Koulupäivä

 

Oli taas aamu, jolloin Syreenitalossa oli Lilli aamupuuron jälkeen vetäissyt villatakin päälleen ja pinkaissut alakerran salien läpi pohjoispäädyn luokka-huoneeseen, koulupäivää aloittamaan. 

Yläkerrassa puolestaan pikkuinen Fredrika etsi kenkiä jalkaansa, hän oli päättänyt lähteä kouluun myös.

Kesken kenkienlaiton oli mielenkiinto kiinnittynyt jo kuitenkin toisalle, ja niin oli kouluaikeet jäänet tältäkin päivältä.

Syreenitalon toisessa päädyssä oli yksi huone varustettu koulua varten. Kansakoulut olivat tekemässä jalansijaa kaupungeissa, vaikka maaseutupitäjissä kiertokoulu olikin vielä hyvin yleinen. Mitään pakkoa ei koulun käymiselle myöskään ollut. Maaseudulla, kuten myös Kauppakylässä, väki oli tottunut pitäjää keirtävään lukkariin, joka oli pitänyt kurissa ja nuhteessa jo muutaman sukupolven ja  yrittänyt saada lukutaitoa ja luvunlaskua lasten päähän. Sen, mitä nyt hyväksi katsottiin. 

Mutta uudet tuulet olivat rantautumassa ja myös maaseutupitäjissä alettiin uskoa, että lapsille voisi olla, jos ei ihan välttämättömyys, nin kuitenkin hyväksi, jos ne osaisivat lukutaidon ja laskuopin ja sen lisäksi muitakin tietoja ja taitoja, sekä aina tarpeellisen käsityötaidon. 
Yleisesti oli ollut vallalla käsitys, että koulussa lapset oppivat laiskoiksi, ja se kun ei elättänyt, vain kova ja uuttera ruumiillinen työ toi leivän sekä särpimen pöytään.

Kauppakylästä oltiin kuitenkin jatkuvasti yhteydessä kaupunkiin ja sen myötä oli ajatus ja ymmärrys aika valveutunutta ja moni totesi, että oli paljon ammatteja joissa koulunkäynti auttoi ja olipa  suorastaan edellytys. Ihmisten mieliin oli noussut myös varovaisia ajatuksia siitä, että saatoihan tuo oppi sekä uudet ammatit olla myös yhä laajemman väen tavoiteltavissa. 

Niinpä olivat Lev ja Sofka, lapsirakkaita kun olivat ja suuren talon omistajat, luvanneet yhden huoneensa talon päädystä koulua varten ja yhteistuumin eri tilallisten kanssa se oli auttavasti kalustettu.  Opettajana oli ensin olut Ämarin sisar Ulla, mutta avioiduttuaan Suutarin kanssa oli hänen tilalleen pestattu Kajsa Id. Kajsa oli oikein kolmevuotisen opettajaseminaarin käynyt. Tammisaaren opettajaseminaarin joka oli toinen ruotsinkielisistä opinahjoista. Samalla oli Kajsa ottanut rohkean askeleen ja lähtenyt pitkälle kotoaan. 

Kajsa opetti myös hieman ruotsinkieltä muuten kovin suomenkieliselle lapsilaumalle, vaikkei se mitenkään varsinaisesti aineiden joukkoon kuulunutkaan, mutta Kajsa oli muokannut oppiaineet sellaiseksi, että se piti rauhallisena kylän väen, joka myös hänen palkkansa maksoi. Toki kouluja varten oli mahdollista jo saada myös avustusta, mutta kyllä ne päätökset kouluun liittyen ja hankinnat tehtiin vankasti kylän saleissa ja salongeissa. Sen tiesi oppinut Kajsa Id.

Koulupäivä oli siis alkamassa Syreenitalon luokkahuoneessa. 

Sulevin kauppa-apulainen Gabrielkin, nähtiin useampina päivinä, ainakin näin talviaikaan, koululla. Kaupalla olevat työt ennätti tuonnempanakin ja kun mielenkiintoa riitti, katsoi Sulevi, että koulunkäynti kävi oikein hyvin. Ja olisihan luvunlaskusta hyötyä ehkä kaupallakin, tuumi Sulevi.
Suutarin Dorotea tuli samalla ovenavauksella luokkahuoneeseen, viimeisten joukossa, jätettyään pipon ja talvivaatteen porstuan naulakkoon.

Sofka huolehti, että Syreenitalon keittiössä keitettiin päivittäin kattilallinen joko keittoa, tai puuroa ja se tuotiin luokkaan, jossa se jaettiin sitten lapsille. Opettaja oli hakemassa lautasia ja uteliaat Ruusa ja Henrietta selvittivät mitä tänään oli tarjolla. Olivat veikanneet keiton puolesta, Tuoksu ainakin oli perunakeiton. Joskus joukossa oli suolasilakoitakin, lantun ja porkkanan lisäksi, mutta tänään ei tuoksunut kalalle.  Joskus saattoi olla vuoltuna palvikylkeäkin joukossa. Se oli erittäin hyvää etenkin hernerokan joukossa... ja saatettiin sitä joskus vuolla myös puuron joukkoon. Ruoka oli yksinkertaista, mutta auttoi lapsia jaksamaan päivän opinnot. Siihenkin jokainen talo antoi yhteistuumin omistaan, mitä pystyivät ja Sofka huolehti sitten ruuan keiton.

No menkääpäs nyt, annetaan vähän asettua ja otetaan sitten  kohta, ohjaa luokkaan palaava Kajsa.

Opettaja Id kehotti ottamaan vielä rihvelitaulut esille, ennätettäisiin tehdä kirjainharjoituksia...

Suutarin Iiris lähti kaapille hakemaan niitä. ja Ruusa nousi lähteäkseen apuun...

Ja samalla kuului kova napsahdus ja kirkaisu ja Ruusa oli pinkaissut pelästyksissään lähimmälle tuolille...

Iiiikkk, apua,,, voi kamala....

No mutta mikä ihme se nyt - Kajsakin hätääntyy ja siirtyy luokan perälle...

Hiiri oli napsahtanut loukkuun.

Olikohan sekin haistanut ruuan ja hiippaillut ja sitten päätynyt loukkuun... vähän se vielä sätkitteli..

Syreenitalon Lilli sitä ihmetteli, ja vähän  nauratti Ruusan arka käytös.

Antakaapas, niin vien tämän otuksen ulos, rauhoitteli Kajsa ja nappasi koko loukun hiirineen...

 Menkäähän kaikki vielä paikoillenne... käyn vain viemässä tämän...

Ruusa oli kavunnut alas ja päivitteli vielä Dorotealle ja Iirikselle koko kaameaa säikähdystä.

Meilläkin on hiiriä paljon, mutta kissa pitää ne kurissa sisällä, Suutarin tytöt kertovat Ruusalle.

Meilläkin on kotona monta kissaa, niitä on navetassa ainakin kymmenen, kertoo Kylän Talollisen tytär Ruusa ja ovat samaa mieltä Dorotean kanssa, että ne ovat erittäin hyviä ja tarpeellisia otuksia. Koululle tarvittaisiin ihan oma sellainen, päätyvät tytöt samaan lopputulemaan.

Luokan perällä Sulevin Henrietta, joka on kasvattina Suutarilassa, pitää neuvoa Lillin kanssa, kumpi saa istua takana... Istu vain, Lilli lupaa, voin mennä Ruusan viereen.

Ja kaikki asettuvat vielä paikoilleen.

Luokan perällä Henrietta iloissaan - saihan istua Gabrielin viereen.

Syreenitalossa lasten juhlaa

Syreenitaloon on kokoontunut joukko onnellisia ja iloisia Kauppakyläläisiä. Ja joukossa kolme aivan pientä joita ei vielä ole suuremmin esitelty...

 

Yksi pienistä on Kauppakylän uuden kappalaisen Alex ja Fiona Ahlin pieni tytär.

 

Kun sana kiiri kylän raitilla, että uuden kappalaisen tuore rouva oli hetimiten pieniin päin, oli mm  Suutarin Ulla tuntenut piston - haikean sellaisen, vaikka hyvä oli kun nytkin riitti ruoka pitämään nälän loitolla.
(en kyllä ole huomannut Ullan uuman juurikaan kaikesta niukkuudesta kaventuneen!)

Mutta Sofka, joka edelleen salaa toivoo ihmettä tapahtuvaksi, oli aidosti iloinen Fionan puolesta.

Alex piti kovasti Sulevi Karlssonista. Pitkistä ja antoisista keskusteluista ja mielipiteiden vaihdosta Sulevin kanssa ja piti Sulevia oikein viisaana ja vakaana miehenä. Ja tämä Estherin kanssa seurustelukin tuntui olevan aivan vakailla aikeilla ja kaikin puolin siivoa - (noh, tietysti Alex Ahl ei ollut kaikissa juhlissa ja tilanteissa mukana...)  Ja mitä Estheriin tuli, Alex piti häntä erittäin sydämellisenä ja oikeudenmukaisena ihmisenä. Jotain puheita liikkui.. noituutta mukamas..., mutta Alex oli kovin avaramielinen ja tiesi, että naiset nyt aina puhuivat. Ja erityisen mieluusti naiset puhuivat pahaa toisen toistensa päälle eikä siihen pitänyt juurikaan puuttua, tai kuulla.
Niinpä hän oli ehdottanut vaimolleen, että kummiksi voisi pyytää Sulevia ja Estheriä.
Ja Fionakin oli oikein iloinen, että Sulevi ja Esther suostuivat.

Pieni tyttönen sai siis kummeikseen Estherin ja Sulevin.. ja nimensä kummien mukaan: Ester Sulamit.
Ja Ester Sulamit varttuu ja tulee sitten vuosien päästä itsekin äidiksi ja hänen pojastaan sitten aikanaan Salmen isä.

(pikkuinen Ester Sulamit saapui Liisalta arvonnan päätteeksi suloisessa virkatussa puvussaan - Kiitos Liisa)

Toinen pienokainen jota samalla juhlalla juhlitaan on Åmarin ja Lydian pieni tytär.
Hän on parin kolmas, ensimmäiset ovat kaksoset Olavi ja Loviisa, nyt taapero iässä. Åmar muistaa kuin eilisen päivän sen kuuman kesän ja sen valtavan ukonilman jonka saattelemana kaksoset saapuivat maailmaan. Nyt tämän tyttären saapuminen kävikin paljon sopuisammin. Varmaan onkin rauhallinen lapsi, tuumaa Lydiakin.
Tämä tyttönen sain nimekseen Aliina. Pienen Aliinan kummeina toimi Åmarin äiti Elsi-Kanerva ja hyvä ystävä, Sofkan puoliso Lev. (Aliinan on tehnyt Mariella <3)

Samoilla kahveilla juhlitaan vielä kolmatta pienokaista. Ei ennen ollut tapana ristiäisistä  sen suurempia juhlia tehdä, monta kertaa sitä saatettiin kastaa jopa useampi lapsi samasta perheestä, jos matka papin pakeille oli kovin pitkä ja hankala. Ei ollut kallista aikaa käyttää matkan tekoon jonkun niin mitättömän ja herkästi henkensä heittävän vuoksi kuin lapsen. Papin pakeille tarvittiin jokin muukin, tärkeämpi asia.
Kauppakylässä yhdistettiin juhlat ja kolmas juhlan aihe oli Sofkan ja Levin pieni orpo kasvatti. Pieni mies sai nimekseen Paavali.
(Pienen Paavalin on tehnyt Pirre, oih <3)

Sulevi on kovin herkistynyt pienen ihmeen äärellä. Vaikka hänellä onkin olemassa tytär, ei hän ole pienten vauvojen kanssa ollut tekemisissä.
Vai onko tämä kuva Estheristä sellainen haikea... jotain on jo ehtinyt auttamatta kulkea ohi.

Elsi-Kanerva on iloinen poikansa perheen onnesta. Elsi-Kanervalle lapset ovat rakkaita ja nämä pienet ovatkin yksi syy siihen, että Elsi-Kanerva ei kuitenkaan ole lähtenyt Perämeren rannoille kotikonnuilleen - ja se toinen syy saakin sitten hymyn kasvoille - se nousee ihan silmiin saakka...

Sofkan pienet tytöt (kasvatteja kummatkin) nauttivat juhlasta ja etenkin herkuista...

Sofka katsoo tyttösiään; Voi minua, miten onnekas olenkaan, tuumaa Sofka, saan tarjota näille pienille kodin - minun tyttöseni ja nyt tämä pieni Paavali.

Pienen Paavalin kummeiksi oli pyydetty Ofelia jonka kanssa Sofka oli ystävystynyt ja Lev jotenkin vähän ehkä vahingossa, tuli vastanneeksi myöntävästi Filemon Pykälän kysymykseen, olisiko hänestä kummiksi pojalle... noh, ehkä Filemon menisi siinä kun moni muukin. Ainakin hän mielellään oli aina paikalla ja olihan hän sentään virkamies, kruununvouti.

Khiihii hihi,... ooonpas täällä hyvää kaaaakkua..

 Niiihn, eeeeiköhän me nauttittaisiin täääytekakkua yyyhdessä..khi hi?...

...kun me nyt olemme kuuummi puolisoth..khim, hih, ohoh, mitäs minä nyt noooin sanoin...khihi...

 Filemon oli aidosti kovin mielissään uudesta tehtävästään ja kovin otettu, että Ofelia oli toinen kummi hänen kansaan - ja ei yhtään vähemmän innoissaan juhlapöydän tarjonnasta...

Juhalta olivat mukavia; oli syy kokoontua yhteen, tavata ystäviä, rupatella ja vaihtaa kuulumisia...

Monta tärkeätä asiaa pantiin alulle, solmittiin uusia tuttavuuksia ja suhteita - kaikenlaisia suhteita.

 

Eräs kovin lämmin suhde oli taas vääjäämättä kääntymässä eron päivään ja siksi vielä viimeisiä hetkiä haluttiin viettää aivan kahden.
Sulevi ja Esther ovat jo siksi poistumassa mukavista juhlista

Pidetäänkin yhteyttä nyt oikein urakalla - ja kyllä, Sulevi lupasi myös toimia viestin viejänä Fionan ja Estherin välillä - se tehtävä oli enemmän kuin mieleen. Olisi sitten syy taas lähteä Kaupunkiin.
Pieni Ester, voi hyvin tällä välin ja kasva oikein pontevasti, minä tulen sinua taas katsomaan.. Esther vielä tervehtii.

 

Avajaisten jälkeen...

Kauppahuoneen avajaisista oli jokunen päivä.
Kauppias Aukusti oli jäänyt vielä Kauppakylään. Nyt oli vierailu vuorossa Syreenitalo ja siellä Levin työhuone. Lev toi maahan tavaraa kaukaisista maista ja vähän lähemmistäkin. Kaikkea mahdollista.
Lev kuuli mielellään mistä kaikkialta Aukusti tavaraa tuotti.

Vihtori oli jäänyt Syreenitalon saliin aamiaiselle. Viimeyöt olikin menneet täällä. Maggie oli jäänyt Villa Malakoffiin, mutta nyt oli hänkin saapunut Syreenitaloon ja liittynyt Vihtorin seuraan.

Salin ovelta kuului kolinaa ja huokailuja....

Kolme kerrosta kapuamista tuntui Juvosesta näinä päivinä kovasti kuluttavan voimia

Onneksi pöydässä näytti olevan tarjottavaa...

ja kuin taiottua; aina missä on ruokaa tarjolla, ilmestyy Filemon Pykälä paikalle.
Kylällä puhuttiin yleisesti ettei Filemonin talossa ole liettä lämmitetty kertaakaan. Niin paljon Filemon kiersi pitkin pitäjää, että sain aina vatsansa täyteen toisten pöydistä.

 

Samaan aikaan yläkertaan Levin työhuoneeseen oli myös kavunnut uupunut mies; Toivo

 

Syreenitalossa on Sofkakin herännyt...

 

ja toivottelee Vihtorille hyvät huomenet. Hyvänä emäntänä kyselee mitä aamiaispöytään vielä haluttaisiin...

Ei kuulemma kaivata mitään, Vihtorikaan..
Väki lisääntyy; Villa Malakoffista on itse Aksenja Malakoff ja Hebla saapuneet vieraita varten.
 

 

Kovin rouvat kyselivät mitä kuului Saimalle, Hilma Ilonalle ja pikku Martille?
Rouvat peräävät uudet reseptit, uudet muodit, tavaroiden saatavuuden ja kaikki uudet jutut.
 

Niin on rouvilla kovin kysymyksiä, että ihan jo huimaa Vihtori-vaaria. Ja paettavahan se on yläkerroksiin. 

Hohoo, kyllä rouvat ovat ihania, mutta korvat eivät enää tässä iässä kestä niin yletöntä kysymysten tulvaa.. ja mistä kummasta Vihtori kaikki reseptit ja hamekankaat olisi tiennyt...

Lev näyttää Vihtorille jalokivikokoelmaansa...

Aukustiakin kiinnostaa.. 

Kyllä on miesten huoneessa kovin paljon rauhallisemmat tunnelmat...
Kyllä kai tässä voidaan pienet konjakit ottaa...

Alakerrassa Maggie saa kerrassaan tarpeeksi Pykälän uteliaisuudesta... kääntyy ja huomauttaa, että Vaikka hän ei Filemon Pykälää juurikaan tunne, niin maine on kiirinyt ja uskoo myös, että se pitää paikkansa; että Filemon on älykäs mies jota kovasti tarvitaan kylän raitilla katsomassa että kaikki on niin kuin lain kirjain edellyttää ja etenkin näin aamulla, kun väki on virkeätä ja liikkeellä, siellä on erityisen suotavaa näyttäytyä

Maggie vielä luo hyvin päättäväisen ja käskevän katseen ja eihän siinä ole Filemonilla muuta
tehtävissä kuin lähteä. Vastahakoisesti, mutta rapuista kuuluu kopina hänen laskeutuessa alas.

Pöydän äärellä Juvonen on kalpea ja melkein harmaa kasvoiltaan, huokailuttaa vaan ihan kamalasti eikä se johdu nyt portaista... eikä jaksa kavuta vielä yhtä kerrosta Levin huoneeseen vaikka siellä olisi tujaus konjakkia. 

Sofka jo huolestuu, että Juvonen on kipeä...