Aksenja on saanut vieraita. Hän on kutsunut kylän rouvia ja neitejä, kuten opettaja-Ulla ja Anna Sofia Ahl joka on laittanut pappilan pihamaat poikia täyteen ilman vihkimistä ja siis virallisesti yhä neiti-ihminen vaikka sitä ei juurikaan kukaan muista.
Kaikki ovat kokoontuneet Aksenjan remontoituun huoneeseen
"No niin, siinä ne nyt sitten ovat - minun ja Olegin muotokuvat.
Nämä on maalannut kuuluisa naistaiteilija Anna-Mari Kaipainen. Ne on maalattu heti vihkimisen jälkeisenä talvena, kun syksyllä oli häät. Tuossa en ole kuin 17-vuotias ja Oleg muutaman vuoden vanhempi... Jaa-a, näin sitä vuodet vierivät...".
Samaan aikaan alakerrassa....
Kaikki katselevat kuka minnekin ja jokaiselle tuntuu olevan vankka oma käsityksensä mikä on totuus. Mihail kun on nähty sentraalin liepeillä kovin usein. Teknistä neuvoa sentraalin asentajille antamassa, kuulema, mutta siinä samalla kovin hakeutuu aina kauniin Ofelian lähettyville.
Kukaan ei varmasti ole Mihailia nähnyt illalla myöhään, tahi aamulla varahain, mutta voihan sekin olla mahdollista, kylällä tiedetään...
Ulla vaan on edelleen kovin levoton.
"Kuulakaas, kun minun on pitänyt teille jo kertoa eräs asia - onko mahdollista, että ensi pyhänä te tulisitte Suutarilaan. Niin, niin - Ulla jatkaa, kun näki toisten kummastuneet ilmeet. Se on nyt sillä tavalla, että minä ja Suutari - meidät vihitään ja pyhänä olisi sitten kahvit."
"No niin, siinä ne nyt sitten ovat - minun ja Olegin muotokuvat.
Nämä on maalannut kuuluisa naistaiteilija Anna-Mari Kaipainen. Ne on maalattu heti vihkimisen jälkeisenä talvena, kun syksyllä oli häät. Tuossa en ole kuin 17-vuotias ja Oleg muutaman vuoden vanhempi... Jaa-a, näin sitä vuodet vierivät...".
"No mutta - niin on yhdennäköä vieläkin - ei sitä vuodet ole kovasti Aksenjaa kohdelleet, ei" , tuumaa Anna Sofia Ahl.
Aksenjaa moinen kehu lämmittää, aikaa kun on kulunut ja Olegistakin aika jättänyt jo vuosia sitten. Ryhtiin on tullut kumaruutta ja hopeaa hiuksiin, mutta kaunis on Aksenja ollut ja kaunis on vieläkin.
Aksenjaa moinen kehu lämmittää, aikaa kun on kulunut ja Olegistakin aika jättänyt jo vuosia sitten. Ryhtiin on tullut kumaruutta ja hopeaa hiuksiin, mutta kaunis on Aksenja ollut ja kaunis on vieläkin.
Tarjottavaakin on: "Odotellaan, kun Olga sieltä tuo vielä lautaset ja kupit.
Ja kahvit.
Hedelmäsalaattia, näin kesäkuumalla onkin raikasta ja virkistävää kahvin ja pullan alle."
(ruuat ovat Jatan ja Mirjan taikomia herkkuja)
Ja kahvit.
Hedelmäsalaattia, näin kesäkuumalla onkin raikasta ja virkistävää kahvin ja pullan alle."
(ruuat ovat Jatan ja Mirjan taikomia herkkuja)
Istutaan ja odotellaan. Haastellaan niitä näitä. Ulla vaan on jotenkin levoton.
Aksenja huokaa: " Jaa jaa - heti pitää minun täsmentää muutama asia jota kuuluu kylällä pohdittavan - Vävyni Mihailin ja tyttäreni Elizavetan liitto on vankalla pohjalla, oikein vankalla. Vaikka se välillä näyttää olevan vähän koetuksella, tuollainen herkkä ja - niin no, herkkä kauneudelle - suoraan kun nyt sanon... niin ja.. no niin - kunnotonhan se on, mitäs sitä kieltämään. Mutta mitään ei ole tapahtunut - missään - Kyllähän te nyt tiedätte mitä minä tällä tarkoitan..."
Aksenja huokaa: " Jaa jaa - heti pitää minun täsmentää muutama asia jota kuuluu kylällä pohdittavan - Vävyni Mihailin ja tyttäreni Elizavetan liitto on vankalla pohjalla, oikein vankalla. Vaikka se välillä näyttää olevan vähän koetuksella, tuollainen herkkä ja - niin no, herkkä kauneudelle - suoraan kun nyt sanon... niin ja.. no niin - kunnotonhan se on, mitäs sitä kieltämään. Mutta mitään ei ole tapahtunut - missään - Kyllähän te nyt tiedätte mitä minä tällä tarkoitan..."
Samaan aikaan alakerrassa....Kaikki katselevat kuka minnekin ja jokaiselle tuntuu olevan vankka oma käsityksensä mikä on totuus. Mihail kun on nähty sentraalin liepeillä kovin usein. Teknistä neuvoa sentraalin asentajille antamassa, kuulema, mutta siinä samalla kovin hakeutuu aina kauniin Ofelian lähettyville.
Kukaan ei varmasti ole Mihailia nähnyt illalla myöhään, tahi aamulla varahain, mutta voihan sekin olla mahdollista, kylällä tiedetään...
Ulla vaan on edelleen kovin levoton.
"Kuulakaas, kun minun on pitänyt teille jo kertoa eräs asia - onko mahdollista, että ensi pyhänä te tulisitte Suutarilaan. Niin, niin - Ulla jatkaa, kun näki toisten kummastuneet ilmeet. Se on nyt sillä tavalla, että minä ja Suutari - meidät vihitään ja pyhänä olisi sitten kahvit."
oi oi mitä herkkuja juoruja ja kauvipöydän antimia. Muotokuvat ovat upeat.
VastaaPoistaVoi jukra taas ihana tarinan jatko taas! Ja kuvat...ihkuu <3
VastaaPoistaIhanaa käydä lukemassa näitä kylän naisten jutteluita. Enkä tiennyt Anne, että nuo kaksi ihanaa taulua päätyivät sitten sinulle :) Minäkin niitä haikailin, mutta en uskaltanut huutaa....
VastaaPoistaNo tätä käännettä ei sitten mitenkään voinut arvata. Nuo taulut ovat ihan piste iin päälle tuolla seinällä!
VastaaPoistaMihin tämä tarina viekään? Onko sinulla käsikirjoitus ja jokin aihio olemassa, niin paljon tapahtuu ja monta ihmistä... ;)
Muotokuvat ja kehykset ovat hienot. Nämä tarinat ja kuvaukset näyttävät asukkaista monta puolta, ja samalla näkee paljon pieniä esineitä mitä ei ole ennen huomannut.
VastaaPoistaKerrassaan komea muotokuvapari, ja hauskaa menoa, vilskettä ja vilinää.
VastaaPoistaKyllä siellä Malakoffeilla sitten sattuu ja tapahtuu!!
VastaaPoistaVoi Anne miten loistavasti sä kirjoitat. Mä aloitin nyt takaperin, uusimmasta taaksepäin. Luin kuin loistavaa romaania, vaikka käänteisessä järjestyksessä meninkin. Oikeastaan melkein hauskempaa näin, kun tietää tulevaisuuden, mutta ei menneisyyttä.
VastaaPoistaNyt täytyy painua nukkumaan ja jatkaa toiste. :)