Tori

Esther oli käynyt levottomaksi
sitä mukaa, kun säät alkoivat kertoa kevään lähestymisestä... Johan tätä vierailua oli jatkunut pitkät talviviikot... ja tuntui, että Sulevin pieni huone kauppahuoneen vintillä pieneni samassa tahdissa auringonvalon lisääntyessä. Sulevikin tuntui jotenkin kovin arkipäiväiseltä... Esther tiesi, että oli koittanut aika nousta luud.. junan kyytiin ja len... matkustaa kotiin. Siellä odotti kevään tuloa jo kasvit ja eläimet. Ja vuoden yksi tärkeämmistä tapahtumista; pääsiäisen noit..  taitureide tapaaminen Kyöpelillä. Vuoret ja fiesta odotti.

Kyllä se oli Suleville sanottava suoraan, että nyt on lähdettävä...
Ilmoitus ei tuntunut niin pahalta vatsa täynnä, tiesi Esther ja samalla kun tarjoili leivät ja piiraat, keräsi vähät tavaransa, sanoi hei ja hävisi...

Sulevi jäi vintilleen, hetken kummasteli mitä tapahtui, sitten kauppa vaati huomiota, kyläläiset omaansa ja niin oli Sulevi taas työn touhussa.

Markkinat olivat olleet kyläläisten mieleen. Niin kovasti, että Sulevi oli suostunut yhden myyntikojun säilyttämiseen pihamaallaan.

Sulevi mietti, että siinä sopi myydä kaikkia luonnon  antimia, omia leivonnaisia, käsitöitä ja sellaista mikä ei kilpaillut Sulevin kaupan tuotteiden kanssa.

Myyjänä kojussa lupasivat vuorotella kaikki myytävää tuovat vuoron perään ja pitää kojun avoinna joka toinen päivä.

Sulevi oli hyvillään, että asiat lähtivät rullaamaan ja kaikki olivat kovin innoissaan. Nimismies Filemon Pykälä oli ensin ollut vähä asiaa vastaan, kun tuollainen ylenpalttinen kokoontuminen saattaisi aiheuttaa epävakautta ja suoranaista levottomuutta, mutta tullut sitten suopeammalle ajatukselle, kun kuuli, että Ofeliakin oli lupautunut kojulle myymään.

Niin, olihan hänen henkilökohtaisesti valvottava tori rauha.

Kaikenlaista epäsopivaa kulkijaa kun tällainen jatkuva markkinameno saattoi houkuttaa paikkakunnalle.

Kovin vierasta väkeä sitä olikin viime aikoina Kauppahuoneella liikkunut...