Kuinkahan kauan siitä on, kun
hän muutti meille! Monet on ollut illat ja muut hetket, kun olen yrittänyt häntä vaatettaa ja istuttaa taloon jos torppaan, mutta aina ne yritykset on päätynyt herran pakkaamiseen alasti takaisin laatikkoon. Mutta kun Pensionaatti Villi Helmi alkoi olla asuttava, alkoi herralta tarinaa tulla. Ja vaatimusta toisen perään; jatsarit ja kiikarit, muistivihot, kirjat...
Verner Duskull
Helsingin yliopistolta.
Kesä käyty pitkin metsiä, järviä ja soita.
Kerätty näytteitä ja kirjattu muistiinpanoja ja havaintoja. Linnuista ja luonnosta.
Vernerin suuresti kunnioittaman Elias Lönnrotin esimerkin innoittamana oli Verneri kesän kynnyksellä Helsingistä lähtenyt.
Ja kesän kirrettyään totesi, että ehti niin kovin vähän.
Kauppakylä sattui matkalaisen reitille ja kun Verneri huomasi sen sijaitsevan lintujen syysmuuttoreitin varrella, jäi sinne muutamaksi syysviikoksi.
Ja kun säät jatkuivat luonnottoman lämpiminä ja Villi Helmessä oli huone vapaana, päätti Verner käyttää suotuisat ja poikkeukselliset sään tuomat edut hyväksi ja jäädä.
Ainakin kevätmuuton seurantaan. Talvella voisi taltioida ja kirjata
näytteet. Yliopiston apurahaakin Verner sai lisää kevät kaudelle.
Tutkimusmatka voi siis jatkua.
Jostain pitäisi löytää vähän parempaa tuolia ja pöytää huoneeseen. Olisi mukavampi työskennellä, tuumaa tyytyväisenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti