Lillin ja Fredrikan oma huone

Lillille ja Fredrikalle lupailtiin suurempaa huonetta, mutta kuukaudet vain vilisivät ja tytöt nukkuivat
vieretysten Lillin pienessä porraskamarissa. Mutta nyt kamari on jälleen tyhjä.

Åmariahan siinä tarvittiin (Åmar ruotsalaisten oolla) ennenkuin vinttikerroksen yksi huoneista sai seinäpaperit ja uuden lattian. Ja kun Fredrikalle löytyi vielä vanha sänky - alkoikin tytöillä vimattu kiire siirtää kaikki rakkaat ja tärkeät tavaransa ylös. Siinä mentii monta kertaa rappuja ees sun taas, mutta viimein oli viimeinenkin nalle vietynä ylös.



Tyttöjen puuhia seurasi tiiviisti myös Lilliin kovin kiintynyt kissi joka uuvuksiin asti tassutteli rappuja ylös ja alas ja ihmetteli miksi tytöt eivät voineet asettua ja rauhoittua. Se melkein jäi jalkoihin ja oli monesti vaarassa pudota ja ihan jo alkoi hengästyä. Ja samalla närkästyä...  Nytkään se ei ollut ihan varma, säntäisikö Lilli kohta taas matkaan, vai voiko tässä jo asettua uuteen sänkyyn päiväunille.




Tyttöjen huoneeseen tuli Marian tekemä lamppu jonka Maria on koonnut korun osista. Se ei saa ollenkaan oikeutta kuvassa - se on luonnossa  niin herkkä. Voi olla, että joku tuumaa, että se ei ole aikakauteenkaan sopiva, mutta minusta se on juuri passeli. Eihän täällä oikeastaan voisi olla muumitaloakaan, ja sielläpä vain on....(Voin muuten suositella: ei kannata käyttää pikaliimaa tapettien kiinittämisessä :-) )


Fredrika tuli hakemaan rakkaan pupunsa, ettei se vain katoasi...  (Voi näitä Hannan ihanuuksia!)
Syreenitalon ruskea pöllö nimittäin on ollut kateessa syksyn. Joku muistaa, että markkinoista lähtien. Tytöt kuulivat, että joku kertoi nähneensä sen suutarin kanssa markkina aikaan markkinaputkana toimineen aitan takana... Toinen taas metsässä... Mutta kateissa siis on - ja niin on ollut pitkään suutarikin.


"Mitä jos suutari onkin syönyt Pöllön? " - kysyy Fredrika murheelisena.  "Eeei - kaii - eihän suutarit syö pöllöjä",  Lilli tuumaa.
"No, mutta Savupirtin takana metsään on tullut villisikoja! Ne on sen varmaan syönyt!"



Ainakin on ollut höyheniä - tiesi Fredrika.
"No ei, kun siellä on se Ilves, joka on voinut syödä jonkun vanhan kanan ... eihän possutkaan kai syö pöllöjä",  tuumaa Lilli taas jo vähän epävarmempana.



"No minä, en kyllä mene sinne metsään..."

No, höyheniä tahi ei - pöllö on kateissa ja näemmä pysyy. Pikkuinen mummin Alysa kyllä muistaa sen vierailleen toisessa talossa hänen ja Laura-tyttösen avustamana, mutta mihin se sitten lähti, on jäänyt arvoitukseksi. Kyllähän noin pienten tyttöjen muisti pitäisi vielä pelata  ja muisti kertoo sen jääneen jonnekin lähelle, hyllylle... No, illalla mennessäni nukkummaan olen ruvennut katselemaan syyttävästi suutaria joka on itse ilmestynyt taas tupaansa.