torstai 30. huhtikuuta 2015

Sulevi ja Juvonen... ja viimeiset hetket

Juvonen ja Sulevi viettivät sulkeutuneessa Kauppahuoneessa vielä rauhallisen hetken..
 
 
-- Olenkos minä Juvoselle sanonut riittävän suoraan, että olen äärettömän kiitollinen tämän rakennuksen saamisesta...


ja totesivat miehet, että kyllä, vielä kavutaan yläkertaan Konttoriin ja vahvistetaan tämä talo, avajaiset ja vierailukin vielä... kertaalleen taas...


Ja samalla, kun Sulevi kaivoi vahvistusaineet, kaivoi hän kätköstään matkoilta tuomansa... hmmm. julkaisun..


ja sitähän piti tutkia sitten oikein hartaasti

 
... ja vielä hartaammin....


 
ja konttorin ovella kopisee...


khööm, tuota, me tässä vielä viimeisiä asioita kertaamme -


liikeasioita...khmm


Niin, siitä pitikin.. jos käymme vielä alhaalla, Kauppahuoneen myymäläpuolella...
Ja niin taas kavuttiin alas...


Täällä, tämä...


Tämän haluan antaa sinulle Maggie - kotiin viemisiä, vähän Meerille ja Vennyllekin siitä


Jo vain, olikin mieluinen rasia...


Jaa-a Juvonen eiköhän meidän ole sitten aika lähteä...


pitkä on ollut vierailu, mutta erittäin viihdyttävä


ja Juvonen sanoin olevansa valmis tovin päästä - vielä oli yksi asia sovittuna....
 

tiistai 28. huhtikuuta 2015

Juvonen, Juvonen....

Kauppakylän vierailu kului uhkaavasti kohti loppuaan ja kotiin piti kohta lähteä - Juvonen kävi vielä katsastamassa keskeneräistä taloa Villa Malakoffin lähellä - tiedä vaikka ensi talveksi tarvitsisi jo jotain rakennuspuuhaa. Vaikkapa täältäkin saakka, miksi ei  - tuumailee...


 
Villa Malakoffista Vihtorin, Aukustin ja Toivon läksiäiskahveilta oli Juvonen lähtenyt yhtä matkaa Elsi-Kanervan kanssa. Sama suunta...
Kovin oli aurinkoinen ja keväinen ilma sattunut saattelemaan kulkijoita...

<

Niin oli linnunlaulua täynnä tienoo...




Voi, voi, kovin syvä oja.. meinaatkos, että tämän yli..


No mennään sitten..



Kovin on kaunista, kevät se on tullut huomaamatta... miten se tuntuikin, ihan kuin kipuna... huokaa sitten Elsi-Kanerva

torstai 23. huhtikuuta 2015

Ja sitten on lähdön aika...

Viimeiselle illalle ennen kotiin lähtöä, on Vihtori-vaari, Kauppias Aukusti sekä Toivo kutsuttu Villa Malakoffiin lähtökahveille.
 

Villa Malakoffissa olleiden kutsujen jälkeen oli vielä paljon syötävää jäänyt jäljelle, ei aivan yhtä suurta valikoimaa herkkuja, mutta paljon kuitenkin. Aukusti ja Vihtori ohjattiin saliin ja Olga taikoi tarmokkaana tarjottavaa pöytään. Olga nautti vieraista.


Aksenjan saavuttua saliin, hän istui Vihtorin viereen ja käytti vielä viimeiset vierailun hetket hyödykseen ja lähetti Vihtorin mukana kutsun rouville saapua myös vierailulle.


Kauppakylän väkeä saapui yksi toisensa jälkeen jättämään hyvästit vieraille


Aukustin näkemyksistä oltiin viimeiseen hetkeen saakka kiinnostuneita...



Niin juttu luisti, että vieraat olivat jäädä kokonaan ruuatta...


No, rouvat sitten kävivät tarjoilujen ääreen.


Vaan Toivoa ei näkynyt. Tälläkään kertaa. Toivo oli omilla teillään ollut usean illan..
Suutari ja Jokakylän-Kalle olivat saaneet Toivon houkuteltua kortin peluuseen... Sitä oli tehty monta iltaa.. ja jotain vähän väkevämpää oli joinain kertoina miehet saaneet Toivon naukkailemaan - ihan siivosti kylläkin. Vaan avajaisissa oli joku ryökäle tönäissyt Toivoa joka horjahti suoraa opettajattaren Kajsa Idin syliin. Toivo oli ollut ihan kamalan häpeissään semmoisesta, nyt sitä tietysti luullaan, että hän olisi semmoinen, semmoinen.. maistissa kulkija - ei sentään!... ja nyt sitten oli kerännyt kaiken rohkeutensa ja toisten nauttiessa lähtökahveista, oli hiljaa lähestynyt kylän koulua...
 

... niin, sitä anteeksi pitäisi pyytää...kun silloin sillä tavalla...

 
... ihan sopimattomasti...


Ja samaan aikaan oli Vihtori-vaari halunnut vielä käydä katsomassa Aksenja-rouvan aarteita; viherhuoneellinen orkideoita. Aksenja oli niistä niin ylpeä... ja kyllä Vihtori viihtyikin.. kävi ihan mietteliääksi.. mitähän liikkui mielessä...


Kun vatsat oli täynnä ja toivoteltu kaikkea hyvää puolin ja toisin ja lähetetty roppakaupalla terveisiä Saimalle ja Hilma Ilonalle sekä pikku Martille,  Vihtori ja Aukusti vielä kävivät jättämässä hyvästit Suleville Kauppahuoneella.
 

Hyvästi nyt rakkaat ystävät, ja matkustakaa turvallisesti...
Kiitos, kiitos, terveisiä kotiin... kiitos, tervetuloa meillekin päin... ja rouvat ovat tervetulleita...
... no, eikös se jo Toivo tule... jäänyt taas... missäs on kaikki ostokset.. junaliput..


...........................


Ja kaiken keskellä Juvonen oli löytänyt mukavan paikan olotilalleen...


maanantai 20. huhtikuuta 2015

Avajaisten jälkeen...

Kauppahuoneen avajaisista oli jokunen päivä.
Kauppias Aukusti oli jäänyt vielä Kauppakylään. Nyt oli vierailu vuorossa Syreenitalo ja siellä Levin työhuone. Lev toi maahan tavaraa kaukaisista maista ja vähän lähemmistäkin. Kaikkea mahdollista.
Lev kuuli mielellään mistä kaikkialta Aukusti tavaraa tuotti.


Vihtori oli jäänyt Syreenitalon saliin aamiaiselle. Viimeyöt olikin menneet täällä. Maggie oli jäänyt Villa Malakoffiin, mutta nyt oli hänkin saapunut Syreenitaloon ja liittynyt Vihtorin seuraan.


Salin ovelta kuului kolinaa ja huokailuja....



Kolme kerrosta kapuamista tuntui Juvosesta näinä päivinä kovasti kuluttavan voimia




Onneksi pöydässä näytti olevan tarjottavaa...



ja kuin taiottua; aina missä on ruokaa tarjolla, ilmestyy Filemon Pykälä paikalle.
Kylällä puhuttiin yleisesti ettei Filemonin talossa ole liettä lämmitetty kertaakaan. Niin paljon Filemon kiersi pitkin pitäjää, että sain aina vatsansa täyteen toisten pöydistä.
 


Samaan aikaan yläkertaan Levin työhuoneeseen oli myös kavunnut uupunut mies; Toivo
 


Syreenitalossa on Sofkakin herännyt...

 
ja toivottelee Vihtorille hyvät huomenet. Hyvänä emäntänä kyselee mitä aamiaispöytään vielä haluttaisiin...


Ei kuulemma kaivata mitään, Vihtorikaan..
Väki lisääntyy; Villa Malakoffista on itse Aksenja Malakoff ja Hebla saapuneet vieraita varten.
 
 
Kovin rouvat kyselivät mitä kuului Saimalle, Hilma Ilonalle ja pikku Martille?
Rouvat peräävät uudet reseptit, uudet muodit, tavaroiden saatavuuden ja kaikki uudet jutut.
 


Niin on rouvilla kovin kysymyksiä, että ihan jo huimaa Vihtori-vaaria. Ja paettavahan se on yläkerroksiin. 



Hohoo, kyllä rouvat ovat ihania, mutta korvat eivät enää tässä iässä kestä niin yletöntä kysymysten tulvaa.. ja mistä kummasta Vihtori kaikki reseptit ja hamekankaat olisi tiennyt...



Lev näyttää Vihtorille jalokivikokoelmaansa...



Aukustiakin kiinnostaa.. 


Kyllä on miesten huoneessa kovin paljon rauhallisemmat tunnelmat...
Kyllä kai tässä voidaan pienet konjakit ottaa...


Alakerrassa Maggie saa kerrassaan tarpeeksi Pykälän uteliaisuudesta... kääntyy ja huomauttaa, että Vaikka hän ei Filemon Pykälää juurikaan tunne, niin maine on kiirinyt ja uskoo myös, että se pitää paikkansa; että Filemon on älykäs mies jota kovasti tarvitaan kylän raitilla katsomassa että kaikki on niin kuin lain kirjain edellyttää ja etenkin näin aamulla, kun väki on virkeätä ja liikkeellä, siellä on erityisen suotavaa näyttäytyä



Maggie vielä luo hyvin päättäväisen ja käskevän katseen ja eihän siinä ole Filemonilla muuta
tehtävissä kuin lähteä. Vastahakoisesti, mutta rapuista kuuluu kopina hänen laskeutuessa alas.



Pöydän äärellä Juvonen on kalpea ja melkein harmaa kasvoiltaan, huokailuttaa vaan ihan kamalasti eikä se johdu nyt portaista... eikä jaksa kavuta vielä yhtä kerrosta Levin huoneeseen vaikka siellä olisi tujaus konjakkia. 


Sofka jo huolestuu, että Juvonen on kipeä...