lauantai 8. helmikuuta 2014

Hääkuva

Suutari ja Ulla olivat käyneet Kaupungissa ja hääkuvaan olivat tilanneet ajan. He olivat kävelleet pitkin mukulakivistä katua ja olivat viimein nousseet muutaman portaan ja avanneet Valokuvaamo Eva Holmin liikkeen oven. Sitä oli heille suositellut itse Aksenja Malakoff.
Siellä olikin sitten vierähtänyt tovi jos toinenkin, kun oli erilaisia taustoja soviteltu jaitse Eva Holm oli asetellut Ullaa ja Suutaria jos johonkin asetelmaan ja oli valoja sytytelty ja sammuteltu. Lopputuloksena oli joukko kauniita kuvia. Niistä yhden olivat Suutari ja Ulla kehystyttäneet ja nyt se oli ripustettu tuvan seinälle, pöydän päätyyn.


(Kiios Eija kehyksistä)
 
Sitä ihailivat nyt kaikki yhdessä, suutarin tyttäriä myöden

 
Suutarin mökissä oli elämä lähtenyt sujumaan oikein mukavasti. Suutari oli ollut kuivin suin jo häiden jälkeisestä reissustaan alkaen ja oli ollut erittäin hyväntuulinen. Työkin oli taas sujunut ja hyvillä mielin aina välillä silmäillyt nuorikkonsa liikehdintää pirtissä. Ulla oli oikein sävyisä ja sopuisa ja aina kovin hyvällä mielellä.
 Ainut asia joka Ullan mielen sai haikeaksi, oli se seikka, että avioliiton myötä Ulla oli menettänyt myös opettajan toimensa. Opettajan tuli olla hyvämaineinen ja luotettava neiti-ihminen, tai mies, leskikin kävi, mutta ei juuri avioliiton sominut rouvasihminen. Tuoreiden rouvien  paikka oli tietysti perheen luona kotona.
 Nyt oli kuulemma uusi opettajatar löytynyt ja oli näinä päivinä tulossa Kauppakylään.
 Ulla aikoi käydä tervehtimässä uutta opettajatarta tämän tultua ja antamassa vinkkejä miten tämän koulun lasten kanssa tuli toimia. Kaikki kun olivat Ullalle kovi rakkaat.
Suutari katseli vaivihkaa vaimoaan...
 

Suutari oli jopa alkanut tosissaan miettimään tuvalle laajennusta. Ulla oli joskus yösydämellä, kun kummatkin olivat olleet vielä valveilla, supatellut hiljaisesti Suutarin korvaa, että pirttiin pieni lisäkamari olisi erittäin mukava. Sitä mieltä alkoi olla Suutarikin.






Ja miten rakastuneesti se Suutari Ullaansa katsookaan...

Ja suurkiitos Erjalle ihanasta kuvauspäivästä ja kuvista!

13 kommenttia:

  1. Ihan mahtavia kuvia tässä ainutlaatuisessa omassa maailmassaan. Liitto on varmasti onnellinen vaikka pientä jännitettä sivullisena olen näkevinäni :D Ei mitään, kahden kauppa on kolmannen korvapuusti! Menen tästä häpeemään... Suutarilla itsellään ei ole kenkiä. Kauppa taitaa käydä hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elä suota häpee - elämässä on jännitteitä ;) ja korvapuustit toisilla..
      Niin, eikös se pitäisi olla, että suutarin lapset on ilman, mutta niin se on suutari itse kengittä.
      Eikös vaan ole ihanat kuvat. Kaikissa niin eri tunnelma. Valoilla kumma vaikutus... ylimmässä Suutarin hahmo niin kovapiirteinen ja alimmassa taas suorastaan lempeyttä täynnä. Vaikka - sehän taitaa olla rakkautta - Erja on taituri tässäkin lajissa

      Poista
  2. Komea pari komeissa kuvissa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, :)
      Ja kiitos kuuluu Tarulle nukeista ja Erjalle kuvista

      Poista
  3. M/V kuvissa toinen ylhäältä viittaa siihen Isotalon Antti ja Rannanjärvi -kuvaan missä ne olivat pallot jalassa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, hih, niin muuten onkin! :D
      - Erjan kanssa sanomme tätä "Pönötys-kuvaksi" -

      Poista
    2. Ja se ylimmäinen - tyyliltään kuin Suomi Filimistä :)

      Poista
  4. Ihanat kuvat <3 <3 <3 Sun kuvissa on kiva teksti mukana, itse tylsästi laitan vaan pelkät kuvat...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa - ja se on totta <3

      Poista
  5. Kurjenpolven neidit onnittelevat kansallisrunoilijamme runonpätkällä:
    "Mut ääntä jos kaksi yhtehen laulaa
    yön helmassa toistansa huhuilevaa
    ja varjoa kaksi jos lempien kaulaa,
    -se sentään, se sentään on ihanaa! "

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi miten kaunis - tämä voisi olla kirjattuna ihan Suutarilan seinällä!

      Poista