakerta.

  Ja tällä tarkastusmatkalaan oli Sulevi samalla tullut tervehtimään "tyttöjään", kuten hän niin mielellään Aksenjaa ja Heblaa nimitti. Tosin montaa muutakin rouvaa.

 Kyyyyllä, kyllä tämä oikein viehättävältä näyttää, sanoo Sulevi ja katsoo Heblaa merkitsevästi  Heh, heh, heh, sangen viehättävää...

 

No, Sulevi ottaa siitä tarjottavaa ja kertoo sitten mitä on suunnitellut.

 

 

Niin, milloin saamme vierailla Sulevin puodissa, kysyy Aksejakin...

Hääkuva

Suutari ja Ulla olivat käyneet Kaupungissa ja hääkuvaan olivat tilanneet ajan. He olivat kävelleet pitkin mukulakivistä katua ja olivat viimein nousseet muutaman portaan ja avanneet Valokuvaamo Eva Holmin liikkeen oven. Sitä oli heille suositellut itse Aksenja Malakoff.
Siellä olikin sitten vierähtänyt tovi jos toinenkin, kun oli erilaisia taustoja soviteltu jaitse Eva Holm oli asetellut Ullaa ja Suutaria jos johonkin asetelmaan ja oli valoja sytytelty ja sammuteltu. Lopputuloksena oli joukko kauniita kuvia. Niistä yhden olivat Suutari ja Ulla kehystyttäneet ja nyt se oli ripustettu tuvan seinälle, pöydän päätyyn.

(Kiios Eija kehyksistä)

 

Sitä ihailivat nyt kaikki yhdessä, suutarin tyttäriä myöden

 

Suutarin mökissä oli elämä lähtenyt sujumaan oikein mukavasti. Suutari oli ollut kuivin suin jo häiden jälkeisestä reissustaan alkaen ja oli ollut erittäin hyväntuulinen. Työkin oli taas sujunut ja hyvillä mielin aina välillä silmäillyt nuorikkonsa liikehdintää pirtissä. Ulla oli oikein sävyisä ja sopuisa ja aina kovin hyvällä mielellä.

 Ainut asia joka Ullan mielen sai haikeaksi, oli se seikka, että avioliiton myötä Ulla oli menettänyt myös opettajan toimensa. Opettajan tuli olla hyvämaineinen ja luotettava neiti-ihminen, tai mies, leskikin kävi, mutta ei juuri avioliiton sominut rouvasihminen. Tuoreiden rouvien  paikka oli tietysti perheen luona kotona.

 Nyt oli kuulemma uusi opettajatar löytynyt ja oli näinä päivinä tulossa Kauppakylään.

 Ulla aikoi käydä tervehtimässä uutta opettajatarta tämän tultua ja antamassa vinkkejä miten tämän koulun lasten kanssa tuli toimia. Kaikki kun olivat Ullalle kovi rakkaat.

Suutari katseli vaivihkaa vaimoaan...

 

Suutari oli jopa alkanut tosissaan miettimään tuvalle laajennusta. Ulla oli joskus yösydämellä, kun kummatkin olivat olleet vielä valveilla, supatellut hiljaisesti Suutarin korvaa, että pirttiin pieni lisäkamari olisi erittäin mukava. Sitä mieltä alkoi olla Suutarikin.

Ja miten rakastuneesti se Suutari Ullaansa katsookaan...

Ja suurkiitos Erjalle ihanasta kuvauspäivästä ja kuvista!