Ristiäiset

Jos joku muistaa, niin joskus viime syksynä Kauppakylästä käytiin Helsingissä ja samalta reissulta jäi Jokakylän Kalle sinne vähän pidemmäksi aikaa.
Kevään kuluessa kävi selväksi, että jotain oli Kalle jälkeensä jättänyt, ennen kuin palasi kotikylään.
Ja kevään edetessä  Tyttö tuli suurinta kohua ja isoisän kiukkua pakoon Kauppakylään. Siellä Aksenja järjesti hänet Pensionaatti Villi Helmeen
Johannan apulaiseksi.
 Viikot vierivät, asettuivat ja olo ja elo rauhoittui.

    Oli pesty Johannan kanssa lakanapyykkiä. Kesän lämpö ja leppeä tuuli oli kuivannut ne.
Tyttö toi oleskeluhuoneen liinavaatekaappiin pinon lakanoita.

Katsoo samalla, että huone on siisti..

... ja tuntee kiristävää kipua vatsan seudulla
ja niin oli aika tullut.

Tyttö saatettiin pihamökkiin, Johanna alkoi veden keittoon ja Hillppa Pippurille lähetettiin sana.

Sananviejän mukana levisi viesti pitkin kuivaa ja pölyistä kylän raittia ja yritti etsiä myös Kallea.
Kallella vaan oli omat huolensa Kruununvoudin, Filemon Pykälän kanssa;
Kesken hyvin sujuneen, vaikkakin aikaa vievän kemiallisen toimen, oli tuli päässyt irti.
Kallelle oli tärkeä laadun tarkkailu. Ja kun sitä oli hiippaillut metsän siimekseen Suutarikin avuksi suorittamaan, oli se vähän pitkäksi venähtänyt. Niin, jotenkin siinä  laaduntarkkailun lomassa, oli tuli päässyt irti.
Vaikka se saatiinkin lopulta melko vähin vaurioin sammutettua puron varteen,  (kiitos ripeiden  kylänmiesten, jotka olivat sankkaan savuun havahtuneet) , oli Filemon Pykälä kiikuttanut Kallen pahnoille miettimään tekosiaan.
Siellä ollessa Kallesta tuli isä.

Juvonen oli pitänyt jännittynyttä päivystystä oleskeluhuoneessa ja heti, kun asia oli selvä, lähetti Vennylle Helsinkiin sähkeen: poika syntynyt stop

       Kesän lopulla oli aina markkinat ja markkinoiden aikaan myös väki kokoontui suurin joukoin kirkkoon.
Tätä oli päätetty hyödyntää ja samalla antaa pojalle nimi.
Pitäjän kirkkoon lähti siis väki niin Kauppakylästä kuin Helsingistä.

Se kylpi valossa, kun poika sai nimensä.

Kummiksi lupautui Kukon Rouva Helsingistä ja Muurari Nysten, jota ei työvaatteissa kelpuutettu kuitenkaan eteen itse seremoniaan.

Pojan kasteen suoritti Kauppakylän Kappalainen, joka tuurasi sairastunutta pitäjän pappia ja pääsi isoon tehtävään ja pitämään myös markkinasaarnan.

 Yhtä ylpeitä olivat niin vaimo Fiona kuin äiti - Anna Sofia Ahl.

Pojasta tuli Iisakki Kallenpoika.

Ja kaunis oli kirkkosali...

Ja kovin arvokasta oli ristiäisvieras joukko. .

Helsingistä ja Kauppakylästä... 

Itse juhlittava oli rauhallinen Rouva Kukon käsivarsilla..

... eikä päästänyt ääntäkään...

Aksenja  Ja Venny olivat järjestäneet kirkkokahvit ja samalla voitiin juhlia Iisakki Kallenpoikaa.
Väki lähti siirtymään Nuorisoseurain talolle...

Oli ensiesiintymisiä yhdessä julkisesti...

Ja mukavia tapaamisia...

Tuoreet isä ja äiti jännittävät, kun kirkkossa oli väen joukosta erottunut Tytön isoisä. Oli siis tullut paikalle, olikohan tämä jo saatu anteeksi...

Olikoha Taideväärentäjä Leonardo maalannut kirkon alttaritaulun...

ja kukas tyttö on Ruben Kukon kainalossa

Ja missä on jotain syötävää tarjolla, siellä on varmasti Kruununvouti Filemon Pykälä..

puheensorinaa...

... Ja Tytön ja Kallen asiaa näytti sovittavan Kappalainen Ahl Isoisän ja nuorten välillä.

Ja Vladimir - yhdessä Taloudenhoitajattarensa kanssa.. paljon näytti juttua riittävän Meerin kanssa...

Hmmm... Kröhöm.. onkin tuttu.. eikös olo hmm jossain krhöm tavattu... olikos se Sulevin vintillä... 

Ja kävivät esittäytymässä Kappalaiselle Vladimir ja Taloudenhoitaja...

Jotain oli ilmassa...

Aivan selvästi jotain...

Tuokiokuvia...

Tunnelmia...

....

Ja palatkaamme vielä hetkeksi kirkkoon... 

 Kun Helanderin Erjalle  tuli viesti, että poika oli syntynyt, mitä Erja voi muuta - kuin rakentaa kirkon - ristiäisiin! Ja minkä kirkon! 

Kyllä kelpasi Iisakki Kallenpojan saada siellä nimensä! 

Kalle muuten matkasi perheensä kanssa juhlista Helsinkiin.

Saapa nähdä miten sujuu.

 Kirkko on tunnelmansa vuoksi kovin kysytty myös vihkikirkkona... 

Ja se menee paloiksi - kassiin 😉
Kirkko on siis Erjan kuten Helsingin vieraatkin.
Ja nuket: Tarun nuket.

Joulunajan paketteja

Tänä vuonna en vaihtanut montaa luukkua, vain Merjan, Tuikun ja Miran kanssa muutaman, niin että pääsin availun makuun ja Eija kanssa perinteinen aaton luukku.

Mutta ei haitannut veikka jokaiselle päivälle ei pakettia ollutkaan, niin ihania asioita niistä paljastui:

 

 

Tauluja kolmin kappalein, aivan ihana rasia jossa lasiset kuusen pallot,

varmasti Kauppakylän koululuokkaan menossa olevia varusteita kuten liitutaulu ja liitua, luonnoslehtiö ja purkillinen kyniä, upea peili ja sokerikko ja kiisseliä lautanen,,,,

meikki peili, tai luulen, että tämä on Sulevin parranajopeili...

 

sininen punottu kori - selvästi kuuluu Talo kiireettömän siniseen huoneeseen, ihanan lyhty ja koreja

kaksin kappalein, Ranskan kartta - selvästi kuuluu Meerille...

 

ja ovi - saapas nähdä mihin tämä avautuu...

ja nämä pallot ja rasia ovat niiiiiin pienet

Kuvasta puuttuu vielä semmoinen sukutaulu jota aloitin kehystämään ja jäi pois kuvasta - sitä sitten nähdään Villa Malakoffin seinällä

Suuret kiitokset Tuija, Mira ja Merja!

 

 

Aatto aamu alkoi Eijan monivaihepaketilla joka sisältää tarkat avaamisohjeet ajankohtineen eri paketeille;

 

Ja tässä kaikki avattuna; kaksi tuolia osissa - ja vähän on irrotettavaakin, saapas nähdä miten ne millit taas löytyy... Kiitos, onkin mukava saada myös askaretta.

sateenvarjo, pieni kukka, seinäkello - myös kittinä, ja survival-osio, jossa aimo annos kaikkea mahdollista askarreltavaa.! (ja hym, hym, kyllä sitä jo avattiin hiukan ennen viimiestä...)

Ja katsokaapas tätä varjoa lähemmin! On sitten aivan ihana  - selvästi Aksenjan uutukainen! :)

(ja tuolla oikealla alhaalla tuo musta; päivitystä siitä onkin Salmen puolella)

 

Kiitos Eija <3

 

Jouluksi osallistuin myös Ainukan tuunausrinkiin ja vaihtopariksi osui Tuija.

Aiheena oli kapiokirstsu ja sinne vähän jo kapioiden alkua,
Tässä saamani kirstu ja siellä olikin jo upea peili, pyyhkeitä, liinavaatteita, pöytäliinaa...

ja näin upea oli itse arkku!

Kiitos Tuikulle ja Ainukalle järjestelyistä.
Olikin kiva tehdä tämä.

Täytyy sanoa, että kyllä ympärillä on taitavia ja idearikkaita ystäviä, Kiitos

Hiiriä ja yllätyksiä

 No niin, nyt on jo niin pitkä aika joulusta, että voin viimeisenkin luukun avata!
Eijalta tulleessa yhdessä paketissa luki, että saa avata vasta Joulun jälkeen.
Itse asissa, jos kuvaa tarkkan katsoo, näkee, että toinen päivä se on jo avattu :-)
ja saman tien kasatttu.
Ihastuttava puinen laatikko, Gepetton.
Tänä vuonna tulikin paljon kittejä, ja materiaaleja ja ohjeita, ja ne ovatkin valtavan kivoja saada. Jos ei tiedä mitä tekisi, ottaa yhden valmiin kitin ja tekee sen. Kiitos!

 

Ihan tähän tuli kahviläikkiä, kun pyöri esillä pöydällä joulun ajat.

 

Tälle onkin käyttöä moneen huusholliin.

 

Sitten olen tehnyt vähän ostoja Facen kirppiksellä, se on  sitten vaarallinen paikka! Toinen toistaan ihanampia asioita tarjolla vaikka ja miten, bankrotti on kyllä tulossa ennenpitkää...
No, eräässä tilaamassani rasiassa olikin tällainen teksti:

 

Ja mitäs, sieltä paljastuikin yksinäinen hiiri ja ihania juustoja (tulipas huono kuva)

 

 

Ja vielä pullea punakuori...

 

 

 

Ja sitten nämä hiirut! Eivätkä olleet syöneet juustoja matkalla!

 
Tänään Alysa 4,5v kävi mummilassa ja lähtönsä jälkeen huomasin hiirten päätyneen Meerin alakerran kaupan portaille :-) Saas nähdä mihin menevät lopun lopuksi, tänne minä niitä en ajatuksissani ollut nähnyt, mutta hyvin näyttävät viihtyvän.

Hiirut ja juustot ovat Lisea Närväsen käsialaa, ihanat!