perjantai 30. joulukuuta 2022

Kirje maailmalta

Kekrijuhlien  jälkeen oli Villa Malakoffissa hiljaisemmat päivät tiedossa, kun palvelusväki kävi vapaillaan. 

Kamarissa oli hiljaista...


... ja Aksenjan salongissa, jossa useimmin kuului ainakin Heblan ja Aksenjan polveilevat keskustelut,   oli myös Heblan lähdettyä Saksaan, hiljentynyt.


Kun keittiön väki oli poissa, oli Olga paistanut ison täytetyn lihamurekkeen ja nostanut esiin sen ja leipää.  Niin oli sovittu Aksenjan kanssa. Aksenja kävi itse keittiöstä hakemassa ja välillä jäi nauttimaan niitä myös keittiöön, mutta tyhjänä sekään ei tuntunut yhtään kotoisammalta kuin yläkertakaan.


Aksenjan tytär perheineen oli lähtenyt jo hyvissä ajoin, tänä vuonna jo ennen Kekriä Tukholmaan, Aksenjan toisen tyttären perheen luo. Talvella siellä oli vilkas seuraelämä ja Aksenjan vävy mielellään vietti talvikauden vilkkaammassa paikassa kuin Kauppakylä. Matkaan oli päästy, kun jälleen oli tehty yksi sovinto kesän mittaan edellisen sesongin jäljiltä.  Aksenja oli vähitellen ymmärtänyt, että aina käytiin sovinnosta seuraavaan sesonkiin ja jälleen uusiin selkkauksiin.


Mihail ei kerrassaan mahtanut charmilleen mitään, selitti Elizaveta äidilleen, ja se sama charmi sai aina  Elizavetan myös antamaan ateeksi kiusalliset tilanteet. Tilanteet, joissa yleensä viehkot neidot olivat hurmaantuneet siitä charmista. Ja joskus osapuolena oli jo vähän varttuneemmatkin ja jopa ihan rouvat. Minkä hän väkevälle viehätysvoimalleen voi, oli vaimo Elizaveta Aksenjalle puolustanut. Ja minkä hänkään mahtoi, kun ei kukaan mukaan, huokaisi ja sovun jälkeen lähti pakkaamaan.


Koko perhe, tytöt mukana, olivat siirtyneet lahden yli laivalla ja palaisivat sitten jälleen keväällä, kun sesonki oli ohi ja Tukholmalaiset perheet lähtisivät kesän viettoon jokainen huviloilleen maaseudulle, tai saaristoon. Ellei jokin skandaali sitten lähettäisi perhettä jo aiemmin takaisin Kauppakylään.


Sitten oli alettu valmistella joulua. Aksenja oli saanut viestin Heblasta, että hän ei olisi jouluna vielä Villa Malakoffissa.


 Sulevi ja vaimonsa Edith sekä anoppinsa päättivät viettää jolunpyhät Pensionaatti Villi Helmessä, samoin Birger Julkunen. Ruoka tulisi ainakin olemaan hyvää, mietti Sulevi, olihan sitä valmistamassa Johanna, jonka herkuista hän oli saanut hiukan joskus nauttia... krööhm.. khym..

Syreenitalossa oli niin paljon nykyään jo lapsia, ettei Aksenja mitenkään voinut ajatella heitä kutsua ja Kappalainen Ahl oli aika työllistetty ja äitinsä Anna Sofia Ahl vietti pyhät myös kotona miniänsä kanssa, huolehtien kappalaisen  jaksamisesta joulun seremonioissa. Olihan sitten vielä Kruununvouti Filemon Pykälä ja vaimonsa Ofelia, niiiihn... huokaa Aksenja, hän ei tuntenut olvansa nyt siinä mielentilassa jossa Filemon Pykälä voisi olla illallisen seurana. Ei, ei ollut.


Niinpä Aksenja vietti aaton yksin. Hän pyysi, ettei laitettaisi niin paljoa, borssikeittoa tietysti ja sen seuraksi piiraita. Niissä Aksenja antoi vapaat kädet, toiveena kaali-täyte, tai lohi, mutta juuri sellaisia mihin Aksenja oli tottunut, ei Olga ollut onnistunut loihtimaan. Olivat Aksenjan kanssa väitelleet mausta ja näöstä mikä piiras oli mitäkin ja lopuksi oli Aksenja antanut periksi. Piiras kuin piiras. 
Ja silliä, sitäkin hän halusi, mutta muuta ei sitte tarvittukaan.


Syötyään Aksenja nautti hetken kuusen valossa... jaa-a, silloin ennen, kun oli Oleg ja lapset olivat pieniä, olivat babushkat, kaikki serkut ja väkeä oli...kokoonnuttiin yhteen... voi sentään... huokaa Aksenja. 
Kääntyy sitten ja lähtee kapuamaan yläkertaan.


Aksenjan mieltä on painanut kirje, jonka sai vähän ennen joulua.


Aksenja ottaa sen jälkeen esiin ja lukee uudelleen jo moneen kertaan lukemansa...


Kirje alko: Hyvä Aksenja Malakoff
ja jatkui:
Toivoin, että olisin voinut kirjoittaa Teille hieman paremmissa mietteissä, kuin nyt olen pakoitettu. Surukseni minun tulee Teille nyt ilmoittaa näin kirjeitse, että rakas kälynne Hebla Stierna, joka saapui kuukausi sitten vieraaksemme, on sairastunut. Täällä on ollut kovasti liikkeellä erikoista kuumetautia, joka saattaa muutamassa tunnissa äityä niin pahaksi, että se päätyy lopulta sairastuneen kohtaloksi ja hän menehtyy äkkinäisesti kovaan kuumeeseen ja hivuttavaan yskään. Nyt on tilanne Heblan kohdalla kääntynyt jo paremmaksi ja voinemmekin todeta, että hän selviää kyllä. Mutta hän on edelleen kovin heikkona, joten hän ei missään olosuhteissa tule ennättämään jouluksi takaisin Villa Malakofiin, Kauppakylään, niin kuin hän alun perin olisi halunnut ja aikeenaan oli ollut. 
Voimien keräämiseen menee vielä tässä taudissa oma aikansa ja sen jälkeen on sitten se matka. On erittäin haasteellista löytää laiva joka liikennöi talviaikaan ja mahdollisimman nopeaa ja suoraa reittiä. Mietimme vielä, tulemmeko Helsinkiin ja sieltä junalla ja rekikyydillä, vai purjehdimmeko Pietariin ja tulemme sieltä junalla ja rekikyydillä loppu matkan.


Aksenja hyvä, rohkenenko sanoa näin, mielellään ilmoitan tulostamme sitten hiukan lähemmin, kun on jotain varmempaa kerrottavana. Tärkein asia kuitenkin nyt on, että käly Hebla Stierna toipuu, vaikka hitaasti, mutta palaa entiselleen. Ja niin, emme tietenkään päästä häntä mitenkään yksin matkustamaan näin vaivalloista matkaa sairastamisen jälkeen. Joku täältä tulee häntä saattamaan. Harras toiveeni olisi, jos saisin asiani täällä saatettua sellaiseen järjestykseen, että voisin lähteä itse matkaan. 
Olenko vallan röyhkeä, vai voinko sanoa, että eikö voisi olla vihdoinkin aika?  

Jättäydyn suosioonne Aksenja hyvä

Teidän Konrad Coher, Paris


Aksenjalla oli niin huoli Heblasta... mutta niin oli myös kirjeen kirjoittajasta... ehkä, tosiaan, voisi olla aika...