Hevoskärryt olivat pysähtyneet kylällä Villa Waapukkalan eteen ja niistä huokaillen laskeutunut ei kyläläinen herra.
Herra oli mennyt sisään ja kierrellyt alakerran kahta huonetta...
"Keskeneräistä, sangen keskeneräistä... hmmm.... voi, voi, onpa, onpa...."
No mutta, voi miten mukavaa, että näin nopeasti kaikki lähtee järjestymään - Hebla toimittaa.
Herra on Sulevi Karlsson jonka Aksenja ja Hebla tapasivat myös Kaupunki matkallaan Vennyn luona.
Sulevi toki on tuttu jo ennestään, onhan hän kiertänyt kulkukauppaa harjoittaen monia vuosia ja oli myös säännöllinen vieras Kauppakylässä.
Nyt hän oli jo pidempään miettinyt paikoilleen jäämistä, mutta ei ollut päättänyt, että mihin. Kiertelevää elämää, kun oli viettänyt, niin ei ollut ennättänyt kiinnittyä oikein mihinkään. Täällä kaupungissa oli kyllä Venny ja Meeri tuttuja, mutta kaupungissa oli jo niin paljon kilpailua, että sinne liikkeen perustaminen ei ollut houkuttanut.
Heblan ja Aksenjan vierailulla olivat sitten keskustelleet Kauppakylän tilanteesta ja siitä, että siellä ei ollut kuin yksi pieni liike ja sen hoidossa oli omat hankaluutensa, oli kuinka sukua tahansa, piti tosiasiat myöntää - Aksenja tuumi.
Ja niin oli Sulevi luvannut ottaa hiukan selvää asioista ja tulla itse paikanpäälle tarkastamaan tilannetta
Ja niin oli Sulevi selvittänyt, että Kauppakylässä hiukan asukkaidenkin keskuudessa supinaa aiheuttaneessa Villa Waapukkalassa olisi isännän rahapulan vuoksi vuokralla keskeneräinen alakerta.
Kyyyyllä, kyllä tämä oikein viehättävältä näyttää, sanoo Sulevi ja katsoo Heblaa merkitsevästi Heh, heh, heh, sangen viehättävää...
Herra oli mennyt sisään ja kierrellyt alakerran kahta huonetta...
"Keskeneräistä, sangen keskeneräistä... hmmm.... voi, voi, onpa, onpa...."
Ja aikansa katsottuaa ja huokailtuaa nousi kärryihin ja jatkoi matkaansa.
Hetken kuluttua kärryt kaarsivat Villa Malakoffin portista ja siellä herra ohjattiin yläkerran huoneeseen - Aksenjan ja Heblan vieraaksi.No mutta, voi miten mukavaa, että näin nopeasti kaikki lähtee järjestymään - Hebla toimittaa.
Herra on Sulevi Karlsson jonka Aksenja ja Hebla tapasivat myös Kaupunki matkallaan Vennyn luona.
Sulevi toki on tuttu jo ennestään, onhan hän kiertänyt kulkukauppaa harjoittaen monia vuosia ja oli myös säännöllinen vieras Kauppakylässä.
Nyt hän oli jo pidempään miettinyt paikoilleen jäämistä, mutta ei ollut päättänyt, että mihin. Kiertelevää elämää, kun oli viettänyt, niin ei ollut ennättänyt kiinnittyä oikein mihinkään. Täällä kaupungissa oli kyllä Venny ja Meeri tuttuja, mutta kaupungissa oli jo niin paljon kilpailua, että sinne liikkeen perustaminen ei ollut houkuttanut.
Heblan ja Aksenjan vierailulla olivat sitten keskustelleet Kauppakylän tilanteesta ja siitä, että siellä ei ollut kuin yksi pieni liike ja sen hoidossa oli omat hankaluutensa, oli kuinka sukua tahansa, piti tosiasiat myöntää - Aksenja tuumi.
Ja niin oli Sulevi luvannut ottaa hiukan selvää asioista ja tulla itse paikanpäälle tarkastamaan tilannetta
Ja niin oli Sulevi selvittänyt, että Kauppakylässä hiukan asukkaidenkin keskuudessa supinaa aiheuttaneessa Villa Waapukkalassa olisi isännän rahapulan vuoksi vuokralla keskeneräinen alakerta.
Ja tällä tarkastusmatkalaan oli Sulevi samalla tullut tervehtimään "tyttöjään", kuten hän niin mielellään Aksenjaa ja Heblaa nimitti. Tosin montaa muutakin rouvaa.
Kyyyyllä, kyllä tämä oikein viehättävältä näyttää, sanoo Sulevi ja katsoo Heblaa merkitsevästi Heh, heh, heh, sangen viehättävää...
No, Sulevi ottaa siitä tarjottavaa ja kertoo sitten mitä on suunnitellut.
Niin, milloin saamme vierailla Sulevin puodissa, kysyy Aksejakin...
