Pensionaatti VIlli Helmi

Muurari Nysten oli saanut pienen hellan valmiiksi ja uuni piti tietenkin testata. Testauksen oli suorittanut Johanna, paistaen kesän ensimmäisen raparperi piiraan.

Johanna oli saanut puhuttua itselleen paikan avattavassa Pensionaatti Villi Helmessä.

Pensionaattia oli avaamassa Anna Snitkina. Vasilev Malakoffin, khmm,.. holhokki. Edellinen huvila, jossa Anna asui ja johon alun perin Sulevikin oli kauppaa suunnitellut alakertaan, oli yönä yhtenä palanut maan tasalle. Ja heti perään oli Vasilev saanut ensin halvauksen ja kuollut sitten  viikon  maattuaan kykenemättömänä puhumaan.
Vasilevin omaisuus myytiin ja muutettiin rahaksi, jota ei suuren suurta summaa kassantunut ja testamenttiin merkitty  Anna Snitkina sai sillä rahalla ostettua  huvilan, johon päätti avata Pensionaatti Villi Helmen.

Paljon vielä oli puuhaa, mutta kaksi yläkerran huonetta oli jo asuttavissa.

 Jokakylän Kalle oli ollut timpurina, Juvonen hommanut puutarvikkeita ja Nyste muuranut keittiöön pienen hellan.

 Ja Kallen Neito oli saanut apupiian paikan.

Neito ja Johanna saivat nukkua Villi Helmen pihatuvassa. Näin asiat olivat taas toistaiseksi järjestyksessä.

Anna vaan hopuutti Kallea loppujen huoneiden osalta ja Åmaria jo pyydettiin apuun.
 Sitten uupuu koko joukko  sänkyjä ja muita huonekaluja ja tykötarpeita, ennen kuin toiminta voisi kunnolla alkaa. Taisi edellyttää Helsinkiin matkaa hankinnoille.

Ja samaan aikaan oli yksi joka ei halajanut Heksinkiin... Kuinka vaan, Neito tuumi, kunhan sai olla lähellä Kallea.

Pulmia kerrakseen

Kauppakylään saapui vieraita.
Oikein mieluisia, pohtivat Aksenja ja Hebla. Ja odottivat jo innokkaasti.
Vaikka tänä vuonna oli Aksenja ollutkin erittäin virkeä ja liikkunut vieraisilla ja tapahtumissa, toisi Helsingin vieras paitsi uudet tuulet ja kuulumiset, myös pohdittavaa.

Venny oli saapunut pienen seurueen kera. Juvonen oli lähtenyt kyytimieheksi ja oli kai hällä omatkin syynsä...
Ja matkassa oli pieni Anni-Helena johon Venny oli kovin mieltynyt ja otti häntä mielellään mukaansa.
Ja sitten oli mukana eräs nuori Neito.
 .. Venny selvittää tapahtumia...

Neidon kotitalossa oli Jokakylän Kalle ollut viime kesän ja pitkään syksyä, käynyt siellä talven aikana ja nyt olivat sitten asiat sillä tavalla.
Kalle oli elätellyt pienen hetken vävyksi ryhtymistä, mutta Neidon isä ei halunut kuulla sanaakaan semmoisesta. Retku, onneton tyhjätasku ja juoppolalli olivat ne päällimmäiset joilla Neidon isä Kallea tituleerasi.
Kalle lähti ja Neito itki.
Kun Neito oli auttelemassa Vennyä kauppapuutarhan kanssa, oli Vennyä alkanut kovasti säälittämään tunnollinen ja kunnollinen tyttö. Siitäkin huolimatta, vaikka nyt olikin saanut asiansa kovin huonolle mallille, kerrassaan kunnollinen. Kerrankos sitä sattui, tuumasivat rouvat yhdessä - paitsi Hebla joka yhä vuosien jälkeen tunsi katkeruuden piston oman lapsettomuuteen kaatuneen avioliittonsa vuoksi.
Jotenkin tämä asia oli saatava hoidettua, siitä olivat kaikki yhtä mieltä.

Juvonen puolestaan oli karannut Åmarin ja Lydian tuvalle ja -kamarissa, kamarissa, viittilöivät he..
Ja siellä pääsi yllättämään Elsi-Kanervan. Ja mieluisasti.

Se oli päivän ensimmäinen yllättäminen.
Toisen aikoi Juvonen tehdä illemmalla ja mennä Sulevin Kauppahuoneelle ja kysyä, jos voisi pitää siellä yläkerrassa kortteeria vierailun ajan. Asiat vaativat oman aikansa hoituakseen ja Juvonen viettäisi mieluusti jonkun tovin Kauppakylässä. Mutta nyt hetki vain Elsi-Kanervan huomassa..

Jokakylän Kalle ja Neito tapasivat  kaupalla ja tunnustelivat tunteitaan ja tuntojaan...

Aksenja ja Venny aloittivat puntaroimaan vaihtoehtoja

Ja Juvone lähti illan kuluessa Sulevin konttorille.

Ja miten iloisesti Sulevikin yllättyi... tottahan toki saat yöpyä täällä..  toihusi jo Edithiä Villa Malskoffiin ja totesi, että hänen oli ehdottomasti jäätävä seuran pitoon. Ja aina oli puhuttavaa myös afääreistä.

No niin... tuumasi Sulevi, kun Edith oli saateltu matkaan...
Etpä arvaakaan, miten mieluisa vierailusi on... otetaanpas tukevat tsajut....

 Ja sehän sopi Juvoselle..

 ja muutaman mukin ja kaupunki kuulumisen jälkeen Sulevi huokaa... taidan olla näissä nais asioissa nyt kuin kärpäspaperissa.. ja eihän tässä... mutta kun Edith on nyt saanut päähänsä, ettei täällä kauppahuoneella voi asua ja toiveissa talon koko vain kasvaa ja kasvaa ja nyt puhui jo kartanosta...

Totta on, että kaipaan myös konttoria itselleni, mutta mitäs tuumit, ystävä kallis..  kylälle on avautumassa Pensionaatti. Pensionaatti Villi Helmi. Jos vuokraan Edithille huoneen sieltä...?