Filemon Pykälä

Kauppakylässä oli alkamassa vilkas syksy.
Lämmintä oli edelleen - vuoden aikaan nähden erityisen lämmintä eikä vielä kaikki puutkaan olleet luovuttaneet lehtiään, ruoho viheriö ja jotkin kukat olivat vallan intoutuneet toiselle kierrokselle
kukinnassa.
Kylänraitti oli vilkastunut ja ihmiset olivat liikkeellä aamusta iltaan.
Syreenitalossakin oli useana päivänä ollut koolla hyvin miehinen joukko pohtimassa Kauppakylän asioita. Kauppahuonetta oli kaikkien tuntema kulkukauppaakin harjoittanut Sulevi puuhaamassa.
Ei siihen varmasti mitään kellään ollut vastaan, hyvä asiahana se oli, oma kauppaliike kylälle.

Kappalainen Alex Ahl kuului suunnittelevan vierailua kylän laitamille siellä täällä mikä mihinkin suuntaan kenottaviin tölleihin ja samalla Suutarilaan. Suutarin töllin isännän asioita kun voisi käydä vähän kyselemässä, oli kyläläisten keskuudesta tullut sellaista viestiä, että kovin lujilla siellä oltiin.

Sentraali odotti edelleen kytkentää - ja siihen ei kellään tuntunut olevan kovin suurta kiirettä.
Tuntematon asia ja kun tiedot ja asiat kulkivat melko nopeasti kaksi kertaa päivässä kulkevan postin mukana, niin ei paremmasta ollut ymmärrystä suurimmallakaan osalla.

Lev suunnitteli jälleen matkaa afääreille, mutta taitaisi jäädä kevääseen, ei kannattanut enää talvea vasten yrittää. Vedet jäätyisivät varmaan kuitenkin pian. Åmaria oli kysellyt  mukaansa
ja kun Åmarin äiti oli tullut vierailulle, oli Åmarin mieleen hiipinyt vaivihkaa merentuoksua ja sen mukana vanha kaipuu. Olihan tullut oltua aloillaan jo useampi vuosi Lyydian vuoksi. Ja ihanaa olikin ollut tämä aika, mutta nyt voisi vähän käydä katsomassa mitä merten kuohuihin kuului. Voi, voi, suolavesi alkoi jo ihan maistua suussa.

Villa Malakoffissa suunniteltiin kutsuja ja ihan Helsingistä saakka piti sinne kutsuttuja tulla.
Ja sitten oli tämä orpolasten asia. Luvattoman paljon oli kylän tölleissä pientä ihmisen alkua joista yksi ja toinen yritti pitää huolta. Jotain siihenkin asiaan olisi hyvä keksiä.

Miesten pohtiessa, oli naisväki ihailemassa Sofkan ja Levin pientä vauvaa - kylän oropoja hänkin, kun alakerran portaita nousi liukas ja kärppämäinen mies; Filemon Pykälä, uusi kruununvouti.
Fiona opasti Filemonin miesten seuraan.

"Khim, hih, hih.... pääääivää taloon...Kuuulin tuolla raitilla, että täällä jokin kokoontuminen olisi menossaaa...  hih, hih niin.  Miiitäs täällä miehillä on mielessä...suuunnitelmia tehdään?
Ajattelin vain, että ooonkos kaaaaikissa asioissa nyt mietitty se laaaillinen puoli.."

Niiiin, kas, pääääivää Kappalaiselle nooo -  ooonhan  täällä sitten asiat ainakin jooollain tasolla järjestyksessä, kun tämä heeengen edustus on huomattu kuutsua  paikalle.

 

Jaaahas, khiih, hih, voi täällähän onki ruuokailut menossa... niin en minä tiiiietenkään...

mutta - katsohan vaan, voi voi kun on herkulliset.., jos hedelmän vain sitten kumminkin...

 

Filemon Pykälä, kruununvouti, eikä oikeen kukaan ymmärtänyt, että minkä armosta.