Filemon Urmas Pykälän häät

Kiitos Hanna Meronen ja Erja Helander, että mahdollistitte seuraavan tarinan rakentamalla mm. puitteet  ja Taru Astikainen pienestä väestä! Dolls by Taru Astikainen.

Ja niin koitti heinäkuun kaunis ja lämmin lauantai.
Ofelian sisko Astrid oli saapunut jo jokin aika aiemmin Ofelin avuksi kuultuaan kihlautumisesta ja pikaisesta hääjuhlasta.
Astrid oli kysynyt Ofelialta, miksi tämä otti Filemonin, hän kun oli niin.. no niin... no intellektuelli... Ofelia oli siihen tuumannut, että Filemonilla oli vakaa toimeentulo, ei juuri käyttänyt väkijuomia ja Ofelia oli vuoren varma, että Filemon kyllä rakasti häntä. Astrid tuumasi, että olikos sillä lopppujen lopuksi niin väliä, kyllähän sitä ajan kanssa muutenkin tottuu, mutta Ofelian mielestä se oli tärkeätä. Ja Filemon oli oikeastaan aika mukava mies, kun vähän paremmin oppi tuntemaan.

Hääpäivä oli päätetty nopealla tahdilla, kun löytyi päivä jossa ei ollut käräjäpäiviä, ei vielä viljankorjuuta eikä lahtia ja heinät oli saatu talteen. Kylän väki siis pääsi tulemaan ja lähikaupungistakin saavuttiin.

Hääaamuna Astrid auttoi Ofeliaa pukeutumaan. Yhdessä olivat siskokset ommelleet hääpuvun ja nyt oli hetki tullut pukea se ylle.

Kirkossa juhlaväki saapui hiljalleen paikoillee. Vaihdettiin kuulumisia pitkämatkalaisten kanssa... tunnelma oli odottavan jännittynyt....

Kappalainen odottaa yhtä jännittyneenä, tämä on ensimmäinen vihkiminen oman kylänväen edessä...

Ja vihdoin kirkon ovi aukeaa ja urut puhkeavat pauhuun ja Prinsessa Ruususen sävelet täyttävät kirkkosalin... morsiuspari astuu kirkon käytävälle... ja alttarille...

Ja kaikkien kasvojen alla, lupaavat Ofelia ja Filemon Pykälä rakastaa ja kunnioittaa toisiansa, kunnes kuolema korjaa..., tahi rakkaus loppuu... miten se meni, ei Filemonilla ollut aavistustakaan... niin oli onnea täynnä miehen sydän, että ihan rinnassa teki kipeää ja silmäkulmassa kostui.. 

Vapisevin jaloin Filemon kulki kirkon käytävää, nyt toiseen suuntaan ja autettiin kärryjen kyytiin. Väki taivalsi Raittiusseurain talolle hääjuhlaan...

Filemon kuului itse raittiusseuraan, vaikka usein oli saapuvilla Sulevin konttorilla, jossa saattoi tsajumuki, jos toinenkin illan aikana kumoutua, mutta Filemon ei juonut milloinkaan yli tarpeensa ja tarve hänellä oli sangen pieni. Suurimman osan ajasta hän suoritti virkatehtävää... valvoi muiden väkijuomien käyttöä ja antoi valistusta. Niin, että Juhlapaikka oli oikein sovelias.

Perillä juhlaväki asettautui yhteiseen hääkuvaan talon kuistille.

(Illan aikana selvisi, että hän on Filemonin sukulaisia...)

Ja sitten siirryttiin sisään nauttimaan juhlan antimista...

Pidettiin puheita...

Kuunneltiin elämänohjeita...

Ja seurattiin esityksiä...

Ja sitten oli häävalssin hetki....

Sulevi gramofonista tulviva Valse Tristen sävelet täyttivät salin...

valssin sävelistä nauttivat myös pienet...

Ja suuret... sisällä ja ulkona..

Illan edetessä osa väestä siirtyi tunnelmoimaan pihamaalle viulumusiikin mukana...

Osa väestä taas oli viihtynyt siellä liki koko juhlan...
Suutari Nysten ja Pehtoori olivat panneet sahtia ja kätkeneet ison sammion Raittiusseuraintalon puskaan....

Filemon oli kuullut kovaäänistä sanailua...

...ja olihan hänen jo asemansa puolesta siihen puututtava ja hiukan nuhdella..., vaikka täytyi hänen myöntää, että hyvin olivat sahdin salat selvittäneet... Pehtoori Nysten..
Ilta jo hämärtyi..

Ja tässä käytiin vielä häälahjan asioita läpi... pieni virkatalo asuinhuoneella. 

Sen olivat kaikki yhteisesti hankkineet.

Loppuillasta osan väestä jo poistuttua, oli sytytetty pihamaalle valkea. 

Sen loimussa vielä muutama tunnelmallinen hetki ennen juhlien päättymistä...

Hääpari saateltiin onnellisina matkaan ja väki lähti väsyneenä, mutta erittäin tyytyväisinä koteihinsa.

Yö laskeutui lämpimänä ja rauhallisena pihamaan ja talon ylle... oli hiljaista ja kaikkialla nukuttiin...

Aamun sarastaessa Raittiusseuraintalon ikkunasta..

verhon takana liikahti...

Huhuu... missäs kaikkii...
Huhuu... Mites kaikkii....

Voi hyvän aika sentään.. mitenkäs tässä nyt näin... mites tästä kotiin...

No mutta, on tulossa tänäänkin kaunis päivä! 

Kaiken tämä minä sinulle lupaan..

Pääsiäinen nautittiin perinteiden mukaan ja herkuteltiinkin Olgan valmistamilla herkuilla.

Tytöt olivat vierailleet Pääsiäsaamuna kylän tuvissa viemässä lapsille pääsiäis tervehdykset.

Ja pääsiäsvitsojakin oli valmistettu.

Mutta kun niistä oli päästy, oli Aksenjan päästävä pois. Johonkin vähän pidemmälle - ja aivan yksin. Koko talvi ja kaikki murheelliset tapahtumat ja ylimääräinen hälinä vaati nyt veronsa.

Niinpä Aksenja ajatutti itsensä junalle ja jytkytteli menemään Helsinkiin. 

Venny ja Meeri ja kaikki kaupungin ystävät tekisivät nyt varmasti hyvää. 

Ja Helsinkiin oli Venny avannut uuden kukkakaupan. Siitä oli vaihdettu tietoja kirjeitse ja nyt se oli aika nähdä omin silmin

.

Ja millainen kauppa!

(Kukkakauppa kukkineen, on Erja Helanderin käsialaa kaikkineen, upea oli!)

Monen monta eksoottista ruukkukasvia oli sinne onnistuttu tuottamaan.
Ja se leikkokukkien kirjo! Kyllä oli vara valita jokaiseen merkkipäivään ja onnitteluun juuri saajansa näköinen asetelma, tahi kimppu.
Ja käviväthän ne oikein hyvin  anteeksipyyntöön ja lepyttelyynkin. Rouvasväki kun oli niin kovin herkkää ja tunteellista.

Aksenja ei meinannut saada silmään irti kukista! Ja miten hieno kukkakaappi! Valotkin sisällä! Ei ollut Aksenja ennen vieraillut näin hienossa liikkeessä. Ja hän oli sentään olut Pietaria myöden kukkakaupoissa, oman harrastuksensa tiimoilta. Mitähän täältä hän veisi omaan orkidea- ja kasvihuoneeseensa?

Kyllä ei näistä saanut kylläkseensäi! 

Miten mieli rauhoittui ja tyyntyi ja uusi energia taas virtasi suonissa.

Oli hyvä  lähteä taas kotiin.

Kotona Aksenjaa ilahduttivat vielä matkalta tuomat kukat kotipöydällä ja tsajuhetki iltapäivällä virkisti ruumista. Asiat olivat tällä hetkellä aika lailla taas hyvin.

Onni ja rauha ei ollut pysyvää...
Alakerrassa oli keittiön eteiseen tupsahtanut jälleen kerra Kruununvouti Filemon Pykälä.

Vanhaan Malakoffiin ja ylempiin huoneisiin kulku kävi keittiön eteisen ja itse keittiön kautta. Sinne ei noin vain marssittu, Aksenjan kamareihin.

Ja oikeastaan ihan hyvä, aina keittiöstä sai jonkun suupalan ohimennen Olgalta.

Filemon purjehti Aksenjan salonkiin (ja pani ilahtuneena merkille tsajupannun)
ja aloitti heti innoissaan asiaansa...
Khööm niiin, khihihi.. minä tuota, olen menooossa naimisiin!

Aksenja oli vähintäänkin yllätetty!
Niinkö, oho, saanko tietysti onnitella... ja khym  tiedustella mistä Filemon on morsiamen löytänyt.

Jaaah, eikös Rouva Aksenja shiiitä tiedä? Hänhän on Neiti Ofeelia...

 Aksenja oli vielä enemmän hämmästynyt... Jahas, no sitten, tota, minun lienee syytä onnitella Kruununvouti Filemon Pykälää, (vaikka tuli jo onnitelleeksi..) milloinkas häät ovat js missä ne on ajatus viettää?

Niihn, khööm, tuota, khihih.. kun se on vieeelä vallan epäselvää... kun tuota asiaa pitäisi varmaan tiedustella vhielä Ofeelian peerheeltä, khööm tuota, emme ole vieelä ennättäneet heiltä asiaa tiedusteella.. taai itse asiassa lainkaan, ikäänkuin..

Aksenja aivan kauhistui; eivätkös Ofelian vanhemmat ole tietoisia asiasta? Kuka tässä on ollut puhemiehenä ja onko asiaa tiedusteltu sitten täällä Kauppakylässä Ofelian sedältä, Leviltä, jos ei ole  neidon kättä pyydetty Kapteeni Masalinilta?

Khööm, tuooota, eei, ei ole, kun olemme sen sopineet Ofeelian kanssa.

Miten on tällainen asia päässyt tapahtumaan? a Aksenja pyöräytti, kekskenään sopimaan...  Hänen silmiensä alla... Onhan tämä nyt ennen kuulumatonta, Kruununvouti sentään ja toimii näin skandaalimaisen epäsopivasti!
Niin, kuinka Filemon tämä nyt selittää  että minä ymmärrän...

Ja niin Filemon selittää..

Miten aikaisin keväällä oli Filemon yhyttänyt Ofelian matkalla Kauppahuoneelta kotiinsa.  Oli siinä kävellyt yhtä matkaa, ja samalla oli Filemon huomannut, että Ofelia oli niin viehättävä näin kahden kesken kuin oli pannut merkille jo monissa juhlissa ja yhteisissä tilaisuuksissa  aiemmin.

Filemon löysi itsensä yhä useampana iltana Ofelian kotimatkan varrelta ja sitä mukaan kun kevät eteni, liekki Filemonin rinnassa voimistui.

Kauniita asioita maalaili Filemon Ofelian mieleen...

... mukavasta ja turvatusta tulevaisuudesta, pitkän ja vakaan viran turvin..  arvostettu asema.. runsas ruokapöytä.. 

Kaunis ja oma koti... sitä saisi hoitaa vallan oman mielen mukaa se, joka siellä emännöisi...

Aurinko nousi aiemmin..

 ....Ja laski myöhemmin...

... kiurut olivat jo pitkään liverrelleet peltojen yllä ja kottaraiset koti koivuissa.. joihin oli puhjenneet hennon vihreät lehdet...

Ja kun kriikunapuut puhkesivat kukkaansa...

... Filemon lupasi antaa kaiken tämä kauniin...

...Ofelialle... Ja niin he olivat lupautuneet toisilleen. 

Vanha Malakoff

Vanhan Malakoffin piipusta tuprutti savua.
Talossa lämmitettiin.
Tarpeen se olikin; sää oli kostea ja kolea. Oli satanut vuoroin lunta ja märkää räntää, mutta kaikesta kurjuudesta huolimatta, oli käynyt vilinä Vanhan Malakoffin liepeillä.
Taloa kunnostettiin ja sitten koitti päivä, jolloin Aksenja totesi haluavansa nukkua jo omassa sängyssään.
Nyt opeteltiin elämistä uudessa talossa.

Olga yritti ottaa keittiökerrosta haltuunsa...

...Ja harmitteli toimimatonta keittiötä.

Hella oli vanha, kunnostettu, mutta niin korkea ja suuri, että sen kanssa oli hankalaa lyhyellä Olglla. Kuinka kolhoja ja suuria ihmisiä täällä oli entiset isännät olleet, kun olivat muurauttaneet tuollaisen hellan!

Ylimmässä kerroksessa oli Aksenja järjestänyt tavaroitaan ja olikin saanut jo melkoisen kotoisaksi olonsa. Hiukan vielä joistain tavaroista lähti vieno savun haju, mutta kyllä kai se ajan mittaan haihtuisi.

Heblakin viihtyi ja kiirehti tsajulle.

Aksenjan makuukamari oli mukavasti salongin yhteydessä. Oviverhot pitää vielä hankkia.

Sulevi oli luvannut etsiä sopivia kankaita.
Hyvin oli onnistunut löytämään hienot ja Aksenjan silmää kerrassaan viehättävät seinäpaperitkin.

Ruokasali oli kerrosta alempana ja sinne oli Björn kantanut kuumaa borsh keittoa. Oli Olga sentään onnistunut hellan kanssa. Aivan uutena oli keittoastiasto jonka Aksenja oli saanut Turun ystävältä, Eijalta, kun oli sana Villa Malakoffin palosta kiirinyt sinne saakka.

Talossa valmistauduttiin hiljalleen myös tulevaa pääsiäisjuhlaa vastaanottamaan.

Tosin joulun kukat intoutuivat nyt kunnolla kukkimaan.

... ja mikä parhaiten kertoisi sen, että Kauppakylässä asiat ovat taas kohdillaan, kuin keittön eteiseen kiiruhtanut Filemon Pykälä, jonka korviin oli kiirinyt tieto, että Malakoffin väki oli jälkeen päässyt oman katon alle... ja hmm.. aivan kuin tuoksuisi keitolta - havahtuu Filemon iloisesti!

Kohti uutta vanhaa

Kun joulusta oli nautittu ja uutta vuotta oli jo päästy hyvän matkaa, kävi Aksenja ja muutkin Villa Malakoffin asukkaat levottomiksi. Omaan olisi päästävä, vaikka elo Pensionaatti Villi Helmessä olikin leppoisaa ja mukavaa.
Oli pohdittu vaihtoehtoja.
Uuden pytingin rakentaminen, tai vanhaan Malakoffiin siirtyminen.
Vanha Malakoff oli Aksenjan edesmenneen miehen, Olegin kotitalo. Se oli vuosien  saatossa jäänyt tyhjilleen ja kun Aksenja asettui ympärivuotiseksi asukkaaksi Kauppakylään, oli asetuttu Uuteen, Villa Malakoffiin, joka oli aikoinaan rakennettu lisätilan tarpeeseen, kun Olegin sisarukset perheineen vierailivat kesäisin kotonaan. Vähitellen se oli jäänyt Aksenjan ja Olegin omistukseen ja nyt se oli sitten palanut.

Aksenjan pojat olivat vankasti sitä mieltä, että uuden rakentaminen ei tullut kyseeseen. Rahaa ei ollut niin suureen hankkeeseen, mutta sitä ei tietenkään kerrottu. Vaihtoehdoksi jäi vanhaan muutto. Se taas vaati jonkun verran kunnostustöitä, ennen kuin se voitaisiin toteuttaa.

Sulevi oli tuottanut kasan uusia tapetteja joita Aksenja tyytyväisenä kävi läpi. Vaikutti oikein hyvältä. Osaan huoneita piti vaihtaa uudet seinäpaperi, osa kaipasi pesua ja vuosien noen poistoa. 

Oli mukava, että vihdoin päästiin alkuun!

********

Päivänä eräänä seisoi tämä kaappi meidän keittiössä.

Olin saanut siitä Erjalta (Helander) kuvan edellisenä iltana. Se  oli puhutellut eräällä kirppiksellä  Erjaa ja kyllä se puhutteli minuakin. 

Muutama mutka ja siinä se oli!

Elämää nähnyt, ilman hyllyjä, vain keskiosa aukeaa. Ihana!

Siitä Aksenjalle uusi koti. Vanha Malakoff.

Vähän on jo aloitettu...

Ruokasalia...

Aksenjan omaa kerrosta

Ruokasaliaa toiseen suuntaan...