Naisten käsityöilta Syreenitalossa

Ennen joulua kylän naisihmiset ovat päättäneet yhteistuumin kutoa lapasia, sukkia, kaulahuiveja ja muuta lämmintä vähempiosaisille. Jouluna sitten käydään viemässä tervehdyspaketit niitä tarvitseville.
Useimpina kertoina on kokoonnuttu Syreenitaloon ja siellä on nytkin menossa sellainen puheen sorina, että Lev on kiivennyt kerrosta ylemmäs huoneeseensa ja lukkiutunut tutkimaan kivikokoelmaansa. Tytötkin ovat vilistäneet samaa menoa vinttiin.
Itse Rouva Aksenja Malakoffkin on saapunut ja kun heitä on näin runsaslukuinen joukko, ollaan koolla ihan salissa.

"Jaa, jaa - elämä ei ole helppoa kellään näinä aikoina" - aloittaa Aksenja ja laskee ompeluksensa hameen helmalle - Aksenja tekee koruommelta, hänen kätensä eivät kuulema pysty puikkoihin.
"Villa Malakoffissa tämän syksyn palvellut Olga-rouva - jonka itsepäinen luonne muuten kävi jo heti alkuunsa selville, aiheuttaa kyllä suuria murheita koko talolle. En ymmärrä miksi se naisihminen piti palkata, kun Kerttu vallan hyvin hoiti talon keittiön asiat. Mutta se Mihail nyt oli saanut päähänsä, että ruokiin piti tulla jotain ihan ihmeellistä muutosta, mutta samaa se on ollut, mitä Kerttukin valmisti, ellei jopa huonompaa" - toteaa Aksenja ääntään madaltaen.
"Mutta nyt se nainen on sitten ihan mahdottomaksi ruvennut. Kylällä puhutaan, että päivisin, kun se lähtee talon asioille, se meneekin Suutarilaan." Ja Aksenjan merkitsevä katse kiertää kuulijakunnassa.

"No, eikös kenkiä pidä käydä sovittamassa ja jos on vaativainen ja vähänkin monimutkaisempi tilaus, niin kyllähän se käyntejä edellyttää" - toiset tuumivat.
"No, kun se Suutari ei ole ollut ollenkaan kotona!" - siihen Aksenja kuin suurenkin paljastuksen.
"No mutta - sittenhän se todella vaatii niitä käyntejä, että pääsee edes tapaamaan suutaria ja saa tilauksen tehtyä." - toteaa jo Sonjakin.
"Kun se Suutari on taas ollut monta päivää jossain ryypillä. Muiden kylän hamppien kanssa. Kuulin, että jossain kylän laidalla, yhdessä töllissä oli  käynyt huonosti synnytyksessä ja isäntä oli niiltä sijoiltaan lähtenyt ja hakenut Suutarin mukaansa ja sillä tiellä on töllin isäntä ja Suutari." - Aksenja jo ihan hengästyy.
"No mutta, onhan Suutari ennenkin ollut  näillä reissuillaan, nyt en ymmärrä ollenkaan mitä Rouva Aksenja yrtittää kertoa" - ihmettelee Anna Sofia Ahl.

"Jaa, jaa, Olga kuulema häärää Suutarilassa ja keittelee tytöille ryynipuuroa ja toimittaa siellä arjen askareita. Eihän se ole ollenkaan sopivaa - leskimiehen asunnossa - ties mitä virtauksia sieltä tulee." - Aksenja jo ihan kauhistuu.
"Hui hai teidän virtauksillenne - kyllähän se on hyvä, jos joku niistäkin tyttöraukoista vähän pitää huolta. Niin saavat kasvaa kuin akanat tuulessa ilman äidin lämmintä syliä."- oli Anna Sofian mielipide ja hän odotti jo malttamattomana Sofkan kahvia.
"Jaa, niin," - Aksenja tuumaa ja mittaa Anna Sofiaa katseellaan ja mielessä laskee Anna Sofian aviottomia poikia - "niin, viisikös Anna Sofialla niitä poikia oli"  - toteaa ja mielessään tuumaa, että onneksi on ikää jo sen verrran että sillä rintamalla on Mukamas-Ruustinnan virtaukset virranneet.

Muutkin ovat kuunnelleet tätä kerrassaan ennen kuulumatonta käyttäytymistä.

Ja onhan se nyt - miettii opettajatar Ulla. Käydä miehen huushollissa, kun mieskään ei ole kotona.

Ullan eteen nousee jostain kuva Suutarilan tuvasta - ja Ulla ei pidä lainkaan siitä!

Niin on hävytöntä, esiliinan nauhatkin avoinna.