sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Siivous kannattaa


Syreenitalossa on siivottu kesän pölyt ja mitä sen myötä löytyikään!


Kadoksissa ollut pöllö. Pöllöparka oli pudonnut kaakeliuunin taakse ja siellä se oli kärvistellyt jumissa.



Lilli ilahtui Pöllön löytymisestä ja Kissikin sitä tuli ihmettelemään.


Olisikos joku vielä joulukalenteriluukkuja vaihtamassa?
Minulta puuttuu vielä jokunen luukku  ja voisin vaihtaa vielä muutaman.

lauantai 20. lokakuuta 2012

Syreenitalossa päästään kylpyyn

Kun ilmat ovat välillä haasteelliset ulkona oloon, voi sen mielestäni käyttää hyvin lasten kanssa myös askarteluun.
Tässä erään päivän satoa, jolloin teimme kylpyhuoneisiin kylpyöljyjä ja muitakin ihania hajusteita ja kylpyhuonetarvikkeita.
Adam 8v. kunnostautui taide-esineiden valmistuksessa ja pikku Alysa 4,5 v. askaroi koko arkullisen pesusieniä.
Huomaa myös arkun oivallinen koristelu. Se löysikin sitten paikkansa Alysan nukkekodista. Harmiksi mummille.



Kun Åmar (Ruotsalaisten Oolla) oli saanut tyttöjen huoneen valmiiksi, Sofka puhui Levin ympäri ja Åmar jatkoi viereiseen huoneeseen. Sinne saatiin vihdoin kylpyamme josta Sofka oli pitkään haaveillut.


Amme oli suuri ja vähän pelottava Fredrikan mielestä aluksi, mutta sitten kun vauhtiin pääsi, niin siellä oliki oikein mukavaa.


Lämpimästä vedestä ja takan lämmöstä ei ollut mukava nousta.


 Mutta Sofka tuli hakemaan ja noustava oli.


"Pääsenkös minä huomennakin", Fredrika kysyy.


Ja pääseehän sitä.






sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Metsän ylle nousee savukiehkura


Ilmat ova viilenneet takametsässäkin ja päivänä eräänä metsän keskeltä alkoi kohota pieni savukiehkura tavoitellen hämärtyvää iltataivasta.


Ylermi oli päässyt seinälle lämmittelemään takan viereen.


 Unelma kuunteli, lämmitellen itsekin, Ylermin pitkää selvitystä - tällä kertaa tulisijoista. Ja selvitys oli aloitettu kuten Ylermi aina:
"On tapana olettaa, mutta saanhan oikasta... !  ja Unelma ei lakannut hämmästelemästä Ylermin laajaa tietämystä... tai, vasten parempaa tietämystä, ei voinut kuin uskoa ja hämmästyä.

torstai 11. lokakuuta 2012

Käsityökerho


Ostin kesällä vain paljaan pään ja kämmenet Tarulta. Vähän minua huimasi, että näinkö se jää pöytälaatikkoon, mutta kun olin Olgan vartalon nakutellut, niin päätin rohkeasti ryhtyä toimeen osien kanssa. Olgalla tosin oli vartaloa jo rassein ja jalat ja siis alku koottuna.


Hänestä tuli lyhyt, vanttera ja hieman muotopuoli, mutta harva sitä on symmetrinen...
Hiukset sitten olivatkin se mukava juttu; minulla oli montaa värivaihtoehtoa ja niitä olikin kiva mallailla. Hän oli välillä nuorempi, vanhus, tuima, todella hupakko, peikko, maahinen ja vaikka mitä
Mutta tämä punainen oli se joka useimmin siihen vaihtui, pidempään ja pidempään viipyi - ja sitten jäi.



Hän on Neiti Anna Sofia Ahl, pappilan mamselli, mutta jotenkin paljon enemmän, jotkut puheissaan tituleerasivat ihan ruustinnaksi epähuomiossa.
Anna Sofia oli ollut vuosikaudet pappilassa.
Keitellyt kirkkokahvit, laitellut ruuat ja pessyt pyykit. Tärkännyt valkoiset kaulukset ja taitellut salin vaaseihin kukat pihamaalta hoitamistaan penkeistä.
Pyöräyttänyt siinä sitten pojan ja kun ei kirkkoherra itsekään sitä katsonut tarpeelliseksi sen suuremmin kirkottaa, mitä normaaliin elemänmenoon kuului, ei asiasta enää sen kummemin puhuttu.
Vuodet vierivät ja elämä jatku ja aina silloin tällöin Anna Sofia pyöräytti uuden pojan. Lopulta niitä oli elossa viisi vantteraa ja potraa poikaa.


Kun pojat vielä kaikki koulutettiin hyviin käsityöläis ammatteihin, alettiin Anna Sofiaa kutsumaan usein kylään ja erilaisiin tapahtumiin ja usein hän oli samoissa tilaisuuksissa kirkkoherran kanssa. Ei ihan vierellä, mutta lähettyvillä.


Sonja oli pyytänyt kylän rouvia tsajulle ja samalla he tekivät käsitöitä. Tarkoitus oli jouluksi valmistaa kylän lapsiraukoille lämmintä - heitäkin luojaparatkoo riitti.


Ja kukapas muu olisi ollut itse oikeutettuna paikalla hyvää asiaa edistämässä, ellei "ruustinna" Anna Sofia.

lauantai 6. lokakuuta 2012

Sonjalle vaatetta


Syyskauden teemme kerhossa vaatteita. Kehossamme on vaatteiden parissa työkseen toimiva Marjo joka ansiokkaasti on piirtänyt meille kaavoja ja ompeluohjeita ja opastanut kärsivällisesti niin, että minäkin olen onnistunut.


Olen niiiiin onnellinen tämän puvun valmistumisesta!


Jopa niin, että aion etsiä jostain käsityöliikkeen ja ostaa erisävyisiä lankoja ja ohuita neiloja. Nyt en omista kuin valkoisen ja musta paksun karhulangan ja tämän vaalean sinisen. Ja aikas paksuja neuloja..


Katsokaa tätä pukua niin, etä siinä on sininen lanka vaidettu jo ruskeaan :-)
Ja - vaatteet ovat siis oikeasti vielä riisuttavat!
Miehustaan ajattelin vielä koriste nappeja - jos lödän siihen tarpeeksi ohuet välineet - ja sellaiset, että vielä näen toimia :-)
Olen niin innoissani onnistumisesta - kiitos Marjo!

tiistai 2. lokakuuta 2012

Lillin ja Fredrikan oma huone


Lillille ja Fredrikalle lupailtiin suurempaa huonetta, mutta kuukaudet vain vilisivät ja tytöt nukkuivat
vieretysten Lillin pienessä porraskamarissa. Mutta nyt kamari on jälleen tyhjä.

Åmariahan siinä tarvittiin (Åmar ruotsalaisten oolla) ennenkuin vinttikerroksen yksi huoneista sai seinäpaperit ja uuden lattian. Ja kun Fredrikalle löytyi vielä vanha sänky - alkoikin tytöillä vimattu kiire siirtää kaikki rakkaat ja tärkeät tavaransa ylös. Siinä mentii monta kertaa rappuja ees sun taas, mutta viimein oli viimeinenkin nalle vietynä ylös.



Tyttöjen puuhia seurasi tiiviisti myös Lilliin kovin kiintynyt kissi joka uuvuksiin asti tassutteli rappuja ylös ja alas ja ihmetteli miksi tytöt eivät voineet asettua ja rauhoittua. Se melkein jäi jalkoihin ja oli monesti vaarassa pudota ja ihan jo alkoi hengästyä. Ja samalla närkästyä...  Nytkään se ei ollut ihan varma, säntäisikö Lilli kohta taas matkaan, vai voiko tässä jo asettua uuteen sänkyyn päiväunille.




Tyttöjen huoneeseen tuli Marian tekemä lamppu jonka Maria on koonnut korun osista. Se ei saa ollenkaan oikeutta kuvassa - se on luonnossa  niin herkkä. Voi olla, että joku tuumaa, että se ei ole aikakauteenkaan sopiva, mutta minusta se on juuri passeli. Eihän täällä oikeastaan voisi olla muumitaloakaan, ja sielläpä vain on....(Voin muuten suositella: ei kannata käyttää pikaliimaa tapettien kiinittämisessä :-) )


Fredrika tuli hakemaan rakkaan pupunsa, ettei se vain katoasi...  (Voi näitä Hannan ihanuuksia!)
Syreenitalon ruskea pöllö nimittäin on ollut kateessa syksyn. Joku muistaa, että markkinoista lähtien. Tytöt kuulivat, että joku kertoi nähneensä sen suutarin kanssa markkina aikaan markkinaputkana toimineen aitan takana... Toinen taas metsässä... Mutta kateissa siis on - ja niin on ollut pitkään suutarikin.


"Mitä jos suutari onkin syönyt Pöllön? " - kysyy Fredrika murheelisena.  "Eeei - kaii - eihän suutarit syö pöllöjä",  Lilli tuumaa.
"No, mutta Savupirtin takana metsään on tullut villisikoja! Ne on sen varmaan syönyt!"



Ainakin on ollut höyheniä - tiesi Fredrika.
"No ei, kun siellä on se Ilves, joka on voinut syödä jonkun vanhan kanan ... eihän possutkaan kai syö pöllöjä",  tuumaa Lilli taas jo vähän epävarmempana.



"No minä, en kyllä mene sinne metsään..."

No, höyheniä tahi ei - pöllö on kateissa ja näemmä pysyy. Pikkuinen mummin Alysa kyllä muistaa sen vierailleen toisessa talossa hänen ja Laura-tyttösen avustamana, mutta mihin se sitten lähti, on jäänyt arvoitukseksi. Kyllähän noin pienten tyttöjen muisti pitäisi vielä pelata  ja muisti kertoo sen jääneen jonnekin lähelle, hyllylle... No, illalla mennessäni nukkummaan olen ruvennut katselemaan syyttävästi suutaria joka on itse ilmestynyt taas tupaansa.