Vanhan Malakoffin piipusta tuprutti savua.
Talossa lämmitettiin.
Tarpeen se olikin; sää oli kostea ja kolea. Oli satanut vuoroin lunta ja märkää räntää, mutta kaikesta kurjuudesta huolimatta, oli käynyt vilinä Vanhan Malakoffin liepeillä.
Taloa kunnostettiin ja sitten koitti päivä, jolloin Aksenja totesi haluavansa nukkua jo omassa sängyssään.
Nyt opeteltiin elämistä uudessa talossa.
Olga yritti ottaa keittiökerrosta haltuunsa...
...Ja harmitteli toimimatonta keittiötä.
Hella oli vanha, kunnostettu, mutta niin korkea ja suuri, että sen kanssa oli hankalaa lyhyellä Olglla. Kuinka kolhoja ja suuria ihmisiä täällä oli entiset isännät olleet, kun olivat muurauttaneet tuollaisen hellan!
Ylimmässä kerroksessa oli Aksenja järjestänyt tavaroitaan ja olikin saanut jo melkoisen kotoisaksi olonsa. Hiukan vielä joistain tavaroista lähti vieno savun haju, mutta kyllä kai se ajan mittaan haihtuisi.
Heblakin viihtyi ja kiirehti tsajulle.
Aksenjan makuukamari oli mukavasti salongin yhteydessä. Oviverhot pitää vielä hankkia.
Sulevi oli luvannut etsiä sopivia kankaita.
Hyvin oli onnistunut löytämään hienot ja Aksenjan silmää kerrassaan viehättävät seinäpaperitkin.
Ruokasali oli kerrosta alempana ja sinne oli Björn kantanut kuumaa borsh keittoa. Oli Olga sentään onnistunut hellan kanssa. Aivan uutena oli keittoastiasto jonka Aksenja oli saanut Turun ystävältä, Eijalta, kun oli sana Villa Malakoffin palosta kiirinyt sinne saakka.
Talossa valmistauduttiin hiljalleen myös tulevaa pääsiäisjuhlaa vastaanottamaan.
Tosin joulun kukat intoutuivat nyt kunnolla kukkimaan.
... ja mikä parhaiten kertoisi sen, että Kauppakylässä asiat ovat taas kohdillaan, kuin keittön eteiseen kiiruhtanut Filemon Pykälä, jonka korviin oli kiirinyt tieto, että Malakoffin väki oli jälkeen päässyt oman katon alle... ja hmm.. aivan kuin tuoksuisi keitolta - havahtuu Filemon iloisesti!
