Vihdoinkin kalaasit

Villa Malakoffissa oli kalaaseja järjestetty pitkään ja hartaasti.
Monet kalat oli pyydetty ja syöty ennen kuin ne vihdoin päätyivät saliin pöydälle hyytelönä ja kraavina kalana.
Salin pöytä oli nostettu seinustalle ja katettu, lattialle jätetty tyhjää tilaa nuorten parien pyörähdellä. Niin oli Hebla suunnitellut - niinpä niin.

Anna oli kattanut Olgan kanssa pöytään herkkuja.
(herkut Jatan ja Mirjan ihanuuksia)

 

Natasa ja Pietarista saapunut Adelaida-serkku ihastelevat ruokia... ja supsattavat....

 

Aksenja vain oli kyllä alun perinkin tiennyt, mennyt sitten Heblan puheiden mukaan ja innostunut eikä sitten ollut raaskinut keskeyttää sitä intoa joka aika ajoin tarttui häneenkin. Vaikka olikin tiennyt... ; Kauppakylässä ei ollut naimattomia naimaikäisiä miehiä.
Siis sellaisia jotka olivat soveliaita kutsua. Ei muita kuin Filemon Pykälä.

 

Filemon Pykälä saapui oikein mielellään. Olisi tullut melko varmasti ilman kutsuakin.
Missä vain väki kokoontui, oli lainvalvojan suoranainen velvollisuus tarkastaa kokoontumisen syyt ja etenkin varmistaa ettei niillä ollut ainakaan epäsuotuisia seurauksia.

 

Khööm, khööm, Niin päääivää arvon neidit. En olekaan eeesittäytynyt vielä tälle
tooiselle neeeitsykäiselle.... Fiiilemon Pyyykälä, esivallan paaalveluksessa ja teeeidän. Khih,hih...
Muutta voi, voi mitkä herkut....

Ja niin Filemon Pykälä antautui katseen ja tuoksujen nautinnoille. Ja aikoi antautua lisäksi myös makujen nautinnoille. Oikein hartaasti ja pitkään.

 

Aksenja oli pyytänyt rouvia  kalaaseihin, kun tiesi, ettei Hebla löytäisi nuoria miehiä eikä näköjään varttuneempiakaan saapunut.
Sulevia odotti sekä Aksenja, että Hebla, mutta Sulevi oli lähettänyt sanan, ettei nyt mitenkään ennättänyt. Afäärit ottivat juuri nyt Sulevin kaiken ajan.

Tyttösillä oli hauskaa seuratessaan Filemonin herkuttelua ja kuunnellessa kertomuksia hankalista ja haastavista tilanteista joissa Filemon Pykälän arvovaltaa oli tarvittu.

Ja juttua riitti - ja suolaisten jälkeen oli Filemon siirtynyt huoneen toiselle laidalle jossa oli tarjolla makeaa.

Rouvilla oli niin paljon puhuttavaa, että Filemon sai puhua melkeinpä yksin tytöille.
Rouvat olivat aivan kuohuksissaan; Suleville oli ilmestynyt Kauppakylään Kauppahuone.
Suuri punainen hiukan jo elämää nähnyt rakennus, mutta komea, kahtaalle avautuvilla ovilla ja suurilla ikkunoilla.
Aiemmin vuokratun huoneen remontti oli pitkistynyt ja kuten usein samalla ne tahtovat mutkistua ja niin oli käynyt.
Sulevi luopui siitä hankkeesta. Juopoteltuaan murheitaan pari päivää Suutarilla, oli ottanut ja lähtenyt Helsinkiin ja sieltä tultua oli tullut Kauppahuonekin.
Itse talo oli Juvosen suvulla ollut rakennus jonka Juvonen oli perinyt. Juvosella ei ollut aikeita muuttaa koskaan itse taloon ja myynyt Suleville pitkään tyhjillään olleen rakennuksen.
Mutta mistä oli Sulevi saanut sellaiset rahat - sitä rouvat pohtivat...
Niin, Maggien luona Sulevi oli myös viihtynyt.... ja Maggiella oli varoja. Paljon varoja...

Ja sitten kuuluu iloinen hihkaisu, naurua, ja kohahdus rouvien sohvanurkassa...
Babuska, katso, saanko esitellä sinulle - Samuel

Ja Natasa tuli ja kuljetti nuorta miestä ihan käsipuolesta! Voi kauhistus, pääsee Aksenjalta.

Natasa oli iloinen, eikä huomannut mitään ihmeellistä lämpimässä otteessaan, olivathan he Samuelin kanssa näin olleet monta kertaa ennenkin...
Voi sentään..  huokaa Aksenja
Tällaista tämä sitten on, kun vapaasti annetaan kulkea torit ja markkinat nuorten neitojen... ei mitään kuria ja vahtia, päivittelee Hebla,..
Elsi-Kanervaa hymyilyttää, niin on kaunis pari ja onnellisen oloinen. Anna Sofia Ahlin ilme on myös hersyvä, mutta nyt ei uskalla sanoa mitään, saati katsoa Aksenja Malakoffin kasvoja.
Voi sentään, sitä on tainnut Aksenja toistella tämän illan aikana jo monet kerrat...

Filemon vähän typertyy, nielaisee pullan hiukan liian suurena ja kääntyy sitten vasemmalle... onhan vielä tämä toinen neito...

Niin, kovin kaunis, kovin kaunis on tämäkin - nuori ja kaunis... kyllähän se tästäkin... khööm, khööm

ja viimein on keittiö liesien ääreen kantautunut
Sulevin Helsingin reissulta tieto, että  Sulevi on Maggien lisäksi nähty käyskentelemässä kasvihuoneilla ja puutarhoissa kuvan kauniin nuoren neidon kanssa...
Ja joku jo varmana tiesi, että sama neito on vieraillut Kauppahuoneella illan hämärissä ja viipyillyt -  vaikka se ei vielä ole edes avattu..

 

Naisten juttuja...

Ja taas on yhdet markkinat onnellisesti takana. Tällä kertaa ei itse Aksenja Malakoff ennättänyt matkaan lainkaan. Tai ehkä olisi ennättänyt, mutta liekö pitkä ja kuuma kesä ja sen myötä verkkaiseen elonrytmiin hiljalleen ajautuneet Kauppakyläläiset ja sen mukana myös Aksenja niin laiskistunut, ettei kerrassaan saanut lähdetyksi.

Eikä kovin moni muukaan. Ei edes Suutari joka yleensä käy markkinat kuin markkinat, mutta edellisten venyttyä vallan koko kesän mittaiseksi, oli päättänyt jättää nämä suosiolla väliin. Rahaakin oli sen verran vähän ettei senkään vuoksi ollut lähtenyt. Piti tienata välillä.
Sulevi oli päässyt matkaan, kun alituiseen liikkeellä oli muutenkin. Ja Sulevi oli pistänyt Aksenjan tilaamat tuolit tulemaan jo edeltä itsensä jäädessä vielä Helsinkiin. Maggie oli luvannut majoittaa jonkin aikaa mitä afäärien hoitamiseen meni...

 

Ja näihin tuoleihin oli Aksenja vallan ihasutunut. Nimekäs puusepänverstas oli ne valmistanu. Ja kuin unta, ne vastasivat Aksenja unelmaa täydelleen. (nämä ovat Erja Helanderin upeat käsityönä valmistamat pehmustetut tuolit joiden puuosan materiaalit ovat 100 vuoden takaa.)

Hebla ja Anna Sofia Ahl olivat Aksenjan seurana ja rouvat arvioivat Aksenjan remontoinnin lopputulosta.

 

Ja Aksenjan lapsenlapset, pikkutytöt kuten Aksenja heistä aina ajatteli, olivat  myös kokoontuneet oman babushkansa valtakuntaan päivän herkuille, kuten heillä oli melkein päivittäin tapana..

 

Kaikki olivat rakkaita, mutta kummallisen lämmin hymy ilmestyi Aksenjan silmiin, kun tytöistä nuorin, kapteeni Aleksei Malakoffin ja Paulinen pikku-Sofi ilmestyy paikalle...

(Koko huone ja lähinnä takaseinä viimeiseksi uusittu, oliskos tämä näin viimeinen kuosi..)
(Ja huomaa lamppu...)

 

Tytöt kihisevät innosta, kun kuulevat, että Aksenja suunnittelee suurehkoja kutsuja

lähitulevaisuuteen 

Aksenjan hellepäivän mietteitä

Helle jatkuu ja Aksenja viettää paljon aikaa uudessa kesähuoneessaan ja nauttii sinne hankkimistaan uusista kasveista --- Ja lapsenlapset tekevät yleensä hänelle seuraa.

.

 

pikkuesikot Hannan sekä upea oranssi asetelma  -  ihanat kielot Mirjan

 näille esikoille oli semmoinen oma nimityksensäkin, mutta Hanna, olen sen autuaasti unohtanut...

Aksenjalla oli ollut kiireitä, suorastaan vauhdikasta aina alkukeväästä saakka. Siitä, kun Hebla oli saapunut Kauppakylään ja Villa Malakoffiin, sen jälkeen Aksenjalla oli alkanut kuin uusi vilkas ja mielenkiintoinen elämä.

Oli kiivastahtisessa elämässä haittapuolensakin; hän ei enää ennättänyt paneutua kylän asioihin ja oli suoraan sanottuna jäänyt aivan pimentoon oman kylän asioista.

Yksi asia häntä erityisesti harmitti, eräs suuri munaus - jos tuollaista sanaa uskalsi edes ajatella - se, että hän jätti noudattamatta Anna Sofia Ahlin kutsua mennä vierailulle Syreenitaloon tässä taannoin. Anna Sofia olisi esitellyt poikansa. Mutta Aksenja jatkoi vain matkakirstun täyttämistä ja lähti Heblan kanssa Helsinkiin Meeriä ja Vennyä tapaamaan. Anna Sofian pojan ennättäisi nähdä myöhemminkin, oli Aksenja tuolloin tuumannut, eiköhän hän sen muistanut, sellainen polvihousuinen paljasjalka pappilan pihalla muiden neljän joukossa.

Siitä esittelypäivästä kuvia - johon Aksenja siis ei mennyt - ja tässähän ovat siis Salmen isän isovanhemmat. Alex ja Fiona Ahl

 

 

Sitä ei vain Aksenja ollut tiennyt, että poika oli juuri valittu kylän uudeksi kappalaiseksi. Ja kyllähän asemakin jo edellytti esittelyt heidän välillään.

Ennen sitä oli sentään kappalaiset käyneet itse esittäytymässä Villa Malakoffissa, mutta aika oli muuttunut niin merkilliseksi, että ei sitä ymmärtänyt ja nyt sai itse laittautua matkaan jos mieli suhteisiin.
Voi, voi,  tämä esittely oli vielä tekemättä... Se pitäisi hoitaa jotenkin pois päiväjärjestyksestä.
Ja sitten oli Aksenjalla tämä iloinen huoli; vanhin rakkaista tyttären tyttäristä, Natasa, oli tullut siihen neitoikään, että hänet piti esitellä varteenotettaville sulhasehdokkaille.

Aksenja oli vain kahden vaiheilla asian suhteen. Tyttö oli hänen mielestään vielä niin kovin nuori ja lapsellinen ja Aksenja halusi kovin pitää hänet ja toisetkin tytöt lähellään eikä luopua heistä.

Hebla oli asiaa ryhtynyt painostamaan ja oli suunnitellut, että talven sesongiksi hän ja Aksenja ja Natasa tietenkin, lähtisivät Helsinkiin ja siellä osallistuisivat sesongin kaikkiin tanssiaisiin ja juhliin ja samalla sitten voisi tehdä hyvän valinnan sulhasehdokkaiden joukosta. Niitä ei tulisi puuttumaan, siitä Aksenja oli varma.

 

Mutta olikos Aksenja hiukan väsynyt kovin vilkkaan kesän myötä vai mikä siinä oli, että hänellä ei ollut siihen mitään halua.
Eiköhän sitä sulhanen aikanaan ilmestyisi tännekin, tuumi Aksenja haaveellisena  ja muisti omaa Olegiaan. Heillä oli onni olla rakastuneita ja heillä olikin ollut rakkauden täyteinen liitto.

 

Niin, kyllä tänne Kauppakyläänkin varmaan saadaan tanssiaisia ja niihin sulhasia jo Aksenja hiukan innostuu.. Ja voisi täältä omalta kylältäkin jokunen ehdokas löytyä... Ja Aksenja tuumii... niin, vois tälle pikku Olgallekin valmiiksi vähän katsella.. ja Sofialle.

 

Ei, ei kyllä suoralta kädeltä tule montaa vapaata miestä mieleen ja niistä vapaista ei taida olla kelvollisia yksikään... niin, paitsi ehkä virkansa puolesta joka paikkaan ennättävä ja kaikkeen puuttuva, uusi ja innokas kruununvouti Filemon Pykälä