torstai 10. elokuuta 2017

Kyllä kyllä, da da


Edith Adine Aleksandra Tikanoff


Syntynyt ylimyssukuun 24 vuotta sitten, pakkasen paukkuessa kartanon seinissä, mutta keltaisen huoneen koristeellinen kaakeliuuni lämmitettynä hohtavan kuumaksi
luoden lämpöä ja valoa vastasyntyneen tulla.


Elänyt yltäkylläisyydessä, kaiken kauniin ja ihmeellisen ympäröimänä.


Edithin isä oli taipuvainen ilotteluun. Ilotteluun ja kaikenlaiseen jännityksen.


Ja mikä olisikaan suurempaa jännitystä, kuin pelit. Kaikenlaiset pelit. Ja mitä suuremmat panokset, sen suurempi oli koettu jännityksen määrä.


Mutta sama onni joka siunasi Edithin isää rakkaudessa ja perheonnesa, ei seurannut häntä pelipöytiin


Ja vaikka omaisuus oli suunnaton, sen saattoi silti hävitä, viimeistä vaatepartta ja astiaa myöden.


Niinpä eräänä päivänä oltiin tilanteessa jossa syvästi tasapainottamaan tilaan syösty äiti oli jätetty selviytymään 12 lapsen kanssa. Sukulaisilta saatiin katto päänpäälle ja välttämättömin, mutta perhe pakosta hajoitettiin eri sukulaisiin ja kukaan ei suhtautunut kovin suopeasti häpeällisen sukuhaaran jäseniin.


Aksenja Malakoff ja Hebla sotkeutuivat kirjeiden välityksellä perheen kohtaloon ja pyysivät Kauppakylän kauppiasta Sulevi Karlssonia Pietariin suuntautuvan kauppa matkan yhteydessä toimimaan saattajana, kun Edith Adine Aleksandra siirtyisi Aksenjan ja Heblan huomaan.


Sehän sopi Suleville. Ja tehtävä osoittautui erittäin mieluisaksi. Niin mieluisaksi, että Sulevi sanoi kyllä kyllä ja da da, monta kertaa, eikä mikään ollut enää entisellään.


Niin, Varpuseni, mitä pyysitkään...
Kyllä kyllä, da, varmasti onnistuu... oma Sokerimuruseni...


sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Tori

Esther oli käynyt levottomaksi
sitä mukaa, kun säät alkoivat kertoa kevään lähestymisestä... Johan tätä vierailua oli jatkunut pitkät talviviikot... ja tuntui, että Sulevin pieni huone kauppahuoneen vintillä pieneni samassa tahdissa auringonvalon lisääntyessä. Sulevikin tuntui jotenkin kovin arkipäiväiseltä... Esther tiesi, että oli koittanut aika nousta luud.. junan kyytiin ja len... matkustaa kotiin. Siellä odotti kevään tuloa jo kasvit ja eläimet. Ja vuoden yksi tärkeämmistä tapahtumista; pääsiäisen noit..  taitureide tapaaminen Kyöpelillä. Vuoret ja fiesta odotti.


Kyllä se oli Suleville sanottava suoraan, että nyt on lähdettävä...
Ilmoitus ei tuntunut niin pahalta vatsa täynnä, tiesi Esther ja samalla kun tarjoili leivät ja piiraat, keräsi vähät tavaransa, sanoi hei ja hävisi...


Sulevi jäi vintilleen, hetken kummasteli mitä tapahtui, sitten kauppa vaati huomiota, kyläläiset omaansa ja niin oli Sulevi taas työn touhussa.


Markkinat olivat olleet kyläläisten mieleen. Niin kovasti, että Sulevi oli suostunut yhden myyntikojun säilyttämiseen pihamaallaan.


Sulevi mietti, että siinä sopi myydä kaikkia luonnon  antimia, omia leivonnaisia, käsitöitä ja sellaista mikä ei kilpaillut Sulevin kaupan tuotteiden kanssa.


Myyjänä kojussa lupasivat vuorotella kaikki myytävää tuovat vuoron perään ja pitää kojun avoinna joka toinen päivä.


Sulevi oli hyvillään, että asiat lähtivät rullaamaan ja kaikki olivat kovin innoissaan. Nimismies Filemon Pykälä oli ensin ollut vähä asiaa vastaan, kun tuollainen ylenpalttinen kokoontuminen saattaisi aiheuttaa epävakautta ja suoranaista levottomuutta, mutta tullut sitten suopeammalle ajatukselle, kun kuuli, että Ofeliakin oli lupautunut kojulle myymään.


Niin, olihan hänen henkilökohtaisesti valvottava tori rauha.


Kaikenlaista epäsopivaa kulkijaa kun tällainen jatkuva markkinameno saattoi houkuttaa paikkakunnalle.




Kovin vierasta väkeä sitä olikin viime aikoina Kauppahuoneella liikkunut...



sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Vielä kerran markkinatuokioita

Sulevin markkinoilta vielä kertaalleen tunnelma- ja tapahtuma kuvia. Oman kylän väkeä ja näkyy olevan ainakin viidestä eri kylästä, tai kaupungista saapunut väkeä markkinoille näin viimeisen päivän innoittamana. Pidemmittä puheitta, tuokiokuvia: