Käsityökerho

Ostin kesällä vain paljaan pään ja kämmenet Tarulta. Vähän minua huimasi, että näinkö se jää pöytälaatikkoon, mutta kun olin Olgan vartalon nakutellut, niin päätin rohkeasti ryhtyä toimeen osien kanssa. Olgalla tosin oli vartaloa jo rassein ja jalat ja siis alku koottuna.

Hänestä tuli lyhyt, vanttera ja hieman muotopuoli, mutta harva sitä on symmetrinen...

Hiukset sitten olivatkin se mukava juttu; minulla oli montaa värivaihtoehtoa ja niitä olikin kiva mallailla. Hän oli välillä nuorempi, vanhus, tuima, todella hupakko, peikko, maahinen ja vaikka mitä

Mutta tämä punainen oli se joka useimmin siihen vaihtui, pidempään ja pidempään viipyi - ja sitten jäi.

Hän on Neiti Anna Sofia Ahl, pappilan mamselli, mutta jotenkin paljon enemmän, jotkut puheissaan tituleerasivat ihan ruustinnaksi epähuomiossa.
Anna Sofia oli ollut vuosikaudet pappilassa.
Keitellyt kirkkokahvit, laitellut ruuat ja pessyt pyykit. Tärkännyt valkoiset kaulukset ja taitellut salin vaaseihin kukat pihamaalta hoitamistaan penkeistä.
Pyöräyttänyt siinä sitten pojan ja kun ei kirkkoherra itsekään sitä katsonut tarpeelliseksi sen suuremmin kirkottaa, mitä normaaliin elemänmenoon kuului, ei asiasta enää sen kummemin puhuttu.
Vuodet vierivät ja elämä jatku ja aina silloin tällöin Anna Sofia pyöräytti uuden pojan. Lopulta niitä oli elossa viisi vantteraa ja potraa poikaa.

Kun pojat vielä kaikki koulutettiin hyviin käsityöläis ammatteihin, alettiin Anna Sofiaa kutsumaan usein kylään ja erilaisiin tapahtumiin ja usein hän oli samoissa tilaisuuksissa kirkkoherran kanssa. Ei ihan vierellä, mutta lähettyvillä.

Sonja oli pyytänyt kylän rouvia tsajulle ja samalla he tekivät käsitöitä. Tarkoitus oli jouluksi valmistaa kylän lapsiraukoille lämmintä - heitäkin luojaparatkoo riitti.

Ja kukapas muu olisi ollut itse oikeutettuna paikalla hyvää asiaa edistämässä, ellei "ruustinna" Anna Sofia.