Ja kesken käsityöillan...

Kun tunnelma Syreenitalon salissa on noussut huippuunsa ja sekä Rouva Aksenja että Anna Sofia Ahl ovat pahoittaneet mielensä ja opettajatar Ulla saanut ihan rinnassa tuntuvan piston tunteen, kuuluu portaikossa hälinää. Askeleet narisuttavat rappuja ja sitten jo ovelle koputetaan.

Ovella on Hilppa Pippuri.

Hilppa on on ollut mukana synnytyksessä kylän laitamilla olevassa torpassa, jossa ei kaikki käynytkään hyvin. Keuhkotaudin raastama heikko äiti menehtyi synnytyksessä. Se toki oli jo ennakkoon tiedossa, siinä kunnossa ei yksikään nainen olisi selviytynyt. Lapsi kuitenkin voi hyvin, ponteva ja potra. Torpan isäntä oli tapahtuman kuultuaan käskenyt viedä lapsen pois ja sanonut, ettei halua kuulla siitä enää milloinkaan.

Niiden sanojen myötä oli laittanut torpan oven kiinni perässään ja painellut kohti Suutarilaa josta Suutari mukanaan olivat miehet hävinneet kylän kujille.
"Ja - enkös minä sitä jo teille kertonut?" - Aksenja puhahtaa, kun on kuultu Hilpan koruton selonteko.
Kun Hilppa oli parisen päivää odotellut isäntää, oli hän todennut, että asiassa tuli ryhtyä toimeen.

Kylän miehiltä aina kysyttiin - muodonvuoksi, vaikka tässäkin tapauksessa Hilppa jo tiesi, että miehet kehoittivat naisia miettimään ja ratkaisemaan asia parhain päin.
Näin tapahtui. Miehet menivät hämilleen ja hädissään puhuivat naapuripitäjän vaivaistalosta ja muusta yhtä hirvittävästä.
Kyllähän orvot ja vanhukset oli aina hoidettu omin kylän voimin.

"Voi, onpa hän suloinen." - Ullakin jo herää. "Niin, meidän tulisi nyt miettiä, mitä hänelle teemme."