Joulunajan paketteja

Tänä vuonna en vaihtanut montaa luukkua, vain Merjan, Tuikun ja Miran kanssa muutaman, niin että pääsin availun makuun ja Eija kanssa perinteinen aaton luukku.

Mutta ei haitannut veikka jokaiselle päivälle ei pakettia ollutkaan, niin ihania asioita niistä paljastui:

 

 

Tauluja kolmin kappalein, aivan ihana rasia jossa lasiset kuusen pallot,

varmasti Kauppakylän koululuokkaan menossa olevia varusteita kuten liitutaulu ja liitua, luonnoslehtiö ja purkillinen kyniä, upea peili ja sokerikko ja kiisseliä lautanen,,,,

meikki peili, tai luulen, että tämä on Sulevin parranajopeili...

 

sininen punottu kori - selvästi kuuluu Talo kiireettömän siniseen huoneeseen, ihanan lyhty ja koreja

kaksin kappalein, Ranskan kartta - selvästi kuuluu Meerille...

 

ja ovi - saapas nähdä mihin tämä avautuu...

ja nämä pallot ja rasia ovat niiiiiin pienet

Kuvasta puuttuu vielä semmoinen sukutaulu jota aloitin kehystämään ja jäi pois kuvasta - sitä sitten nähdään Villa Malakoffin seinällä

Suuret kiitokset Tuija, Mira ja Merja!

 

 

Aatto aamu alkoi Eijan monivaihepaketilla joka sisältää tarkat avaamisohjeet ajankohtineen eri paketeille;

 

Ja tässä kaikki avattuna; kaksi tuolia osissa - ja vähän on irrotettavaakin, saapas nähdä miten ne millit taas löytyy... Kiitos, onkin mukava saada myös askaretta.

sateenvarjo, pieni kukka, seinäkello - myös kittinä, ja survival-osio, jossa aimo annos kaikkea mahdollista askarreltavaa.! (ja hym, hym, kyllä sitä jo avattiin hiukan ennen viimiestä...)

Ja katsokaapas tätä varjoa lähemmin! On sitten aivan ihana  - selvästi Aksenjan uutukainen! :)

(ja tuolla oikealla alhaalla tuo musta; päivitystä siitä onkin Salmen puolella)

 

Kiitos Eija <3

 

Jouluksi osallistuin myös Ainukan tuunausrinkiin ja vaihtopariksi osui Tuija.

Aiheena oli kapiokirstsu ja sinne vähän jo kapioiden alkua,
Tässä saamani kirstu ja siellä olikin jo upea peili, pyyhkeitä, liinavaatteita, pöytäliinaa...

ja näin upea oli itse arkku!

Kiitos Tuikulle ja Ainukalle järjestelyistä.
Olikin kiva tehdä tämä.

Täytyy sanoa, että kyllä ympärillä on taitavia ja idearikkaita ystäviä, Kiitos

Pyykin pesua

Kun keväällä on Kauppakylän järvestä lähtenyt jäät, viritetään saunarantaan monessa talossa ja mökissä padat ja niiden alle tuli ja alkaa talven aikana likaantuneiden lakanoiden, liinojen ja vaatteiden keitto, alkaa pyykkipäivät. Sitä tekemään saapuu myös pyykkäri, Johanna.

 

 

Siihen meneekin monta päivää ja samalla talvivaatteet, vällyt, ryijyt ja kaikki lämmikkeenä käytetty siistitään, tuuletetaan, harjataan ja paikataan ja parsitaan ja  laitetaan kesän yli säilöön aittoihin, ullakoille, komeroihin ja arkkuihin tupien seinustoille.

 

Ja sama tehtiin taas syksyllä, enne talven tuloa. Silloin kaikki otettiin taas esiin ja tarkistettiin kunto, tuuletettiin ja korjailtiin  mikäli kesän jäljiltä niissä jotain olisi ollut.

Johanna kulki silloin suurimpien talojen väliä ja sinä aikana sai talosta aina täyden ylöspidon; asumisen ja ruuan. Ja joskus Johanna sai vanhoja vaatteita, tavaroita ja vähän rahaakin, kun häneen oltiin oikein tyytyväisiä.

 

Ja miksi ei olisi oltu, Johanna oli myös oiva apu kevään ja syksyn pyykkipäivien välissä. Oli syksyiset lahtipäivät ja Johanna oli mestari maustamaan makkarat. Lahtiaikaan kaikki yrittivät, että ne sijoittuivat peräkkäin, että Johanna ennätti makkaran valmistukseen moneen taloon.

 

 

Ja joulun aikaan Johannaa kysyttiin joulukalan valmistukseen.

 

Ja muihinkin jouluherkkujen laittoon.

 

Ja keväällä oli pääsiäisen aika jolloin Johannaa ehdottomasti tarvittiin pashan valmistukseen. 

 Kukaan ei osannut valmistaa sellaista pashaa kuin Johanna.

Ja kaikenlaisiin kalaaseihin ja juhliin häntä myös tarvittiin. Itse asiassa Johanna oli oikein kiireinen naisihminen ja häntä kysyttiin myös muualle kuin Kauppakylään.
Nyt hän oli tullut Villa Malakoffia varten, Aksenjan suunnittelemia juhlia valmistamaan.
Ja valmistuihan siinä samalla tämän jouluinen joulukalakin.

 

Niin että kovin, kovin kiireinen oli tämä neiti-ihminen. Ja neitinähän Johannan olikin helppo kulkea, kun ei ollut lapsiakaan vastuksina. Niin, että oikein pystyvä ja tarpeellinen oli tämä Johanna.

 

 

Sulevi palasi Kauppakylään

Markkinat venyivät Sulevin kohdalla kovin pitkäksi... juuttui afääreille, tai niin uskottelee itselleenkin...
Kovin oli kaunista seuraa Sulevilla koko Helsingin vierailun ajan..lieko se pidätellyt..

Illan edellä oli vasta kotiutunut ja tyhjään ja rakenteilla olevaan Kauppahuoneeseen levitti patjan ja oikaisi huokaisten selkänsä...

 

 

Voi mitkä markkinat - paljon oli kohtaamisia, mutta yksi niistä edelleen oli kirkkaana mielessä, niin kirkkaana, että saattoi melkein kuulla Estherin  hyrisevän äänen...

 

... melkein tuntea käden lämmön....

 

... huuookaus... 

ja koko Helsingissä olon ajan oli häntä emännöinut upea Maggie - niin ryhdikäs ja ylväs ja upea ilmestys, että siinä silmä lepäsi aina Maggien liikkuessa..

Oli Sulevi afääreitäänkin järjestellyt - oli tullut pestattua kauppiaskin tiskin taakse. Sulevi itse ei toki ennättänyt sinne juuttua, tavaran ostossa sitä piti olla jatkuvasti liikkeellä.. Helsingin suunnalla varmasti erityisesti... Ja kauppiaalle oli otettu samalla myös apupoikakin, kun kerran oli palkaamaan ryhdytty... Ja kohta puoliin ne sieltä tulisivat... vaikkei ollut vielä koko kauppaakaan.
Olikohan Sulevi nyt innostunut liiaksi. No, se oli ne shampanjat siellä Kämpin lounaalla ja Kappelin terassin snapsit ja vähän varmaan siihen vaikutti Seurahuoneella nautitut yömyssyt... oli Sulevi ennättänyt seuraelämäänkin sen verran tutustua.
No, kauppias sai tulla ja vaikka ryhtyä remontoimaan, kyllä sitä pystyvälle aina töitä löytyi - ja tutustuipahan perin juurin kauppaan, kun oli itse sitä pystyttämässä...ja apupojat aina juoksivat asioilla.

 

Jos nyt saisi unen päästä kiinni - aamulla lähtisi kuulemaan mitä Kauppakylällä on tällä välin tapahtunut - ja kertomaan tietysti Helsingin kuulumisia ja vähän ulkomailtakin..
voi voi... se Esther ja hyrisevä nauru...

 

Kaappi ja tuolit ovat Erja Helanderin tekemiä. Satavuotiaasta puusta. Jokainen pienikin yksityiskohta on taiten ja huolella tehty. Kestää käsitelyä.

Kestäisipä myös ihailevat katseet joita täällä niihin luon. :)

Filemon Pykälä

Kauppakylässä oli alkamassa vilkas syksy.
Lämmintä oli edelleen - vuoden aikaan nähden erityisen lämmintä eikä vielä kaikki puutkaan olleet luovuttaneet lehtiään, ruoho viheriö ja jotkin kukat olivat vallan intoutuneet toiselle kierrokselle
kukinnassa.
Kylänraitti oli vilkastunut ja ihmiset olivat liikkeellä aamusta iltaan.
Syreenitalossakin oli useana päivänä ollut koolla hyvin miehinen joukko pohtimassa Kauppakylän asioita. Kauppahuonetta oli kaikkien tuntema kulkukauppaakin harjoittanut Sulevi puuhaamassa.
Ei siihen varmasti mitään kellään ollut vastaan, hyvä asiahana se oli, oma kauppaliike kylälle.

Kappalainen Alex Ahl kuului suunnittelevan vierailua kylän laitamille siellä täällä mikä mihinkin suuntaan kenottaviin tölleihin ja samalla Suutarilaan. Suutarin töllin isännän asioita kun voisi käydä vähän kyselemässä, oli kyläläisten keskuudesta tullut sellaista viestiä, että kovin lujilla siellä oltiin.

Sentraali odotti edelleen kytkentää - ja siihen ei kellään tuntunut olevan kovin suurta kiirettä.
Tuntematon asia ja kun tiedot ja asiat kulkivat melko nopeasti kaksi kertaa päivässä kulkevan postin mukana, niin ei paremmasta ollut ymmärrystä suurimmallakaan osalla.

Lev suunnitteli jälleen matkaa afääreille, mutta taitaisi jäädä kevääseen, ei kannattanut enää talvea vasten yrittää. Vedet jäätyisivät varmaan kuitenkin pian. Åmaria oli kysellyt  mukaansa
ja kun Åmarin äiti oli tullut vierailulle, oli Åmarin mieleen hiipinyt vaivihkaa merentuoksua ja sen mukana vanha kaipuu. Olihan tullut oltua aloillaan jo useampi vuosi Lyydian vuoksi. Ja ihanaa olikin ollut tämä aika, mutta nyt voisi vähän käydä katsomassa mitä merten kuohuihin kuului. Voi, voi, suolavesi alkoi jo ihan maistua suussa.

Villa Malakoffissa suunniteltiin kutsuja ja ihan Helsingistä saakka piti sinne kutsuttuja tulla.
Ja sitten oli tämä orpolasten asia. Luvattoman paljon oli kylän tölleissä pientä ihmisen alkua joista yksi ja toinen yritti pitää huolta. Jotain siihenkin asiaan olisi hyvä keksiä.

Miesten pohtiessa, oli naisväki ihailemassa Sofkan ja Levin pientä vauvaa - kylän oropoja hänkin, kun alakerran portaita nousi liukas ja kärppämäinen mies; Filemon Pykälä, uusi kruununvouti.
Fiona opasti Filemonin miesten seuraan.

"Khim, hih, hih.... pääääivää taloon...Kuuulin tuolla raitilla, että täällä jokin kokoontuminen olisi menossaaa...  hih, hih niin.  Miiitäs täällä miehillä on mielessä...suuunnitelmia tehdään?
Ajattelin vain, että ooonkos kaaaaikissa asioissa nyt mietitty se laaaillinen puoli.."

Niiiin, kas, pääääivää Kappalaiselle nooo -  ooonhan  täällä sitten asiat ainakin jooollain tasolla järjestyksessä, kun tämä heeengen edustus on huomattu kuutsua  paikalle.

 

Jaaahas, khiih, hih, voi täällähän onki ruuokailut menossa... niin en minä tiiiietenkään...

mutta - katsohan vaan, voi voi kun on herkulliset.., jos hedelmän vain sitten kumminkin...

 

Filemon Pykälä, kruununvouti, eikä oikeen kukaan ymmärtänyt, että minkä armosta.

 

Naisten juttuja...

Ja taas on yhdet markkinat onnellisesti takana. Tällä kertaa ei itse Aksenja Malakoff ennättänyt matkaan lainkaan. Tai ehkä olisi ennättänyt, mutta liekö pitkä ja kuuma kesä ja sen myötä verkkaiseen elonrytmiin hiljalleen ajautuneet Kauppakyläläiset ja sen mukana myös Aksenja niin laiskistunut, ettei kerrassaan saanut lähdetyksi.

Eikä kovin moni muukaan. Ei edes Suutari joka yleensä käy markkinat kuin markkinat, mutta edellisten venyttyä vallan koko kesän mittaiseksi, oli päättänyt jättää nämä suosiolla väliin. Rahaakin oli sen verran vähän ettei senkään vuoksi ollut lähtenyt. Piti tienata välillä.
Sulevi oli päässyt matkaan, kun alituiseen liikkeellä oli muutenkin. Ja Sulevi oli pistänyt Aksenjan tilaamat tuolit tulemaan jo edeltä itsensä jäädessä vielä Helsinkiin. Maggie oli luvannut majoittaa jonkin aikaa mitä afäärien hoitamiseen meni...

 

Ja näihin tuoleihin oli Aksenja vallan ihasutunut. Nimekäs puusepänverstas oli ne valmistanu. Ja kuin unta, ne vastasivat Aksenja unelmaa täydelleen. (nämä ovat Erja Helanderin upeat käsityönä valmistamat pehmustetut tuolit joiden puuosan materiaalit ovat 100 vuoden takaa.)

Hebla ja Anna Sofia Ahl olivat Aksenjan seurana ja rouvat arvioivat Aksenjan remontoinnin lopputulosta.

 

Ja Aksenjan lapsenlapset, pikkutytöt kuten Aksenja heistä aina ajatteli, olivat  myös kokoontuneet oman babushkansa valtakuntaan päivän herkuille, kuten heillä oli melkein päivittäin tapana..

 

Kaikki olivat rakkaita, mutta kummallisen lämmin hymy ilmestyi Aksenjan silmiin, kun tytöistä nuorin, kapteeni Aleksei Malakoffin ja Paulinen pikku-Sofi ilmestyy paikalle...

(Koko huone ja lähinnä takaseinä viimeiseksi uusittu, oliskos tämä näin viimeinen kuosi..)
(Ja huomaa lamppu...)

 

Tytöt kihisevät innosta, kun kuulevat, että Aksenja suunnittelee suurehkoja kutsuja

lähitulevaisuuteen 

Syksyn myötä...

Kauppakylää oli hyväillyt pitkä ja kuuma kesä, sellainen joka kietoo kaikki hitaaseen, hiukan unenomaiseen olotilaan.
Päivät alkavat auringon kutituksella, venytään ilman sen suurempia ponnisteluja päivän halki ja illalla kaikki kiertyy lyhyeen yön hetkeen.
Kauppakylässä oli ollut suorastaan hiljaista.

Sentraalia ei vieläkään ollut tullut ja Ofelia oli lähtenyt ja viettänyt suurimma osan kesää kotikylässään vanhempiensa luona.

Åmarin tuvassa oli ollut ääntä ja elämää, Olavi ja Loviisa olivat siitä pitäneet huolta, ja Åmarin ja Lydian uusi pieni tyttövauva. Hellekään ei ollut hiljentänyt lapsikatrasta ja hyvä niin, lasten tuli olla vilkkaita ja eläväisiä, niin niistä kasvoi vahvoja ja terveitä, sitä mieltä oli Elsi-Kanerva, Åmarin äiti joka onneksi oli saapunut hiukan pidemmälle vierailulle.

Villa Malakoffissa oli Aksenja melkein viettänyt koko kesän kesähuoneessaan kukkiensa keskellä ja  unohtanut kaikki sulhasen hankita puheet. Talon remontointi oli myös hiipunut helteeseen, tosin tytöt olivat valinneet uusia seinäpapereita ja kun Aksenja on herkkänä kaikelle kauniille, niin aatoksiin oli pikku hiljaa tarttunut toive myös hänen budoaarinsa seinäpaperien vaihdosta, jälleen kerran. No sitten syksymmällä.

Hebla oli viettänyt Helsingissä kesää ja Sulevi oli myös ollut paljon poissa ja Sulevin kauppahuone ei ollut edennyt sitten lainkaan.

Syreenitalossa oli aika kulunut lasten kanssa puutarhassa pitsiverhojen alla joista oli rakennettu paviljonkimainen katos suojaamaan helteeltä ja vilteillä nautittu niin aamiaiset kuin kevyet lounaat.
Paljon oli käyty myös rannalla uimassa ja annettu vain ajan kulua.

Uuden kappalaisen olisi pitänyt opetella tuntemaan laumansa, mutta viileä huvila verantoineen veti enemmän puoleensa kuin kuuma ja pölyinen kylätie.

Ja Suutarin töllissä oli itse isäntä loistanut poissaolollaan.
Kesällä oli ollut Meripäivät ja Suutari oli viihtynyt siellä Rysän peräpöydässä vähän pidempäänkin. Oli ollut niin mukava tavata ihmisiä eri kylistä ja Suutari oli tavannut nuoria ja innokkaita korvia jotka jaksoivat kuunnella ja jopa ihmetellä Suutarin tarinointia ja vähän varttuneempiakin ja monen mukaan oli mukava lähteä ja kulke turisten pienen matkaa ja katsoa mihin taas seuraavaksi matka jatkuisi.
Siitä se oli matka jatkunut Porvooseen, Tampereelle, Turkuun ja taas lähemmäs itää ja sinne kotikonuille päin.

Ja nyt oltiin saavuttu syksyn kynnykselle.
Hanhet olivat  viikon aikana lennellen motkottaen kylän yli aamulla ruokailemaan pelloille ja illalla taas kylän toiselle laidalle järvelle yöpymään ja sitten ne yhtenä iltana eivät enää tulleetkaan.
Mutta Suutari tuli. Ja astui omaan tölliinsä.

Ulla ja tytöt olivat selvinneet kesän yli miten kuten. Ei ollut köyhyys häädetty Ullan myötä tölllistä vaikka Ullalla olikin pieni säästönsä opettajan palkoistaan.  Niin oli elanto ollut niukilla. Talven varastot syöty ja uutta ei vielä ollut.
Tytöt olivat käyneet kylän taloissa auttelemassa lastenhoidossa ja muissa pienissä talon töissä ja saaneet aina jotain ruokatavaraa palkaksi. Heti, kun satoa oli kypysynt metsässä, olivat tytöt ja Ulla käyneet keräämässä mustikat ja puolukat ja sienet talven varalle. Hillottu ja survottu soseeksi ja suolattu ja kuivattu. Oli keitetty ruisjauhon kanssa puuroksi. Nyt syksyllä olikin syöty paremmin.
Suutarin töllin takana alkoi suuri ja hankala suo, mutta sieltä oli käyty hakemassa herkkua, hillaa. Siitä riitti myös myyntiin, kun kaikki eivät uskaltaneet itse poimimaan.

Ja nyt oli Suutari tullut.
















Ja tullessaan tuonut tuliaisena kaapin. Kantanut sen keskelle tupaa ja odotti suurta ihailun tulvaa.





















Viikkojen aikana Ullalla oli ollut paljonkin sanottavana, mutta nyt ei tuntunut tulevan yhtään mitään.
Jaaha- vai niin, vai kaappi, niin, mitä siinä sitten sen suurempia.
Suutari oli tullut ja hyvä niin, syksy oli saapunut Kauppakylään.

 

Aksenjan hellepäivän mietteitä

Helle jatkuu ja Aksenja viettää paljon aikaa uudessa kesähuoneessaan ja nauttii sinne hankkimistaan uusista kasveista --- Ja lapsenlapset tekevät yleensä hänelle seuraa.

.

 

pikkuesikot Hannan sekä upea oranssi asetelma  -  ihanat kielot Mirjan

 näille esikoille oli semmoinen oma nimityksensäkin, mutta Hanna, olen sen autuaasti unohtanut...

Aksenjalla oli ollut kiireitä, suorastaan vauhdikasta aina alkukeväästä saakka. Siitä, kun Hebla oli saapunut Kauppakylään ja Villa Malakoffiin, sen jälkeen Aksenjalla oli alkanut kuin uusi vilkas ja mielenkiintoinen elämä.

Oli kiivastahtisessa elämässä haittapuolensakin; hän ei enää ennättänyt paneutua kylän asioihin ja oli suoraan sanottuna jäänyt aivan pimentoon oman kylän asioista.

Yksi asia häntä erityisesti harmitti, eräs suuri munaus - jos tuollaista sanaa uskalsi edes ajatella - se, että hän jätti noudattamatta Anna Sofia Ahlin kutsua mennä vierailulle Syreenitaloon tässä taannoin. Anna Sofia olisi esitellyt poikansa. Mutta Aksenja jatkoi vain matkakirstun täyttämistä ja lähti Heblan kanssa Helsinkiin Meeriä ja Vennyä tapaamaan. Anna Sofian pojan ennättäisi nähdä myöhemminkin, oli Aksenja tuolloin tuumannut, eiköhän hän sen muistanut, sellainen polvihousuinen paljasjalka pappilan pihalla muiden neljän joukossa.

Siitä esittelypäivästä kuvia - johon Aksenja siis ei mennyt - ja tässähän ovat siis Salmen isän isovanhemmat. Alex ja Fiona Ahl

 

 

Sitä ei vain Aksenja ollut tiennyt, että poika oli juuri valittu kylän uudeksi kappalaiseksi. Ja kyllähän asemakin jo edellytti esittelyt heidän välillään.

Ennen sitä oli sentään kappalaiset käyneet itse esittäytymässä Villa Malakoffissa, mutta aika oli muuttunut niin merkilliseksi, että ei sitä ymmärtänyt ja nyt sai itse laittautua matkaan jos mieli suhteisiin.
Voi, voi,  tämä esittely oli vielä tekemättä... Se pitäisi hoitaa jotenkin pois päiväjärjestyksestä.
Ja sitten oli Aksenjalla tämä iloinen huoli; vanhin rakkaista tyttären tyttäristä, Natasa, oli tullut siihen neitoikään, että hänet piti esitellä varteenotettaville sulhasehdokkaille.

Aksenja oli vain kahden vaiheilla asian suhteen. Tyttö oli hänen mielestään vielä niin kovin nuori ja lapsellinen ja Aksenja halusi kovin pitää hänet ja toisetkin tytöt lähellään eikä luopua heistä.

Hebla oli asiaa ryhtynyt painostamaan ja oli suunnitellut, että talven sesongiksi hän ja Aksenja ja Natasa tietenkin, lähtisivät Helsinkiin ja siellä osallistuisivat sesongin kaikkiin tanssiaisiin ja juhliin ja samalla sitten voisi tehdä hyvän valinnan sulhasehdokkaiden joukosta. Niitä ei tulisi puuttumaan, siitä Aksenja oli varma.

 

Mutta olikos Aksenja hiukan väsynyt kovin vilkkaan kesän myötä vai mikä siinä oli, että hänellä ei ollut siihen mitään halua.
Eiköhän sitä sulhanen aikanaan ilmestyisi tännekin, tuumi Aksenja haaveellisena  ja muisti omaa Olegiaan. Heillä oli onni olla rakastuneita ja heillä olikin ollut rakkauden täyteinen liitto.

 

Niin, kyllä tänne Kauppakyläänkin varmaan saadaan tanssiaisia ja niihin sulhasia jo Aksenja hiukan innostuu.. Ja voisi täältä omalta kylältäkin jokunen ehdokas löytyä... Ja Aksenja tuumii... niin, vois tälle pikku Olgallekin valmiiksi vähän katsella.. ja Sofialle.

 

Ei, ei kyllä suoralta kädeltä tule montaa vapaata miestä mieleen ja niistä vapaista ei taida olla kelvollisia yksikään... niin, paitsi ehkä virkansa puolesta joka paikkaan ennättävä ja kaikkeen puuttuva, uusi ja innokas kruununvouti Filemon Pykälä