Koulupäivä

 

Oli taas aamu, jolloin Syreenitalossa oli Lilli aamupuuron jälkeen vetäissyt villatakin päälleen ja pinkaissut alakerran salien läpi pohjoispäädyn luokka-huoneeseen, koulupäivää aloittamaan. 

Yläkerrassa puolestaan pikkuinen Fredrika etsi kenkiä jalkaansa, hän oli päättänyt lähteä kouluun myös.

Kesken kenkienlaiton oli mielenkiinto kiinnittynyt jo kuitenkin toisalle, ja niin oli kouluaikeet jäänet tältäkin päivältä.

Syreenitalon toisessa päädyssä oli yksi huone varustettu koulua varten. Kansakoulut olivat tekemässä jalansijaa kaupungeissa, vaikka maaseutupitäjissä kiertokoulu olikin vielä hyvin yleinen. Mitään pakkoa ei koulun käymiselle myöskään ollut. Maaseudulla, kuten myös Kauppakylässä, väki oli tottunut pitäjää keirtävään lukkariin, joka oli pitänyt kurissa ja nuhteessa jo muutaman sukupolven ja  yrittänyt saada lukutaitoa ja luvunlaskua lasten päähän. Sen, mitä nyt hyväksi katsottiin. 

Mutta uudet tuulet olivat rantautumassa ja myös maaseutupitäjissä alettiin uskoa, että lapsille voisi olla, jos ei ihan välttämättömyys, nin kuitenkin hyväksi, jos ne osaisivat lukutaidon ja laskuopin ja sen lisäksi muitakin tietoja ja taitoja, sekä aina tarpeellisen käsityötaidon. 
Yleisesti oli ollut vallalla käsitys, että koulussa lapset oppivat laiskoiksi, ja se kun ei elättänyt, vain kova ja uuttera ruumiillinen työ toi leivän sekä särpimen pöytään.

Kauppakylästä oltiin kuitenkin jatkuvasti yhteydessä kaupunkiin ja sen myötä oli ajatus ja ymmärrys aika valveutunutta ja moni totesi, että oli paljon ammatteja joissa koulunkäynti auttoi ja olipa  suorastaan edellytys. Ihmisten mieliin oli noussut myös varovaisia ajatuksia siitä, että saatoihan tuo oppi sekä uudet ammatit olla myös yhä laajemman väen tavoiteltavissa. 

Niinpä olivat Lev ja Sofka, lapsirakkaita kun olivat ja suuren talon omistajat, luvanneet yhden huoneensa talon päädystä koulua varten ja yhteistuumin eri tilallisten kanssa se oli auttavasti kalustettu.  Opettajana oli ensin olut Ämarin sisar Ulla, mutta avioiduttuaan Suutarin kanssa oli hänen tilalleen pestattu Kajsa Id. Kajsa oli oikein kolmevuotisen opettajaseminaarin käynyt. Tammisaaren opettajaseminaarin joka oli toinen ruotsinkielisistä opinahjoista. Samalla oli Kajsa ottanut rohkean askeleen ja lähtenyt pitkälle kotoaan. 

Kajsa opetti myös hieman ruotsinkieltä muuten kovin suomenkieliselle lapsilaumalle, vaikkei se mitenkään varsinaisesti aineiden joukkoon kuulunutkaan, mutta Kajsa oli muokannut oppiaineet sellaiseksi, että se piti rauhallisena kylän väen, joka myös hänen palkkansa maksoi. Toki kouluja varten oli mahdollista jo saada myös avustusta, mutta kyllä ne päätökset kouluun liittyen ja hankinnat tehtiin vankasti kylän saleissa ja salongeissa. Sen tiesi oppinut Kajsa Id.

Koulupäivä oli siis alkamassa Syreenitalon luokkahuoneessa. 

Sulevin kauppa-apulainen Gabrielkin, nähtiin useampina päivinä, ainakin näin talviaikaan, koululla. Kaupalla olevat työt ennätti tuonnempanakin ja kun mielenkiintoa riitti, katsoi Sulevi, että koulunkäynti kävi oikein hyvin. Ja olisihan luvunlaskusta hyötyä ehkä kaupallakin, tuumi Sulevi.
Suutarin Dorotea tuli samalla ovenavauksella luokkahuoneeseen, viimeisten joukossa, jätettyään pipon ja talvivaatteen porstuan naulakkoon.

Sofka huolehti, että Syreenitalon keittiössä keitettiin päivittäin kattilallinen joko keittoa, tai puuroa ja se tuotiin luokkaan, jossa se jaettiin sitten lapsille. Opettaja oli hakemassa lautasia ja uteliaat Ruusa ja Henrietta selvittivät mitä tänään oli tarjolla. Olivat veikanneet keiton puolesta, Tuoksu ainakin oli perunakeiton. Joskus joukossa oli suolasilakoitakin, lantun ja porkkanan lisäksi, mutta tänään ei tuoksunut kalalle.  Joskus saattoi olla vuoltuna palvikylkeäkin joukossa. Se oli erittäin hyvää etenkin hernerokan joukossa... ja saatettiin sitä joskus vuolla myös puuron joukkoon. Ruoka oli yksinkertaista, mutta auttoi lapsia jaksamaan päivän opinnot. Siihenkin jokainen talo antoi yhteistuumin omistaan, mitä pystyivät ja Sofka huolehti sitten ruuan keiton.

No menkääpäs nyt, annetaan vähän asettua ja otetaan sitten  kohta, ohjaa luokkaan palaava Kajsa.

Opettaja Id kehotti ottamaan vielä rihvelitaulut esille, ennätettäisiin tehdä kirjainharjoituksia...

Suutarin Iiris lähti kaapille hakemaan niitä. ja Ruusa nousi lähteäkseen apuun...

Ja samalla kuului kova napsahdus ja kirkaisu ja Ruusa oli pinkaissut pelästyksissään lähimmälle tuolille...

Iiiikkk, apua,,, voi kamala....

No mutta mikä ihme se nyt - Kajsakin hätääntyy ja siirtyy luokan perälle...

Hiiri oli napsahtanut loukkuun.

Olikohan sekin haistanut ruuan ja hiippaillut ja sitten päätynyt loukkuun... vähän se vielä sätkitteli..

Syreenitalon Lilli sitä ihmetteli, ja vähän  nauratti Ruusan arka käytös.

Antakaapas, niin vien tämän otuksen ulos, rauhoitteli Kajsa ja nappasi koko loukun hiirineen...

 Menkäähän kaikki vielä paikoillenne... käyn vain viemässä tämän...

Ruusa oli kavunnut alas ja päivitteli vielä Dorotealle ja Iirikselle koko kaameaa säikähdystä.

Meilläkin on hiiriä paljon, mutta kissa pitää ne kurissa sisällä, Suutarin tytöt kertovat Ruusalle.

Meilläkin on kotona monta kissaa, niitä on navetassa ainakin kymmenen, kertoo Kylän Talollisen tytär Ruusa ja ovat samaa mieltä Dorotean kanssa, että ne ovat erittäin hyviä ja tarpeellisia otuksia. Koululle tarvittaisiin ihan oma sellainen, päätyvät tytöt samaan lopputulemaan.

Luokan perällä Sulevin Henrietta, joka on kasvattina Suutarilassa, pitää neuvoa Lillin kanssa, kumpi saa istua takana... Istu vain, Lilli lupaa, voin mennä Ruusan viereen.

Ja kaikki asettuvat vielä paikoilleen.

Luokan perällä Henrietta iloissaan - saihan istua Gabrielin viereen.