sunnuntai 25. marraskuuta 2018

Punainen kukko

Oli pitänyt pientä pakkasta ja taloissa oli aloitettu lämmitykset.
Savukiekurat nousivat iltataivaalle paksuina  pilareina.
Eräänä pyhäpäivän iltana tienoon täytti epätavallisen paksu savu ja haisikin  harvinaisen voimakkaasti. Ja sitten kajasti Kauppakylän itätaivaalla punainen loimotus.
Villa Malakoff paloi.

Oli Aksenja Malakoffin syntymäpäivä ja huvila täynnä vieraita. Se oli oikein hyvä asia, sillä tarvittiin mahdottomasti käsipareja, kun huomattiin, että tuli oli irti.
Melko pian kävi selväksi, että mitkään määrät vesiämpäreitä ei auttaisi pelastamaan taloa ja niin keskityttiin irtaimeen.
Naiset ja lapset siirtelivät tavaraa pihamaalla kauemmas talosta ja miehet nostivat  ja lopulta heittelivät ikkunoista sen minkä ehtivät.
Kukaan ei puhunut, kaikki kiirehtivät, juoksivat, kuuluu särkyvän lasin ääntä ja tulen voimakas humina. Kipinöitä sinkoili ja kaiken peitti oranssin punainen loimotus. Uurastajat olivat kuin mustia varjoja helvetin lieskoissa.

Kun ilta kääntyi yöksi, Kauppakylän tietä julki hiljainen, savulta haiseva jono ihmisiä, jotka matkan varrella hävisivät yksi toisensa jälkeen koteihinsa. Ei nukkumaan, vaan päivittelemään tapahtunutta.
Ja pakastuvaa, kuutamon valaisemaa taivasta vasten piirtyi kaksi hiljalleen savuavaa piipunmuuria hiiltyvien puukasojen keskeltä. Oli kovin hiljaista.

Onneksi oli Villi Helmi. Sinne tehtiin sijat Villa Malakoffin väelle.
Anna Snitkina, itse rouvaVilli Helmi antoi oman huoneensa Aksenjan ja Heblan käyttöön ja siirtyi Johannan seuraksi pihatupaan.
Nyt oli jokainen soppi täynnä ihmisiä ja aitta ja vaja täynnä pelastettua tavaraa.
Sulevin Kauppahuoneen varastot otettiin myös käyttöön ja suurin piirtein kaikki pihalle heitetty saatiin suojaan. Osa huonekaluista  oli kärsinyt kovakouraisesta pelastamisesta, mutta eiköhän niistä jotain saisi korjattua.
Aksenja suri menetettyjä ruokavarastoja. Niitä ei kukaan huomannut kiireessä. Ja jonkin verran meni mattoja ja muuta tavaraa mikä oli komeroissa. Näkösällä ollutta oli helppo heitellä.


Keittiössä toipilaana oleva Johanna otti ohjat sillä aika, kun yläkerrassa yritettiin ymmärtää tapahtunut.



Filemon Pykälä oli yläkerrassa ja ylpeänä yritti pistää pystyyn oikeen kuulemisen, kerankin kun jotain sattui niin, että hän itse oli paikalla.


Sulevi taas mietti, että onneksi  oli varastossa Jokakylän Kallen kesän keitoksia, lähetti hakemaan viinakannut ja istutti Filemonin ruuan ääreen.  Sulevi jos kuka tiesi mikä tässä auttoi.


maanantai 5. marraskuuta 2018

Huone vuokrattu


Kuinkahan kauan siitä on, kun
hän muutti meille! Monet on ollut illat ja muut hetket, kun olen yrittänyt häntä vaatettaa ja istuttaa taloon jos torppaan, mutta aina ne yritykset on päätynyt herran pakkaamiseen alasti takaisin laatikkoon. Mutta kun Pensionaatti Villi Helmi alkoi olla asuttava, alkoi herralta tarinaa tulla. Ja vaatimusta toisen perään; jatsarit ja kiikarit, muistivihot, kirjat...


Verner  Duskull
Helsingin yliopistolta.
Kesä käyty pitkin metsiä, järviä ja soita.
Kerätty näytteitä ja kirjattu muistiinpanoja ja havaintoja. Linnuista ja luonnosta.


Vernerin suuresti kunnioittaman Elias Lönnrotin esimerkin innoittamana oli Verneri kesän kynnyksellä Helsingistä lähtenyt.


Ja kesän kirrettyään totesi, että ehti niin kovin vähän.
Kauppakylä sattui matkalaisen reitille ja kun Verneri huomasi sen sijaitsevan lintujen syysmuuttoreitin varrella, jäi sinne muutamaksi syysviikoksi.
Ja kun säät jatkuivat luonnottoman lämpiminä ja Villi Helmessä oli huone vapaana, päätti Verner käyttää suotuisat ja poikkeukselliset sään tuomat edut hyväksi ja jäädä.
Ainakin kevätmuuton seurantaan. Talvella voisi taltioida ja kirjata
näytteet. Yliopiston apurahaakin Verner sai lisää kevät kaudelle.
Tutkimusmatka voi siis jatkua.


Verner silmäili uutta kotiaan - sehän tästä Pensionaatin huoneesta nyt tulisi.
 Jostain pitäisi löytää vähän parempaa tuolia ja pöytää huoneeseen. Olisi mukavampi työskennellä, tuumaa tyytyväisenä.

perjantai 7. syyskuuta 2018

Ristiäiset

Jos joku muistaa, niin joskus viime syksynä Kauppakylästä käytiin Helsingissä ja samalta reissulta jäi Jokakylän Kalle sinne vähän pidemmäksi aikaa.
Kevään kuluessa kävi selväksi, että jotain oli Kalle jälkeensä jättänyt, ennen kuin palasi kotikylään.
Ja kevään edetessä  Tyttö tuli suurinta kohua ja isoisän kiukkua pakoon Kauppakylään. Siellä Aksenja järjesti hänet Pensionaatti Villi Helmeen
Johannan apulaiseksi.
 Viikot vierivät, asettuivat ja olo ja elo rauhoittui.


    Oli pesty Johannan kanssa lakanapyykkiä. Kesän lämpö ja leppeä tuuli oli kuivannut ne.
Tyttö toi oleskeluhuoneen liinavaatekaappiin pinon lakanoita.


Katsoo samalla, että huone on siisti..


... ja tuntee kiristävää kipua vatsan seudulla
ja niin oli aika tullut.

Tyttö saatettiin pihamökkiin, Johanna alkoi veden keittoon ja Hillppa Pippurille lähetettiin sana.


Sananviejän mukana levisi viesti pitkin kuivaa ja pölyistä kylän raittia ja yritti etsiä myös Kallea.
Kallella vaan oli omat huolensa Kruununvoudin, Filemon Pykälän kanssa;
Kesken hyvin sujuneen, vaikkakin aikaa vievän kemiallisen toimen, oli tuli päässyt irti.
Kallelle oli tärkeä laadun tarkkailu. Ja kun sitä oli hiippaillut metsän siimekseen Suutarikin avuksi suorittamaan, oli se vähän pitkäksi venähtänyt. Niin, jotenkin siinä  laaduntarkkailun lomassa, oli tuli päässyt irti.
Vaikka se saatiinkin lopulta melko vähin vaurioin sammutettua puron varteen,  (kiitos ripeiden  kylänmiesten, jotka olivat sankkaan savuun havahtuneet) , oli Filemon Pykälä kiikuttanut Kallen pahnoille miettimään tekosiaan.
Siellä ollessa Kallesta tuli isä.

Juvonen oli pitänyt jännittynyttä päivystystä oleskeluhuoneessa ja heti, kun asia oli selvä, lähetti Vennylle Helsinkiin sähkeen: poika syntynyt stop


       Kesän lopulla oli aina markkinat ja markkinoiden aikaan myös väki kokoontui suurin joukoin kirkkoon.
Tätä oli päätetty hyödyntää ja samalla antaa pojalle nimi.
Pitäjän kirkkoon lähti siis väki niin Kauppakylästä kuin Helsingistä.


Se kylpi valossa, kun poika sai nimensä.

Kummiksi lupautui Kukon Rouva Helsingistä ja Muurari Nysten, jota ei työvaatteissa kelpuutettu kuitenkaan eteen itse seremoniaan.


Pojan kasteen suoritti Kauppakylän Kappalainen, joka tuurasi sairastunutta pitäjän pappia ja pääsi isoon tehtävään ja pitämään myös markkinasaarnan.


 Yhtä ylpeitä olivat niin vaimo Fiona kuin äiti - Anna Sofia Ahl.


Pojasta tuli Iisakki Kallenpoika.


Ja kaunis oli kirkkosali...


Ja kovin arvokasta oli ristiäisvieras joukko. .


Helsingistä ja Kauppakylästä... 


Itse juhlittava oli rauhallinen Rouva Kukon käsivarsilla..


... eikä päästänyt ääntäkään...


Aksenja  Ja Venny olivat järjestäneet kirkkokahvit ja samalla voitiin juhlia Iisakki Kallenpoikaa.
Väki lähti siirtymään Nuorisoseurain talolle...


Oli ensiesiintymisiä yhdessä julkisesti...


Ja mukavia tapaamisia...


Tuoreet isä ja äiti jännittävät, kun kirkkossa oli väen joukosta erottunut Tytön isoisä. Oli siis tullut paikalle, olikohan tämä jo saatu anteeksi...


Olikoha Taideväärentäjä Leonardo maalannut kirkon alttaritaulun...


ja kukas tyttö on Ruben Kukon kainalossa

Ja missä on jotain syötävää tarjolla, siellä on varmasti Kruununvouti Filemon Pykälä..


puheensorinaa...


... Ja Tytön ja Kallen asiaa näytti sovittavan Kappalainen Ahl Isoisän ja nuorten välillä.

Ja Vladimir - yhdessä Taloudenhoitajattarensa kanssa.. paljon näytti juttua riittävän Meerin kanssa...


Hmmm... Kröhöm.. onkin tuttu.. eikös olo hmm jossain krhöm tavattu... olikos se Sulevin vintillä... 


Ja kävivät esittäytymässä Kappalaiselle Vladimir ja Taloudenhoitaja...


Jotain oli ilmassa...


Aivan selvästi jotain...


Tuokiokuvia...


Tunnelmia...

....


Ja palatkaamme vielä hetkeksi kirkkoon... 


 Kun Helanderin Erjalle  tuli viesti, että poika oli syntynyt, mitä Erja voi muuta - kuin rakentaa kirkon - ristiäisiin! Ja minkä kirkon! 
Kyllä kelpasi Iisakki Kallenpojan saada siellä nimensä! 
Kalle muuten matkasi perheensä kanssa juhlista Helsinkiin.
Saapa nähdä miten sujuu.

 Kirkko on tunnelmansa vuoksi kovin kysytty myös vihkikirkkona... 
Ja se menee paloiksi - kassiin 😉
Kirkko on siis Erjan kuten Helsingin vieraatkin.
Ja nuket: Tarun nuket.

sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Asunto Pensionaatti Villi Helmestä


Sulevi keräsi rohkeutensa ja päivänä eräänä puhui Edithille Pensionaatti Villi Helmestä ja mahdollisuudesta vuokrata sieltä huone.
Sen seurauksena Edith oli itkenyt viikon Villa Malakoffissa Sulevin julmuutta sulkea vaimonsa johonkin täysihoitolaan, vaikka oli pyhästi luvannut hänelle oman huvilan ja ettei Edithiltä tulisi puuttumaan mitään.
No, Sulevi myönsi kyllä sanoneensa monessa kohtaa da, da, ja jopa tarkoittaneesa niistä useimpia, mutta monta asiaa vain otti oman aikansa toteutuakseen. Ja hyvin sujuvat afäärit.
Itse vihkijuhlakin oli pitämättä, vaikka Sulevi oli niihinkin toistellut da da. Ei tuntunut löytyvän sopivaa hetkeä, eikä Sulevi avioliitostaan halunnut laajemmin edes puhella. Estherille Sulevi kertoi, kun viimeksi tapasivat.
Ja Juvoselle tuli tunnustettua ja Aksenjalle tietysti, eihän sitä muuten olisi voitu viettää aikaa Kauppahuoneen vintillä.
Muuten ei ollut niin väliksi laajemmin huudella, tuumasi Sulevi.
No, aika kun kului, suostui Edith katsomaan Villi Helmen valmistuvia huoneita. Väliaikaisesti vain...


Päätyhuone, joka on hiukan tilavampi ja ikkunallinen...


Välihuone, johon mahtunee vain vuode, ei paljon muuta...


Kaunis ruusu huone, vielä kalusteetta, pieni tämäkin.


Toisen päädyn huone. Ikkunallinen ja tähäkin sopii parivuode.


Mitäs tuumaat, tähän sovimme molemmat....  Niin, tietysti,  milloin afäärit eivät vaadi yöpymään Konttorilla... tai jos olen afäärimatkoillani...
Ja täällä on hyvä keittiö, aion tulla isekin päivälliselle tänne...

Ja alakerran keittiössä...


Johanna opastaa Neitoa keittiön töissä. Yläkertaan on kahvipöytään menossa vielä mansikoita ja kermavaahtoa.
Neito on ollut ahkera ja hyvä oppimaan ja hyvin vielä jaksoi kasvavasta vatsasta huolimatta. Kovin oli ruvennut potkimaan...


Yläkerrassa Sulevi oli jo toiveikas ja sopi illaksi tapaamista konttorille Juvosen kanssa.


Pensionaatin tuore johtajatar Anna halusi tarjota kakut ja kahvit ensimmäisen asukkaan kunniaksi.
Ja vieläpä heti pikäaikaiseen asumiseen, oli tämä selvästikin tulossa.


Noh, olihan täällä oma huone, viehättävä ruokasali ja oleskeluhuone sekä valmiit ateriat, miettii Edith.
Eihän tämä ollut se oma huvila ja palvelusväki, mutta sitä odotellessa, väliaikaisesti... Ja Sulevi nyökyttelee innokkaasti...
Vain se päätyhuone tulee sitten kyseeseen....