Aksenjalla vieraita

Aksenja on saanut vieraita. Hän on kutsunut kylän rouvia ja neitejä, kuten opettaja-Ulla ja Anna Sofia Ahl joka on laittanut pappilan pihamaat poikia täyteen ilman vihkimistä ja siis virallisesti yhä neiti-ihminen vaikka sitä ei juurikaan kukaan muista.

  Kaikki ovat kokoontuneet Aksenjan remontoituun huoneeseen

"No niin, siinä ne nyt sitten ovat - minun ja Olegin muotokuvat.
Nämä on maalannut kuuluisa naistaiteilija Anna-Mari Kaipainen. Ne on maalattu heti vihkimisen jälkeisenä talvena, kun syksyllä oli häät. Tuossa en ole kuin 17-vuotias ja Oleg muutaman vuoden vanhempi... Jaa-a, näin sitä vuodet vierivät...".

 

"No mutta - niin on yhdennäköä vieläkin - ei sitä vuodet ole kovasti Aksenjaa kohdelleet, ei" , tuumaa Anna Sofia Ahl.
Aksenjaa moinen kehu lämmittää, aikaa kun on kulunut ja Olegistakin aika jättänyt jo vuosia sitten. Ryhtiin on tullut kumaruutta ja hopeaa hiuksiin, mutta kaunis on Aksenja ollut ja kaunis on vieläkin.

 

 

Tarjottavaakin on: "Odotellaan, kun Olga sieltä tuo vielä lautaset ja kupit.
Ja kahvit.
Hedelmäsalaattia, näin kesäkuumalla onkin raikasta ja virkistävää kahvin ja pullan alle."
(ruuat ovat Jatan ja Mirjan taikomia herkkuja)

 

Istutaan ja odotellaan. Haastellaan niitä näitä. Ulla vaan on jotenkin levoton.
Aksenja huokaa: " Jaa jaa - heti pitää minun täsmentää muutama asia jota kuuluu kylällä pohdittavan - Vävyni Mihailin ja tyttäreni Elizavetan liitto on vankalla pohjalla, oikein vankalla. Vaikka se välillä näyttää olevan vähän koetuksella,  tuollainen herkkä ja - niin no, herkkä kauneudelle - suoraan kun nyt sanon... niin ja.. no niin -  kunnotonhan se on, mitäs sitä kieltämään. Mutta mitään ei ole tapahtunut - missään - Kyllähän te nyt tiedätte mitä minä tällä tarkoitan..."

 

Samaan aikaan alakerrassa....

Kaikki katselevat kuka minnekin ja jokaiselle tuntuu olevan vankka oma käsityksensä mikä on totuus. Mihail kun on nähty sentraalin liepeillä kovin usein. Teknistä neuvoa sentraalin asentajille antamassa, kuulema, mutta siinä samalla kovin hakeutuu aina kauniin Ofelian lähettyville.
Kukaan ei varmasti ole Mihailia nähnyt illalla myöhään, tahi aamulla varahain, mutta voihan sekin olla mahdollista, kylällä tiedetään...

 Ulla vaan on edelleen kovin levoton.
"Kuulakaas, kun minun on pitänyt teille jo kertoa eräs asia - onko mahdollista, että ensi pyhänä te tulisitte Suutarilaan. Niin, niin - Ulla jatkaa, kun näki toisten kummastuneet ilmeet. Se on nyt sillä tavalla, että minä ja Suutari - meidät vihitään ja pyhänä olisi sitten kahvit."

 

Lisää hattuja..

 

Hattujen teko onkin sitten mukavaa ja niin rentouttavaa, että näitä tulee kyllä tehtyä varmaan aika usein.

Ja hauskinta niissä on koristelu ja sitten itse sovittelu.
Hattu muotoutuu oikeastaan lopulliseen ilmeeseen ja koristeisiin vasta omistajansa päässä.

Kun vaan malttaisi antaa kuivua, etti koko Malakoffin väellä ole kohta hiukset värjääntyneet.
Uusista luomuksistaan pääsevät nyt nauttimaan;

 

 Anna Sofia Ahl:

 

 

 

Sonja: 

 

Sofka:

sekä opettaja Ulla - (jolla ei kyllä tyylitaju ole ihan parhaasta päästä...):

 

Kaikki nauttivat kesän leppoisista hellepävistä...

( Soilen pikkuiset keijut asustavat eri puolilla puuutarhaa)

 

 
 

 

Mutta miksihän ruouvat ovat näin pukeutuneet...

 

Kiitos Soilelle sulista!

 

 

Aksenjan aatoksia

Aksenjan oli tehnyt hankintoja markkinoilta ja paikalliselta puusepältä.
Tai sellaiseksi hän itseään tituleeraa, mutta ei ole ammatti kovin kummoisella tasolla - tuumaa Aksenja katsellessaan murheellisena uutta Faberge-munilleen hankkimaansa hyllykköä. Totaalisen vino...

 

Aksenjan vävyn ilmestyttyä taloon, oli Aksenja häädetty yläkerran oleskeluhuoneseen. Sen hän kuulema sai laittaa ihan sellaiseksi kuin halusi - oli vävy kovin auliisti luvannut.
Aksenja oli sitten hankkinut uuden sängyn, piirongin ja kauniin lasiovisen kaapin.
Osa hänen tavaroistaa oli vielä pakattuna, mutta nyt ne mahtuisivat oikein hyvin. Hän oli nimittäin laajentanut huonetta; purattanut vanhan kylpyhuoneen pois. Huone oli vähällä käytöllä ja hankala, yläkerrassa kun sijaitsi.  Kukaan ei oikein halunnut kanniskella vettä sinne saakka. Vävy suunnitteli uutta kylpytilaa alakertaan.

 

 

 

 
 Aksenja oli oikein tyytyväinen uuteen huoneeseensa. Sohvakaluston hän vielä hankkisi uuden ja sitten hän kutsuisi kylän rouvia kylään. Ihan vain hänen huoneeseensa.

Muuten talossa oli kummallinen tunnelma - tuumi Aksenja.
Tytär viipyi yksin alakerrassa ja silmät olivat itkettyneet. Ja Olga oli ollut myös kummallisen oloinen jo muutaman päivän. Oli pyytänyt purkuapua kangaspuilleen, mutta sitten perunut sen. Ja kummallisen kovasti paukutteli keittiössä ja jotain oli rikkonutkin - Aksenja oli kuullut - mutta ei sitten viitsinyt lähteä niitä selvittelemään. Ja kovi pajon oli ollutkin kotona...
Vävy taas ei ollut kotona, vaan oli viipyillyt kovin paljon asioillaan kylällä. Mitähän hänellä oli meneillään....
Aksenja päätti, että remontin valmistuttua oli aika taas ottaa selkoa talon ja kylän asioista ja päätti, että kylän rouvat oli syytä kutsua mitä pikimin kylään.

.




Mutta tuon hyllykön tekijän hän kovistelisi ihan ensimmäisenä. Apuaa---- Nyt ne hajoavat....!

Ja kesä oli kauneimmillaan.....

Hattuja, hattuja, hattuja

Malakoffien väki ja koko Kauppakylä kulkee kohta uusissa hatuissaan.
Tai ylipäänsä hatuissa - niitä ei monella olekaan ollut.
Ihana kurssi takana Tarun opastuksella voimaannuttavassa miljöössä. Samalla tuli sukellus hattujen historiaan ja muuhunkin historiaan.
Tässä tuotokset ja tänään kotona intoilemani

 

Tekeminen on aivan ihanaa.
Ja vinkkinä; Tarun hattumuotteja upealla ohjeella on tulossa Forssan nukkemarkkinoille.

Kiitos kurssin vetäjälle Tarulle ja kaikille kurssikavereille!

Ofelia asettuu taloksi

Ofelia on sisustanut ensimmäistä omaa kotiaan.
Muutamia tärkeitä ja rakkaita on muuttanut mukana kuten Ofelian pienet lintuset ja Lumi-kissa.

Lumi tulee hyvin toimeen lintujen kanssa vaikka linnut vapaana lentelevätkin. Ainakaan ei ole koskaan nähty sen niitä hätyyttävän. Tiedä sitten silloin kun Ofelia on poissa.

Asunto on kyllä aina ollut ihan siisti ja Lumi kerällä nukkumassa, kun Ofelia on tullut kotiin ja linnut ihan rauhallisia.

 

Alakerran keittiö on vielä kesken. Myöskään sentraalia ei ole saatu toimitettua ja asennettua. Se ei ole Ofeliaa haitannut, vaan hän on saanut nauttia uudesta ja ihmeellisestä vapaudestaan. Haaveksien, kirjoitellen ja kuvitellen...

 

Tänne onkin kertynyt aimo annos ihanien ja käsittämättömän taitavien harrastajien tekemiä esineitä - tästä tulikin aarreaitta.  

Kauppakylän väki palasi messuilta

Messut ovat ohi (Model Expo) ja kauppkylän väki on palannut.
Matka ei näy rähjäännyttäneen ketään  - päin vastoin, kaikki ovat intoa täynnä - olihan se vallan erilainen ja hieno kokemus.

Yhteispotretti  otettiin palanneesta joukosta.
Ofelia nojaa kauniiseen pöytään - mikä väri ja pinta - se tuli matkalaisten mukana, mitähän sen ympärille rakentuu.. - kiitos Erja! (Helander)

 

 

 

Kuvaan asettauduttaessa Ulla pyrki niin lähelle Suutaria kuin vain pääsi - ja toisella puolella tietysti Olga. Mitenhän ovat messuilla olleet - onkohan paljon kyräilty?

 

Ja huhut ovat jo lähteneet liikkeelle; Aksenjan parantumaton sharmööri vävy oli nähty soittelenvan viulua - eikä mitään toista viulua - ja kerrassaan lumoavalle daammille - joka ei ollut oma vaimo...

 Kuvaankin piti päästä mukamas Aksenjan viereen, kun anoppi on niin tärkeä, mutta taitaa Ofelian läsnäolo vaikuttaa...

 

Aksenjalla on sylissään saama upea kukka-asetelma - kieloja!

 

Se on kyynelten herkkä ja kaunis, Kiitos Taru! - "kauppakyläläisten haltija kummi"! Ilman sinua ei olisi  koko tätä tarinaa!

 

Kiitos Erjalle - teit upean taideteoksen ja ihania humoristisia kuvaelmia - olet taiteilija!

 ja jaksoit vartioida nukkeja :-)

Terveisiä Villa Lepolaan, Matildalle ja Fredrikille, kovin kuului juttu messuilla luistaneen ja näkyy vieneen voimat... vai sitten herätelleen niitä :-D

ja täältä lähtee salaiset terveiset Seijan (Syrjälä) kautta Kaunottarelle  turkisviitassaan - viulunsoiton kera...

Samaan aikaan - aarteita kotona..

Viimein sain aikaan aloituksen (siis vasta aloituksen) nukkekotien kevätsiivoukseen.
Sitä ei ehdottomasti kannata tehdä imurilla - vaikka kuinka tyhjensin varovasti huonetta ja vasta sitten usutin imurin putken (suulake siis poissa ja mahdollisimman iso kita) huoneeseen, se vetäisi kuitenkin korillisen pyykkiä sisuksiinsa pesutuvasta niin että hörähti. Keiden kaikkien alusvaatteet sinne mahtoi mennä? kovin näytti vaalealle se mikä hetken siinä vilahti...

pyykkituvan kori tyhjilläänn...

Samaan aikaan koululuokassa on alkamassa ruokailu ja Ulla valmistautuu sopan jakoon. Lihasoppaa tuntuu tänään olevan.
Ullan ajatus harhailee Suutarin tyttärien kotiin...
Voi voi, miten nämä tyttöset tuntuvat niin rakkailta ja tärkeiltä, kyllä heistä pitäisi voida pitää huolta ihan koko ajan....

Ja Waapukkalassa Anna Snitkina on purkanut tavarostaan esiintymisasunsa.
Muistot ja mietteet palaavat Pietarin Mariinskiteatterin lavalle ja euroopan saleihin joissa bravo-huudot kaikuivat, ihmiset taputtivat ranteensa mustelmille jalkoja tömistäen ja lavalle satoi ruusuja...

 

Lotten taituroima unelma - puku tossuineen, Tarun ihana takka ja tietysti kaikki asukkaat ja Hannalta hankittu unelmamaljakko.

Ja Ofelia hiipii hiljaa ulos kuuntelemaan mustarastaan laulua...

 

 Hannan taikapuikoista ihana kudottu silkkinen jakku - Ofelia sen sitten itselleen kaappasi. Se lämmittää mukavasti keväisessä illassa.

Kiitos kaikille!

Telehvooni saapuu Syreenitaloon

Vihdoin koittaa päivä jolloin puhelinkone tuodaan Syreenitaloon. Johtoa ja piuhaa on vedetty taloon ja yläkerran halliin.
Hallin seinään se sitten kiinnitettiin.

 Nyt sitä ihmetellään joukolla. Lev esittelee telehvoonia  ja opastaa miten siihen vastataan;

"Jokainen muistaa sitten sanoa kuuluvalla ja selkeällä äänellä - Haloo, ja Syreenitalolla - näin soittaja tietää, että puhelu on yhdistetty perille oikeaan taloon."

"Hui, miten siihen uskaltaa edes koskea tuumaa Sofka." - "Voi, kyllä tietenkin, eihän siinä ole mitään pelättävää" -  Lev jatkaa." Sitten kun puhelu on loppu laitetaan kuuloke paikoilleen ja kierretään kammesta. Tässä vaan mene vielä jokunen päivä ennenkuin voidaan kokeilla ihan oikeasti, kun sentraalin asentaminen on vielä kesken. Sitten otetaankin ihan oikea puhelu ja testataan samalla sentraalin toiminta."

"Voi sentää, on se kummallinen vekoitin" - tuumaa Ulla joka hengästyneenä liittyy joukkoon.
"Mistäs Ulla  noin kuumissaan tulee" - ihmetellään.

Ulla on käynyt taas sovittamassa varsikenkiään suutarilla ja viipynyt taasen Suutarilassa tavallista pidempään. Tehnyt olemattomista saumoista asiaa ja sovittiin sitten viimeksi taas uusi sovitus aika....
"Siirrytäämpäs sitten saliin, siellä on katettuna kahvit"

 

Kuvissa on paljon ihanilta ja osaavilta nukkisihmisiltä saatua ja hommattua osa jo jouluswapistakin. Viimeisimmät edessä, ihana pääsiäiskoriste Ainukan pääsiäisen tuunausringin vaihdosta Sirkalta.  Kiitos!