Estherin vierailua

Kun Sulevi hoiteli afäärejään - niitäkin oli pikku hiljaa alettava taas hoidella - oli Esther käynyt Kauppakylässä vieraisilla...
Syreenitalon alakerrassa asusti Hilppa Pippuri, taitava parantaja, lapsenpäästäjä ja monen moisten tervehdyttävien rohtojen keittäjä ja sekoittaja - Siellä Esther vieraili muutamaankin otteeseen...

Mukava olikin vaihtaa tietoja ja taitoja...

 

 

 ... ja samalla Esther pääsi tervehtimään vanhaa kaappikelloaan joka nykyään asusti Hilpan tuvassa. Kello ilahtui ikihyviksi tapaamisesta ja pyöräytti muutaman ajan ja sään ihan omia aikojaan ympäri ennen kuin palautui näyttämään taas normaalisti tärkeät tapahtumat ja ajat.

 

Hilppa lähti  myös Kauppakylä laitamilla sijaitsevaa metsään...
Ja siellä vanhat portaat johtivat alas...

 

Heipä hei, ollaankos täällä kotosalla.. 

 

Sisään vaan, tervetuloa, Sakarias odottaakin sisällä ja tietenkin Ylermi..

 

Ja lämpimästi tervehdittiin - ja oltiin kuin olisi tunnettu iki-ajat

Ja Ylermi, päivää, mitä tänne kuuluu...
"On tapana olettaa, mutta saanhan oikasta... !- ja Ylermi oli vauhdissa

Ja oviaukon ulokkeella vartio ja vuoroaan tervehdyksille odotti Ilves - Julle ja oli jännityksessä; tuoko Esther tuliaisia ja etenkin tuoko kaalilaatikkoa?!

Ja pienen Moiseen vierelle astelee Ylermin vaimo Ursula, rapsutuksia vaille hänkin...

.. no hei, hei, kaikilta pöllöiltä ja muilta eläimiltä terveisiä...

ja sinulle myös Julle - kaalilaatikkoa on tulossa..

ja Pikku Moisee lupaa korvasienimuhennosta Estherille..

Niitä onkin aina saatavilla Sakariaan kotikolon luona...

.. ja miten paljon tietoa ja taitoa myös täällä Kotikolosessa vaihdetaan syksyyn kääntyvissä illoissa..

 

... ja tiedon vaihtoon ottaa osaa myös Ylermi - tietysti;

"On tapana olettaa, mutta saanhan oikasta... !-

Matkalainen maailmalta

Pieni hahmo kulki ja etsi... jostain kuului hiljaista laulua....
Täältä, jostain tämän kolon uumenista... hui, kylmäkin alkoi olla.... 

 

Ovikin löytyi... ja siihen pikkuinen koputtaa...

 

.... ja sitten kuuluukin kutsu sisään...

 

Sisällä on Sakarias talven viimoilta suojassa ystävien seurassa... porsinko Ursulan...
Tervetuloa! Tervetuloa, tulepas lämmittelemään ja ennen kaikkea syömään - olet varmasti pitkästä matkasta aivan uupunut

 

Iki-ihana menninkäinen - joululahja itselleni  - Julia Moiseenkon taikoma.
Nyt tulee tähänkin kantoon edistystä  - nukkuma paikkaakin pitää ruveta laittamaan kuntoon - ja mitä kaikkea tänne pienen veijarin mukana tuleekaan... tiedä tätä...

 

 

Ukkeli

Minulla on kerhossa kaveri ja se kaveri on sitten niin ihana, positiivinen ja auttavainen, että sain minutkin kannustettua taas kokeilemaan uutta. Hän on Helanderin Erja ja tehnyt kaiken muun ohella mm. liudan valloittavia Hölmöläisiä ja niitä ihastellessani valoi minuunkin uskoa, että tee vain, kyllä siitä hyvä tulee...  - Niinpäs minä kaivoin ammoin tekemäni fimopään joka oli tehty muotin mukaan ja sekin vähän takaraivoltaan pullistunut ja epämuotoinen, mutta Erja sanoi, että ei se haittaa, kun laittaa tukkaa ja vaatetta niin sitten ne paranevat.
Ihan totta, tämäkin pää alkoi muuttua ukkeliksi. Tein huovuttamalla vartalon. Kädet on Tarun tekemät, suutarin vanhat (suutarille Taru teki uudet, vähän enemmän elämän kuluttamat) Kädet ovat kyllä herkät ja ukkelillekin muuten liian herkät, mutta tämä hellii ja hoivaa pienimpiäkin luontokappaleita. Ja siihen tarvitaan erityisen herkkiä käsiä. Nämä ovat juuri sellaiset.

Sakarias Tapio. Tapioden sukua. Ja niin kuin nimikin kertoo; Hän asuu metsässä, metsästä ja metsälle.

 Kun syksy on tehty vaatteita Marjon opastuksella kerhoilloissa, niin on se oppi mennyt perille - hyvät kaavat ja niiden käyttö ja Marjolta saatin vielä ne kaavatkin. Niin sain ommeltua paidan ja housut ja nahkaliivinkin yhdessä illassa.

 Nyt sitten olisi saapikkaiden, tai tossujen vuoro. Ja asujaimen sisustaminen. Vaikka ensimmäisekei näillä pyryillä tarvittaisiin villamyssy ja kaulahuivi.

Ihanaa, huomenna aamulla saakin aukaista ensimmäisen luukun :-) Kiitos luukun vaihtaneille.

Ja oikein mukavaa joulunalusaikaa kaikille!

Metsän ylle nousee savukiehkura

Ilmat ova viilenneet takametsässäkin ja päivänä eräänä metsän keskeltä alkoi kohota pieni savukiehkura tavoitellen hämärtyvää iltataivasta.

Ylermi oli päässyt seinälle lämmittelemään takan viereen.

 Unelma kuunteli, lämmitellen itsekin, Ylermin pitkää selvitystä - tällä kertaa tulisijoista. Ja selvitys oli aloitettu kuten Ylermi aina:

"On tapana olettaa, mutta saanhan oikasta... !  ja Unelma ei lakannut hämmästelemästä Ylermin laajaa tietämystä... tai, vasten parempaa tietämystä, ei voinut kuin uskoa ja hämmästyä.

Porsinkoja

Kauppakylän laitamilla, Savupirtin takaisessa metsässä, Malakoffien tiluksien perimmäisessä laidassa, on vanhan asujaimen jälkiä. Ja jotain siellä on edelleenkin...


Se on paikka jossa Julle ja hänen kaverinsa Kettu viettävät rauhallisia ja uneliaita päiviään. Tai Julle viettää, ja Kettu hölkkäilee uteliaana pienillä retkillään ja raportoi ympäristön tapahtumista Jullelle.
Nyt ei Kettu päätynyt pelkästään raportoimaan, vaan toi itse raportoitavat mukanaan.
Kaksi sikaa.


Tai puolitoista, jos tarkkoja ollaan. Ylermi Porsinko ja hänen vaimonsa Unelma.


Ylermi itse on enää osittain olemassa - mutta se ei ole vähentänyt hänen pontevaa ja rohkeaa asennettaan elämän suhteen. Ylermi oli eräänä syksyisenä aamuna ollut hyvin varomaton. Vaikka metsältä olikin kuulunut jo monta päivää pyssyjen pauketta, ei hän ollut voinut vastustaa herkullisia omenoita jota oli kipattu läjäpäin pellon reunaan. Ja vaikka Unelma oli vielä huutanut varoituksia, oli Ylermi teputellut reippaasti omenakasalle ja - laukaus vain kiiri kaikuna pitkin metsää ja linnut lehahtivat kirkunan siivittämintä taivalle - siinä lepäsi Ylväs Ylermi. Ylermillä oli kuitenkin onnea; paikalle sattui syysmarkkinoille matkaava etevä parantaja eukko, noita jonka erikoisalaa olivat eläimet. Hän katsoi tilannetta ja totesi, että ei Ylermistä enää tule kokonaista, mutta puolinainen. Ja hyvä sellainen tulikin. Noita heitti heidät Kauppakylän metsään turvaan pyssyiltä ja siinä he nyt sitten olivat. Ketun asujaimelle tuomat. Ylermi ja Unelma.




Ylermi katseli minua Forssassa hyvin intensiivisesti ja minusta tuntui, että se hyväkäs iski jopa silmää...,
en häntä sieltä kuitenkaan ostanut. Mutta Ylermi ei jättänyt rauhaan ja minun oli pakko olla Hannaan yhteydessä ja kysyä mikä oli Ylermin kohtalo. Onni - se oli vielä tallella ja niin upeaa, hän sai Hannan taiturikäsissä itselleen vielä vaimon.
Kun tämä selvisi, olin jo sommitellut Tarun rappuja ja kas vaan, näin nämä asiat yhdessä taas loksahtivat ja eläinten asuinpaikka alkoi hahmottua. Vielä se on aivan kesken, mutta annan sen itsensä kertoa, miten se tästä muokkautuu...


Unelma ja Ylermi ovat kuitenkin saapuneet ja  - Voi tätä Rakkauden määrää :-) Kiitos Hanna!