Porsinkoja

Kauppakylän laitamilla, Savupirtin takaisessa metsässä, Malakoffien tiluksien perimmäisessä laidassa, on vanhan asujaimen jälkiä. Ja jotain siellä on edelleenkin...


Se on paikka jossa Julle ja hänen kaverinsa Kettu viettävät rauhallisia ja uneliaita päiviään. Tai Julle viettää, ja Kettu hölkkäilee uteliaana pienillä retkillään ja raportoi ympäristön tapahtumista Jullelle.
Nyt ei Kettu päätynyt pelkästään raportoimaan, vaan toi itse raportoitavat mukanaan.
Kaksi sikaa.


Tai puolitoista, jos tarkkoja ollaan. Ylermi Porsinko ja hänen vaimonsa Unelma.


Ylermi itse on enää osittain olemassa - mutta se ei ole vähentänyt hänen pontevaa ja rohkeaa asennettaan elämän suhteen. Ylermi oli eräänä syksyisenä aamuna ollut hyvin varomaton. Vaikka metsältä olikin kuulunut jo monta päivää pyssyjen pauketta, ei hän ollut voinut vastustaa herkullisia omenoita jota oli kipattu läjäpäin pellon reunaan. Ja vaikka Unelma oli vielä huutanut varoituksia, oli Ylermi teputellut reippaasti omenakasalle ja - laukaus vain kiiri kaikuna pitkin metsää ja linnut lehahtivat kirkunan siivittämintä taivalle - siinä lepäsi Ylväs Ylermi. Ylermillä oli kuitenkin onnea; paikalle sattui syysmarkkinoille matkaava etevä parantaja eukko, noita jonka erikoisalaa olivat eläimet. Hän katsoi tilannetta ja totesi, että ei Ylermistä enää tule kokonaista, mutta puolinainen. Ja hyvä sellainen tulikin. Noita heitti heidät Kauppakylän metsään turvaan pyssyiltä ja siinä he nyt sitten olivat. Ketun asujaimelle tuomat. Ylermi ja Unelma.




Ylermi katseli minua Forssassa hyvin intensiivisesti ja minusta tuntui, että se hyväkäs iski jopa silmää...,
en häntä sieltä kuitenkaan ostanut. Mutta Ylermi ei jättänyt rauhaan ja minun oli pakko olla Hannaan yhteydessä ja kysyä mikä oli Ylermin kohtalo. Onni - se oli vielä tallella ja niin upeaa, hän sai Hannan taiturikäsissä itselleen vielä vaimon.
Kun tämä selvisi, olin jo sommitellut Tarun rappuja ja kas vaan, näin nämä asiat yhdessä taas loksahtivat ja eläinten asuinpaikka alkoi hahmottua. Vielä se on aivan kesken, mutta annan sen itsensä kertoa, miten se tästä muokkautuu...


Unelma ja Ylermi ovat kuitenkin saapuneet ja  - Voi tätä Rakkauden määrää :-) Kiitos Hanna!