Hyvää Uutta vuotta

 Hebla oli ollut matkoilla lähes vuoden. Euroopassa, tuttavilla, sitten sairastunut vakavasti kulkutautiin ja selvittyään siitä oli toipuminen kestänyt pitkään. Hebla oli lopuksi ehtinyt joulun viettoon takaisin Kauppakylälle. 

Nyt uuden vuoden kynnyksellä Hebla lähti Kauppahuoneelle tapaamaan tuttuja. Mukava hyörinä ja kuhina oli pihamaalla ja kaupassa. Vaikka eihän se ollut mitään verrattuna Helsinkiin, jossa Hebla oli viipynyt viime viikot, saatika euroopan kaupunkeihin. Mutta niin kotoista, ilo läikähti rinnassa. Oli suurenmoista nähdä ystävien ja tuttavien kasvoja ympärillä.

Hebla vaihtoi kuulumisia, tapahtumat eivät olleet niin suuria, mutta kertojilleen tärkeitä ja samalla kertoi lyhyesti hieman omasta matkastaan.  Kaikilla oli mieli korkealla, tänään juhlittaisiin vuoden vaihtumista, jälleen yhden. Mitähän seuraava toisi tullessaan, ainakaan matkoille ei Hebla aikonut lähteä.

Hebla palasi kotiin, hieman jo myöhässä, tarinointi oli vienyt enemmän aikaa -  salissa olivat jo odottamassa Aksenja ja Kondrad.                        

Pöydälle oli katettuna aikainen päivällinen. Tässä iässä ei jaksanut ruokailla enää niin myöhällä kuin normaalisti.

vielä sai kuusi valaista...

Niin, Kondradin vierailu jatkui. Hänellä ei näyttänyt olevan mitään kiirettä, vaikka parantuneet rautatieyhteydet tekivätkin matkustamisesta entistä mukavampaa ja helpompaa, myös talviaikaan. Muisteltavaa riitti ja oli niin monia vuosia kurottavana.

Saliin oli katettuna näin pakkaspäivään lämmittävää keittoa, vastaleivottua leipää ja sillejä. 

Heblasta kaikki oli juuri niin hyvi kuin voi olla.

Et arvaakaan miten hyvältä tuntuu olla jälleen kotona, tuumi Hebla Aksenjalle. Aksenja vakuutti, että hänestä tuntui vähintään yhtä hyvälle. Viime vuoden yksinäinen joulu ja uusivuosi oli vieläkin haikeana mielessä. Ja miten huolissaan hän oli ollut, kun tieto kulki niin hitaasti Heblan voinnista.

Syötiin, kilistettiin ja nautittiin - takka lämmitti, vaikka ulkona olikin kiristyvä pakkanen.

Sitten Anna tuli kertomaan, että ylhäällä olisi valmista, Aksenjan salongissa.

Ahaa, minäkin tiedän mitä mukavaa siellä on, yllätys tuliainen... innostuu Kondradkin.

Niin, siirrytäänkös ylös, siellä on valmiina tuomani tuliainen.

Anna ja Björn olivat purkaneet laatikoista Heblan tuoman kapistuksen ja asettaneet sen pikkupöydälle. 

Kondradin kanssa Hebla selitti, että jokaisessa kodissa tuli olla tällainen, Gramofoni. Sellainen oli ollut jo Sulevillakin jonkin aikaa ja sillä voi kuunnella savikiekolle tallennettua musiikkia ja laulua.

Jaa-a millä konstilla tämäkin on tehty... ihan kuin taikuutta, tuumaa Aksenja.

Mutta sitten Kondrad asettaa kiekon gramofoonin pöydälle ja siihen jonkin vivun ja kääntää kammesta ja voi sentään, kyllä vaan, musiikkiahan sieltä kuuluu, äänitorvesta!

No niin, Aksenja, eiköhän pistetä charlestoniksi...

niin mitä... ehtii ihmetellä, mutta suostuu sitten ja  Aksenja nousee ja antaa Kondradin viedä reippaaseen tanssiin...

... tätä kuuluisi tanssia ja nostella jalkoja näin sivuille, katsopas...

ja sitten vähän heilautetaan toiseen suuntaan..

Heblakin hyrähtää nauruun ja kertoo, että juuri niin... ja kädet pitäisi pistää ristikkäin polville ja tehdä nopeaa vaihtoa ja olla vähän polvet koukussa...

hyi sentään...

tuumaa Aksenja ja nostaa varovasti nilkkaansa helman alla...

.. ja vähän voi ikään kuin hypähtääkkin samalla, kun heilauttaa nilkkaa... opastaa Hebla ja Kondrad

sus siunaa.. vai hypähtää...

... näinkös... ja hypähtää kokeeksi

... onpas tämä rohkea tanssi - ja heilauttaa nilkkaansa vielä isommin helman alla...

Kondard tuumaa, että suorastaan hävytön, ja iskee silmää...

Vaikka lonkassa ja selässä kolottaisi tämän jälkeen viikon, laitetaan linimenttiä, tuumaa Aksenja ja antaa musiikin ja Kondradin viedä...

Eipä olekaan ollut näin mukavaa uudenvuoden juhlaa aikoihin, jos muitakaan... Kondrad ja Aksenja laittavat levyn pyörimään aina uudelleen ja uudelleen. Kun ei kuluisi puhki heti kättelyssä.

Hyvää uutta vuotta!