Aksenja ja Hebla Kaupungissa - ja sillä välin Kauppakylässä...

Kauppakylässä kävi kuhina. Sana oli jo kiirinyt, että kyllälle oli nimitetty uusi Kappalainen ja se uusi Kappalainen oli saapunut. Samaan aikaan oli Anna Sofia Ahl lähettänyt viestin Villa Malakoffiin, että sieltä olisivat tervetulleita Syreenitaloon johon hän olisi saapumassa myös.
Aksenja oli ihmetelly moista epämääräistä kutsua ja kertoi Heblalle, että kyllä Hebla ennätti tutustua häneen myöhemminkin.... Anna Sofia oli  nyt sairautensa vuoksi syrjään jäämässä olevan Rovastin - niin, itse asiassa huushollerska - tjaah, kyllähän hän oli varmaan Anna Sofiasta kertonutkin, aina unohtui, ettei ollut virallisesti ruustinna, vaikka salakavalasti antoikin niin ymmärtää. Niin, häneen ennätti sitten myöhemminkin, lähdetään vaan sinne Kaupunkiin niin kuin oli sovittu. Voisihan tuo tytär miehineen mennä ja katsoa mikä siellä niin oli tärkeätä, kuulihan sen sitten. Kyllä tämä kaupunkireissu oli nyt paljon tärkeämp, hymyili Aksenja Heblalle.
Ja niin rouvat katsoivat mukaan otettavat ja laitoivat itsensä matkaan.

Tällä välin Syreenitaloon ilmestyi Anna Sofia ja mukanaan hänellä oli salskea, iloinen nuorimies - Axel Ahl, yksi  Anna Sofian pojista. Axel oli laitettu aikoinaan Pietariin kultasepän oppiin ja päässyt jopa itse Fabergénille opettelemaan jaloa ammattia. Äiti oli pojastaan kovasti ylpeä ja kun poika oli kirjoittanut siirtyvänsä Pariisin kautta Berliiniin, oli äiti myhäillyt tyytyväisenä.
Sieltä olikin sitten alkanut kantautua toisenlaisia kirjeitä ja äidin itkusta huolimatta poika oli käynyt pappisseminaarin ja nyt kaikkien vaiheiden jälkeen nimitetty Kauppakylän uudeksi Kappalaiseksi. No, olihan tämäkin ylpeyden aihe. Vaikka mahdollisuuksia enemmän olisi äiti pojalleen suonut kuin kapean leivän uran lisäksi.
Axel oli saapunut naapurikylän kautta, josta oli noutanut itselleen vaimon. Vaimoksi oli valikoitunut naapurkylän papin tytär Fiona Masalin. (Ofelian kolmas serkus) Ja liitto oli onnellinen.
Axel oli enemmän kuin hurmaantunut pieneen ja pyöreään nuorikkoonsa ja Fionastakin Axel oli komea, sen mitä uskalsi kunnolla edes katsoa ja ajatella. Ja oli Axel iloinenkin, ei tainnut ollakaan samaa jyrkkää ja jumalista miesmallia jollaisen jyrähdyksiin Fiona oli kotona saanut herätä ja nukahtaa.

Syreenitalossa oli annettu hälytys vieraiden saapumisesta ja Helka ryhty kantamaan suolaista kalaa ja silliä ja perunoita saliin, ja kantaminen oli vielä aivan kesken, kun pieni surue jo saapui.
Anna Sofia oli astunut saliin ja esitelly kaikkien yllätykseksi; Tässä on kylämme uusi Kappalainen vaimoineen, rakas poikani Axel ja voimonsa Fiona"
No, mutta.. Lev nousi tervehtimään nuorta ja lämpimän hymyn omaavaa reipasta miestä.

Anna Sofia on pelkkää hymyä...

"Anteeksi - Helka tulee sisään ja ilmoittaa -  rouva Sofka tuli juuri ulkoa vauvan kanssa ja tulee justiinsa ja Villa Malakoffista on tulossa vaan neiti miehineen, Rouva Aksenja matkustaa Kapunkiin Ruova Heblan kanssa, eivät nyt ennätä, sopiikos nyt tuoda ne astiat...."

 

"Helka tuo vaan" - Anna Sofia emännöi ihan luontevasti... ja on yhtä hymyä, vaikka vähän harmittaakin, että Aksenja ei tullut katsomaan hänen yllätystään. Aksenjaa varte. kun hän tämän yllätyksen oli pedannut.

Kissi oli livahvatanut lohen tuoksun houkuttelemana saliin, mutta ihmispaljous sai sen palaamaan tyttöjen hellään hoivaan - pikku Fredrika olikin sitä jo saapunut etsimään ja uteliaana hiukan viipyili salin ovella... Fiona kääntyy ja tervehtii lempeästi ja Fredrikasta tuntui ettei tämä pappi tainnutkaan olla ihan niin kamalan vaarallinen ja pelottava vaikka kovin musta onkin...

Sillä välin Aksenja ja Hebla ovat päässeet kaupunkiin. He ovat löytäneet Valokuvaus Studion ja pitäähän se kuvat ottaa tämän matkan muistoksi.
Hebla

 

Ja sitten yhteiskuva - jossa mukana Venny jota tapaamaan rouvat Aksenja ja Hebla myös matkasivat.