Kyllä kyllä, da da

Edith Adine Aleksandra Tikanoff

Syntynyt ylimyssukuun 24 vuotta sitten, pakkasen paukkuessa kartanon seinissä, mutta keltaisen huoneen koristeellinen kaakeliuuni lämmitettynä hohtavan kuumaksi
luoden lämpöä ja valoa vastasyntyneen tulla.

Elänyt yltäkylläisyydessä, kaiken kauniin ja ihmeellisen ympäröimänä.

Edithin isä oli taipuvainen ilotteluun. Ilotteluun ja kaikenlaiseen jännityksen.

Ja mikä olisikaan suurempaa jännitystä, kuin pelit. Kaikenlaiset pelit. Ja mitä suuremmat panokset, sen suurempi oli koettu jännityksen määrä.

Mutta sama onni joka siunasi Edithin isää rakkaudessa ja perheonnesa, ei seurannut häntä pelipöytiin

Ja vaikka omaisuus oli suunnaton, sen saattoi silti hävitä, viimeistä vaatepartta ja astiaa myöden.

Niinpä eräänä päivänä oltiin tilanteessa jossa syvästi tasapainottamaan tilaan syösty äiti oli jätetty selviytymään 12 lapsen kanssa. Sukulaisilta saatiin katto päänpäälle ja välttämättömin, mutta perhe pakosta hajoitettiin eri sukulaisiin ja kukaan ei suhtautunut kovin suopeasti häpeällisen sukuhaaran jäseniin.

Aksenja Malakoff ja Hebla sotkeutuivat kirjeiden välityksellä perheen kohtaloon ja pyysivät Kauppakylän kauppiasta Sulevi Karlssonia Pietariin suuntautuvan kauppa matkan yhteydessä toimimaan saattajana, kun Edith Adine Aleksandra siirtyisi Aksenjan ja Heblan huomaan.

Sehän sopi Suleville. Ja tehtävä osoittautui erittäin mieluisaksi. Niin mieluisaksi, että Sulevi sanoi kyllä kyllä ja da da, monta kertaa, eikä mikään ollut enää entisellään.

Niin, Varpuseni, mitä pyysitkään...
Kyllä kyllä, da, varmasti onnistuu... oma Sokerimuruseni...