Kohden kyläjuhlia

Kauppakylässä oli kauppahuoneella ollut pitkään hiljaista, itse kauppiaan suhteen. Kauppias Sulevi Karlsson oli hautautunut kaupan yläkertaan.

Asia oli pantu merkille jo kautta kylän ja aina, kun kaksi ihmistä tapasi, asia tuli otettua jossain kohtaa esiin.

Kruununvouti Filemon Pykälä mietti missä yhteydessä asiaa ottaa esille ja päätti, että Kauppakylän martiarkka Aksenja Malakoff oli oikea henkilö jonka kanssa voisi arkaluontoista asiaa puhua.

Eikä valintaan voinut olla vaikuttamatta se, että Villa  Malakoffissa oli keittiössä taitava emännöitsijä-Olga. Ja emäntä vieraanvarainen.

Jos asiaa pohdittiin oikein maallisen lain voimalla Villa Malakoffissa, sitä tapailtiin taivaisen lain voimin Syreenitalossa.
Kappalainen Axel Ahl, Anna Sofia Ahlin yksi monista pojista.... (vaikka neiti-ihminen olikin. Oikeastaan siis rouva.) Niin, Kappalainen siis pohti asiaa Levin kanssa. Toden totta, enhän minä muuten, mutta minulle on tuotu asiaa esiin kylän väen taholta...
Niin, onhan se surullista, tuumaa myös Lev. Kaikki mukavat illanistujaiset ovat tyystin loppuneet, haikailee...

 

Ja samaan aikaan rouvat kokoontuivat toisaalla talossa; alkoi joka syksyinen kudontapiiri, jossa kudottiin jouluksi sukkia, kintaita, kaulahuiveja ja myssyjä kylän töllien jälkikasvulle. Ja sitä niissä riitti!
Kappalaiska, Fiona Ahl (muuten Salmen isän mummo, jolta Salme oli perinyt ulkonäköä) pohti kylän yhteistä asiaa anoppinsa kanssa odotellessaan muita kutojia.
Olen kyllä ollut hyvin pahoilla mielin ja hämmästynyt Kauppias Sulevin käyttäytymisestä. Ja siitä julkeasta elämästä kauppahuoneen vintillä....
Niin, onhan se semmoista... voisivat mennä jonnekin muualle, jossa ei tunneta, lieventää neiti Ahl ja hetken vilahtaa oma asuminen vuosien takaa mieleen.
Niin, mutta kun pidimme ihan, että selvät on puheet kaupungissa asuvan Estherin kanssa. On meidän pienen Esterin kummikin. Minä niin pidän Estheristä, että pahaa tekee tämmöinen. Mitähän hänkin tuumaa... Uskalla ajatellakaan.

Ja Villa Malakoffin tuvassa...

Johanna on aloittamassa viimetalvisten matonkuteiden paukuttamisen matoiksi. Harmituksen saisi purettua osin siihen. Tuo Edith Adine Aleksandra oli harmituksen syy, tuntui ihan jämähtäneen Sulevi konttorikamariin.
Eikä ollut mistään kotoisinkaan; Iso nenä ja romuluinen. Ja kumea naurukin sillä oli,  oli kiirinyt pitkin varastohuoneen rappuja, kun jotain sieltä oli Johanna hakevinaa... Lähtisi sinne mistä oli tullutkin... ehkei jopa pidemmälle!

Kauppahuoneella tarkka Ofelia Masalin avasi kuitenkin joka aamu kauppahuoneen ovet

Ja yhtä täsmällisesti Otto Iivari Timmerman työnsi kala-kärryt kaupan pihaan. Kyllä afaarit pyörii, vaikka itse kauppiasta ei juuri näkynyt, siitä piti Ofelia ja Otto Iivari huolen.

Kauppakylän laidalla Åmarin ja Lyydian tuvassa pientä Alisaa nukutteli Elsi-Kanerva, eikä ennättänyt miettiä kylän skandaalia.

Oli tulossa naapuripitäjään Kyläjuhlat!
Sinne mieli vei ja kaivattuun tapaamiseen Juvosen kanssa.
Punehtuu vallan ja pistää lisää vauhtia kehtoon.

Ja kylän vallan vastakkaisella laidalla suutarin töllissä oli Suutari Eljas töissään.

Se ei ollut ihan tavanomainen näky, mutta Sulevin hävittyä makuukammariinsa ihanan Edithin kanssa, olivat mukavat lauluillat jääneet tyystin. Suutari kyllä oli nähnyt sen verran Edithin keinuvaa lannetta, että toisaalta ymmärsi, vaikkakin kaipasi hauskaa seuranpitoa.  Ja Jokakylän Kallekin oli jäänyt jonnekin kesällä kiertäneeseen porukkaan ja muurari Nystenilläkin oli kiireensä. Joten ei auttanut kuin pukea essu päälle ja istahtaa työn äären.
No, olihan Kyläjuhlat juuri oven takana. Ehkä Ullakin olisi niille suopeampi, kun hiukan teki rästiin jääneitä tilauksia.

Kyläjuhlilla nähdään!