sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Asunto Pensionaatti Villi Helmestä


Sulevi keräsi rohkeutensa ja päivänä eräänä puhui Edithille Pensionaatti Villi Helmestä ja mahdollisuudesta vuokrata sieltä huone.
Sen seurauksena Edith oli itkenyt viikon Villa Malakoffissa Sulevin julmuutta sulkea vaimonsa johonkin täysihoitolaan, vaikka oli pyhästi luvannut hänelle oman huvilan ja ettei Edithiltä tulisi puuttumaan mitään.
No, Sulevi myönsi kyllä sanoneensa monessa kohtaa da, da, ja jopa tarkoittaneesa niistä useimpia, mutta monta asiaa vain otti oman aikansa toteutuakseen. Ja hyvin sujuvat afäärit.
Itse vihkijuhlakin oli pitämättä, vaikka Sulevi oli niihinkin toistellut da da. Ei tuntunut löytyvän sopivaa hetkeä, eikä Sulevi avioliitostaan halunnut laajemmin edes puhella. Estherille Sulevi kertoi, kun viimeksi tapasivat.
Ja Juvoselle tuli tunnustettua ja Aksenjalle tietysti, eihän sitä muuten olisi voitu viettää aikaa Kauppahuoneen vintillä.
Muuten ei ollut niin väliksi laajemmin huudella, tuumasi Sulevi.
No, aika kun kului, suostui Edith katsomaan Villi Helmen valmistuvia huoneita. Väliaikaisesti vain...


Päätyhuone, joka on hiukan tilavampi ja ikkunallinen...


Välihuone, johon mahtunee vain vuode, ei paljon muuta...


Kaunis ruusu huone, vielä kalusteetta, pieni tämäkin.


Toisen päädyn huone. Ikkunallinen ja tähäkin sopii parivuode.


Mitäs tuumaat, tähän sovimme molemmat....  Niin, tietysti,  milloin afäärit eivät vaadi yöpymään Konttorilla... tai jos olen afäärimatkoillani...
Ja täällä on hyvä keittiö, aion tulla isekin päivälliselle tänne...

Ja alakerran keittiössä...


Johanna opastaa Neitoa keittiön töissä. Yläkertaan on kahvipöytään menossa vielä mansikoita ja kermavaahtoa.
Neito on ollut ahkera ja hyvä oppimaan ja hyvin vielä jaksoi kasvavasta vatsasta huolimatta. Kovin oli ruvennut potkimaan...


Yläkerrassa Sulevi oli jo toiveikas ja sopi illaksi tapaamista konttorille Juvosen kanssa.


Pensionaatin tuore johtajatar Anna halusi tarjota kakut ja kahvit ensimmäisen asukkaan kunniaksi.
Ja vieläpä heti pikäaikaiseen asumiseen, oli tämä selvästikin tulossa.


Noh, olihan täällä oma huone, viehättävä ruokasali ja oleskeluhuone sekä valmiit ateriat, miettii Edith.
Eihän tämä ollut se oma huvila ja palvelusväki, mutta sitä odotellessa, väliaikaisesti... Ja Sulevi nyökyttelee innokkaasti...
Vain se päätyhuone tulee sitten kyseeseen....

sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Pensionaatti VIlli Helmi

Muurari Nysten oli saanut pienen hellan valmiiksi ja uuni piti tietenkin testata. Testauksen oli suorittanut Johanna, paistaen kesän ensimmäisen raparperi piiraan.


Johanna oli saanut puhuttua itselleen paikan avattavassa Pensionaatti Villi Helmessä.


Pensionaattia oli avaamassa Anna Snitkina. Vasilev Malakoffin, khmm,.. holhokki. Edellinen huvila, jossa Anna asui ja johon alun perin Sulevikin oli kauppaa suunnitellut alakertaan, oli yönä yhtenä palanut maan tasalle. Ja heti perään oli Vasilev saanut ensin halvauksen ja kuollut sitten  viikon  maattuaan kykenemättömänä puhumaan.
Vasilevin omaisuus myytiin ja muutettiin rahaksi, jota ei suuren suurta summaa kassantunut ja testamenttiin merkitty  Anna Snitkina sai sillä rahalla ostettua  huvilan, johon päätti avata Pensionaatti Villi Helmen.

Paljon vielä oli puuhaa, mutta kaksi yläkerran huonetta oli jo asuttavissa.



 Jokakylän Kalle oli ollut timpurina, Juvonen hommanut puutarvikkeita ja Nyste muuranut keittiöön pienen hellan.


 Ja Kallen Neito oli saanut apupiian paikan.


Neito ja Johanna saivat nukkua Villi Helmen pihatuvassa. Näin asiat olivat taas toistaiseksi järjestyksessä.


Anna vaan hopuutti Kallea loppujen huoneiden osalta ja Åmaria jo pyydettiin apuun.
 Sitten uupuu koko joukko  sänkyjä ja muita huonekaluja ja tykötarpeita, ennen kuin toiminta voisi kunnolla alkaa. Taisi edellyttää Helsinkiin matkaa hankinnoille.

Ja samaan aikaan oli yksi joka ei halajanut Heksinkiin... Kuinka vaan, Neito tuumi, kunhan sai olla lähellä Kallea.


perjantai 4. toukokuuta 2018

Pulmia kerrakseen

Kauppakylään saapui vieraita.
Oikein mieluisia, pohtivat Aksenja ja Hebla. Ja odottivat jo innokkaasti.
Vaikka tänä vuonna oli Aksenja ollutkin erittäin virkeä ja liikkunut vieraisilla ja tapahtumissa, toisi Helsingin vieras paitsi uudet tuulet ja kuulumiset, myös pohdittavaa.


Venny oli saapunut pienen seurueen kera. Juvonen oli lähtenyt kyytimieheksi ja oli kai hällä omatkin syynsä...
Ja matkassa oli pieni Anni-Helena johon Venny oli kovin mieltynyt ja otti häntä mielellään mukaansa.
Ja sitten oli mukana eräs nuori Neito.
 .. Venny selvittää tapahtumia...


Neidon kotitalossa oli Jokakylän Kalle ollut viime kesän ja pitkään syksyä, käynyt siellä talven aikana ja nyt olivat sitten asiat sillä tavalla.
Kalle oli elätellyt pienen hetken vävyksi ryhtymistä, mutta Neidon isä ei halunut kuulla sanaakaan semmoisesta. Retku, onneton tyhjätasku ja juoppolalli olivat ne päällimmäiset joilla Neidon isä Kallea tituleerasi.
Kalle lähti ja Neito itki.
Kun Neito oli auttelemassa Vennyä kauppapuutarhan kanssa, oli Vennyä alkanut kovasti säälittämään tunnollinen ja kunnollinen tyttö. Siitäkin huolimatta, vaikka nyt olikin saanut asiansa kovin huonolle mallille, kerrassaan kunnollinen. Kerrankos sitä sattui, tuumasivat rouvat yhdessä - paitsi Hebla joka yhä vuosien jälkeen tunsi katkeruuden piston oman lapsettomuuteen kaatuneen avioliittonsa vuoksi.
Jotenkin tämä asia oli saatava hoidettua, siitä olivat kaikki yhtä mieltä.

Juvonen puolestaan oli karannut Åmarin ja Lydian tuvalle ja -kamarissa, kamarissa, viittilöivät he..
Ja siellä pääsi yllättämään Elsi-Kanervan. Ja mieluisasti.



Se oli päivän ensimmäinen yllättäminen.
Toisen aikoi Juvonen tehdä illemmalla ja mennä Sulevin Kauppahuoneelle ja kysyä, jos voisi pitää siellä yläkerrassa kortteeria vierailun ajan. Asiat vaativat oman aikansa hoituakseen ja Juvonen viettäisi mieluusti jonkun tovin Kauppakylässä. Mutta nyt hetki vain Elsi-Kanervan huomassa..


Jokakylän Kalle ja Neito tapasivat  kaupalla ja tunnustelivat tunteitaan ja tuntojaan...


Aksenja ja Venny aloittivat puntaroimaan vaihtoehtoja


Ja Juvone lähti illan kuluessa Sulevin konttorille.

Ja miten iloisesti Sulevikin yllättyi... tottahan toki saat yöpyä täällä..  toihusi jo Edithiä Villa Malskoffiin ja totesi, että hänen oli ehdottomasti jäätävä seuran pitoon. Ja aina oli puhuttavaa myös afääreistä.


No niin... tuumasi Sulevi, kun Edith oli saateltu matkaan...
Etpä arvaakaan, miten mieluisa vierailusi on... otetaanpas tukevat tsajut....

 Ja sehän sopi Juvoselle..


 ja muutaman mukin ja kaupunki kuulumisen jälkeen Sulevi huokaa... taidan olla näissä nais asioissa nyt kuin kärpäspaperissa.. ja eihän tässä... mutta kun Edith on nyt saanut päähänsä, ettei täällä kauppahuoneella voi asua ja toiveissa talon koko vain kasvaa ja kasvaa ja nyt puhui jo kartanosta...


Totta on, että kaipaan myös konttoria itselleni, mutta mitäs tuumit, ystävä kallis..  kylälle on avautumassa Pensionaatti. Pensionaatti Villi Helmi. Jos vuokraan Edithille huoneen sieltä...?

sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Vierailulla

Kevät oli jo pitkällä kylässä, johon Kauppakylän väkeä lähti tapaamiseen. Oltiin melkein jo kesässä.


Kylän väki oli avannut kotiensa ovet ja kantaneet pihat ja puutarhat täyteen pöytiä ja tuoleja vieraiden tulla.


Elsi-Kanerva ja Ulla istuivat ja ihailivat kodikkuutta ja upeita kukkia...


Filemon Pykälä yritti päästä jokaiseen ryhmään mukaan ja päästä perille mistä kulloinkin keskusteltiin...


Sulevi ja Edith kiertelivä taloja ja huoneistoja katsellen...


...ja erään talon kulmalla oli miesjoukko linnoittautunut  autoon.


Venny, Meeri ja Maggi olivat nuoren tyttösen ympärillä..

... ja miehet ja rouvat selvästi yrittivät lähestyä toisiaan.


Muurari Nystenkin yritti patistaa JokaKylän Kallea puheisiin tytön kanssa. Olihan tyttö Kallen syksyisen reissun mielitietty...


... tosin olomuoto oli nyt hiukan muuttunut ja säikäyttänyt Kallen perin pohjin...



Sulevi ja Edith jatkoivat kiertelyä. Ja paljon oli taloja jollaisen Edith halusi, mutta Sulevin mielestä olivat aivan liian suuria ja hienoja. Jotain pienempää ja vaatimattomampaa, Edith kiltti..


Kalle oli saatu tokenemaan ja keskustelemaan.. Miten asiat nyt hoidettaisiin!?


Suutari oli tarvinnut rohkaisua hänkin ja nyt alkoi Kallen maanittelu käydä voimille.


Ja talojen katselu jatkui...


Aksenja nautti päästessään vierailemaan Miinun ja Fauniuksen luokse.


Ja Hebla nautti puutarhassa tuttujen seurasta.


Kallella näyttää keskustelut menneen ilmeisen lämpimään suuntaan ja johonkin ratkaisuun päästyn.


Ja kannustus puheiden jälkeen Nysten ja Suutari vetäytyivät rantahuvilaan..


ja Sulevi oli nähnyt eräässä puutarhassa leppoisasti rupattelevan tutun hahmon...

Niin kovin tutun ja kiireesti kehoitti Edithiä keskustelemaan Elsi-Kanervan kanssa uusista kodeista...


Ja kiirehti itse tapaamaan näkemäänsä...


Esther!

Ja toisaalla kylän tyttöset seurailivat aitiopaikalla pihojen kuhinaa


Elsi-Kanerva oli lähtenyt myös puutarhaan... Jamesia oli aina mukava tavata.


Sulevi ja Esther vetäytyivät sirkusteltan taa..


Ja samalla..


...oli Edith siirtynyt myös pihapuutarhaan...



..ja väkijoukon läpi huomasi Sulevin...

 Ja päästessään itse paikalle oli Esther ehtinyt lähteä ja Sulevin vakuutteluista ja selittelyistä huolimatta jäi pieni epäilys itämään.


Monta ovea avattuaan...


Ihanaa pihaa ja taloa nähtyään...


... Edith tiesi, että haluaa Kauppakylään myyntiin tulleen suuren huvilan.


Tämä olisi täydellinen... hmm..  (hyvitys) talo meille..


Sulevilla hiki kihoaa, sydän hakkaa ja mielessä vilisee kuvia Kauppahuoneen yläkerrasta, kodikkaasta omasta pienestä huoneesta... illanistujaisista, musiikista ja sikarin tuoksusta sekoittuneena kullanruskean konjakin tuoksuun. Hmm...  Hauskoja juttuja, Benin rohkeita esiintymisiä, ja Otto Iivarin komeaa laulantaa...
Kortin peluuta, afäärien suunnittelua ja erään punaisen pitkän palmikon heikahdus portaissa.
Ja talohan on vapaasti muillekin kaupan, huomaa Sulevi... Ja kiireesti lähtee kylälle asioita järjestämään.