Kulkupeli

 Sulevi oli hermostunut, kun liikkuminen  kävi päivä päivältä rajallisemmaksi.

 Helsinkiin piti silloin tällöin päästä ja naapurikylän juna-asemalle tuli tavaraa joka piti saada kaupalle, mutta kyytien järjestäminen kävi työlääksi ja hitaaksi. 

 Kylälläkin jalan kulkeminen oli kovin vaivalloista, kun lunta oli joka paikka pullollaan. 

Nyt hän oli kuullut, että seppä Ståhlilla oli reki myynnissä. Sitä piti lähteä katsomaan saman tein.

Kun Sulevi vihdoin pääsi lumessa kahlaten ja kuumissaan perille, oli sepän pihalla reki... 

Sulevi kierteli, rymisteli kurkkuaan selväksi ja huikkasi pajalle päin. Seppä Ståhl heitti lampaanvällyn harteilleen ja astui pajasta kirpakkaan pakkassäähän.  

Tämä on hyvä reki, kauppaa seppä. Christian Lundkvistin valmistama, jos tiedät, on pystyvä ja taitava, ja uskallan vakuuttaa... itse tarkistin myös  rautaosat.

Hmmm.... hmmm...Sulevi pohtii...

Kyllähän tämä komea reki on!

Mitäs, lyödäänkös kaupat lukkoon? suosittaa  Kuisma Ståhl.

No, mikä ettei, sovitaan kaupat!

Ja niin seppä Kuisma Ståhl ja kauppias Sulevi Karlsson löivät kättä päälle. 

Kokeilenpa vielä miltä tuntuu istua... 

Mene vain pajalle, täällähän jäätyy ulos...

Ja Sulevi istuu kathuntaljalla ja jo mielessään viilettää pitkin hankea asemalle ja sieltä junaan... Helsingistä kun kuuluu kaikkia uutisia, mistä pitäisi ottaa selko.

Muurari Nystenkin kuului lähteneen Helsinkiin, jokin suuri rakennuskohde tarjoaa siellä työtä...

Olihan Sulevi telefoonannut kaupunkiin Meerille ja Vennylle....  mutta pitäisi kyllä päästä ihan itsekin katsomaan... 

Yksi pieni probleema Sulevilla kyllä vielä oli, huomaa Sulevi itsekin...  Sulevilla ei ollut tallia... eikä sen puolen hevostakaan...