lauantai 29. joulukuuta 2012

Jouluisia luukkuja ja uusi blogi

 
 
Viimeisistä kerhossa vaihdetuista lukuista paljastui ihania hedelmiä korillinen, pastaa pastapurkissa, herkulllinen maustekakku, vai olisiko taateli... materiaaleja ja kitteinä tervetuloakyltti (mistä niin pientä pastaa löytyy?!), taimilaatikko ja omassa kuvassa alempana oleva tilkkutäkki. Ihanaisia, kiitos René, Elina ja Ankki!
 
 
Alla tilkkutäkin kitti. Ihanat värit, nyt pitäisi sitten ottaa kaikkien kittien valmistaminen tavoitteeksi, ettei päädy ensivuoden kalenteriin :-)!
PS. ylemmän kuvan taustalla on vielä se Eijan luukku, jonka saa avata vasta joulun jälkeen... onkohan se sitten loppiaisena!

 
Jätin TuikunÄiti Suuresta Maailmasta ja Ainon paketit sitten aatolle. Tuikulta tuli ihanat kynttilänjalat kynttilöineen ja pöytäliina. Ilmiselvästi Syreenitalon sinisävyiseen saliin. Ihana mehumaija Äiti Suuresta Maailmasta paketista. Olisikos sen verran kokoa, että kävisi Rintamamiestalo Nro 50:een. Kun koko sinne on 1:18!, Houkuttelisi ihan hirveästi. Kuten myös Ainon paketista tullut kahvipannu, kahvipaketti ja keksit. Kiitos kaikille, ihanille!

 
Sain hyvältä lapsuudenaikaiselta ystävältäni Turusta lisäjoulukortin: ihanan kuoren, jossa oli hänen Turun keskustan hallista? joltain myyjältä löytämät minituotteet. Ei kai vain ole jokun miniystävän tekemiä jotka näin matkaavatkin Malakoffeille?! Kiitos ihanuuksista Taina!

 
Olen myös avannut oman blogisivun Rintamamiestalo Nro 50; http://rintamamiestalo50.blogspot.fi
Sinne päivitän sitten ihan erikseen siihen liittyvät jutut.
Uusin kujein vuoteen 2013!

maanantai 17. joulukuuta 2012

Ja kesken käsityöillan...

Kun tunnelma Syreenitalon salissa on noussut huippuunsa ja sekä Rouva Aksenja että Anna Sofia Ahl ovat pahoittaneet mielensä ja opettajatar Ulla saanut ihan rinnassa tuntuvan piston tunteen, kuuluu portaikossa hälinää. Askeleet narisuttavat rappuja ja sitten jo ovelle koputetaan.
Ovella on Hilppa Pippuri.


Hilppa on on ollut mukana synnytyksessä kylän laitamilla olevassa torpassa, jossa ei kaikki käynytkään hyvin. Keuhkotaudin raastama heikko äiti menehtyi synnytyksessä. Se toki oli jo ennakkoon tiedossa, siinä kunnossa ei yksikään nainen olisi selviytynyt. Lapsi kuitenkin voi hyvin, ponteva ja potra. Torpan isäntä oli tapahtuman kuultuaan käskenyt viedä lapsen pois ja sanonut, ettei halua kuulla siitä enää milloinkaan.
Niiden sanojen myötä oli laittanut torpan oven kiinni perässään ja painellut kohti Suutarilaa josta Suutari mukanaan olivat miehet hävinneet kylän kujille.
"Ja - enkös minä sitä jo teille kertonut?" - Aksenja puhahtaa, kun on kuultu Hilpan koruton selonteko.
Kun Hilppa oli parisen päivää odotellut isäntää, oli hän todennut, että asiassa tuli ryhtyä toimeen.

Kylän miehiltä aina kysyttiin - muodonvuoksi, vaikka tässäkin tapauksessa Hilppa jo tiesi, että miehet kehoittivat naisia miettimään ja ratkaisemaan asia parhain päin.
Näin tapahtui. Miehet menivät hämilleen ja hädissään puhuivat naapuripitäjän vaivaistalosta ja muusta yhtä hirvittävästä.
Kyllähän orvot ja vanhukset oli aina hoidettu omin kylän voimin.


"Voi, onpa hän suloinen." - Ullakin jo herää. "Niin, meidän tulisi nyt miettiä, mitä hänelle teemme."

Lisää luukkuja

Seuraavat luukut  vaihdettiin  kerhokavereiden kanssa ja yksi oli valmis asia, toinen paketti materiaalia ja kolmannessa kitti.
Ihania asioita ja paljon mukavaa askaretta joululomalle! Kuvasta jäi puuttumaan vihreä kannu joka jo meni Villa Malakoffiin enkä muistanut kuvaan sitä hakea, sekä Alysan talossa parhaillaan nautittavat mansikka- ja päärynämenut! Kiitos Nina, Katri ja Mia!



Luukut 14 ja 15 vaihdoin myös Anjan kanssa.
Voi että; niin on koreaa vaatetta - tästä tapellaan Kauppakylässä -mutta luulen, että siitä tulee Lydialle pyhäleninki.


Ja sitten kasapäin sisustustavaraa. Kaikki soinnutettu keskekään matoista patalappuun ja tauluun.
Nämä kutkuttavasti sopivat Villa Malakoffin uusituun keittiöön.
Voi, kiitos Anja!
 

tiistai 11. joulukuuta 2012

Naisten käsityöilta Syreenitalossa

Ennen joulua kylän naisihmiset ovat päättäneet yhteistuumin kutoa lapasia, sukkia, kaulahuiveja ja muuta lämmintä vähempiosaisille. Jouluna sitten käydään viemässä tervehdyspaketit niitä tarvitseville.
Useimpina kertoina on kokoonnuttu Syreenitaloon ja siellä on nytkin menossa sellainen puheen sorina, että Lev on kiivennyt kerrosta ylemmäs huoneeseensa ja lukkiutunut tutkimaan kivikokoelmaansa. Tytötkin ovat vilistäneet samaa menoa vinttiin.
Itse Rouva Aksenja Malakoffkin on saapunut ja kun heitä on näin runsaslukuinen joukko, ollaan koolla ihan salissa.



"Jaa, jaa - elämä ei ole helppoa kellään näinä aikoina" - aloittaa Aksenja ja laskee ompeluksensa hameen helmalle - Aksenja tekee koruommelta, hänen kätensä eivät kuulema pysty puikkoihin.
"Villa Malakoffissa tämän syksyn palvellut Olga-rouva - jonka itsepäinen luonne muuten kävi jo heti alkuunsa selville, aiheuttaa kyllä suuria murheita koko talolle. En ymmärrä miksi se naisihminen piti palkata, kun Kerttu vallan hyvin hoiti talon keittiön asiat. Mutta se Mihail nyt oli saanut päähänsä, että ruokiin piti tulla jotain ihan ihmeellistä muutosta, mutta samaa se on ollut, mitä Kerttukin valmisti, ellei jopa huonompaa" - toteaa Aksenja ääntään madaltaen.
"Mutta nyt se nainen on sitten ihan mahdottomaksi ruvennut. Kylällä puhutaan, että päivisin, kun se lähtee talon asioille, se meneekin Suutarilaan." Ja Aksenjan merkitsevä katse kiertää kuulijakunnassa.


"No, eikös kenkiä pidä käydä sovittamassa ja jos on vaativainen ja vähänkin monimutkaisempi tilaus, niin kyllähän se käyntejä edellyttää" - toiset tuumivat.
"No, kun se Suutari ei ole ollut ollenkaan kotona!" - siihen Aksenja kuin suurenkin paljastuksen.
"No mutta - sittenhän se todella vaatii niitä käyntejä, että pääsee edes tapaamaan suutaria ja saa tilauksen tehtyä." - toteaa jo Sonjakin.
"Kun se Suutari on taas ollut monta päivää jossain ryypillä. Muiden kylän hamppien kanssa. Kuulin, että jossain kylän laidalla, yhdessä töllissä oli  käynyt huonosti synnytyksessä ja isäntä oli niiltä sijoiltaan lähtenyt ja hakenut Suutarin mukaansa ja sillä tiellä on töllin isäntä ja Suutari." - Aksenja jo ihan hengästyy.
"No mutta, onhan Suutari ennenkin ollut  näillä reissuillaan, nyt en ymmärrä ollenkaan mitä Rouva Aksenja yrtittää kertoa" - ihmettelee Anna Sofia Ahl.


"Jaa, jaa, Olga kuulema häärää Suutarilassa ja keittelee tytöille ryynipuuroa ja toimittaa siellä arjen askareita. Eihän se ole ollenkaan sopivaa - leskimiehen asunnossa - ties mitä virtauksia sieltä tulee." - Aksenja jo ihan kauhistuu.
"Hui hai teidän virtauksillenne - kyllähän se on hyvä, jos joku niistäkin tyttöraukoista vähän pitää huolta. Niin saavat kasvaa kuin akanat tuulessa ilman äidin lämmintä syliä."- oli Anna Sofian mielipide ja hän odotti jo malttamattomana Sofkan kahvia.
"Jaa, niin," - Aksenja tuumaa ja mittaa Anna Sofiaa katseellaan ja mielessä laskee Anna Sofian aviottomia poikia - "niin, viisikös Anna Sofialla niitä poikia oli"  - toteaa ja mielessään tuumaa, että onneksi on ikää jo sen verrran että sillä rintamalla on Mukamas-Ruustinnan virtaukset virranneet.


Muutkin ovat kuunnelleet tätä kerrassaan ennen kuulumatonta käyttäytymistä.
Ja onhan se nyt - miettii opettajatar Ulla. Käydä miehen huushollissa, kun mieskään ei ole kotona.
Ullan eteen nousee jostain kuva Suutarilan tuvasta - ja Ulla ei pidä lainkaan siitä!


Niin on hävytöntä, esiliinan nauhatkin avoinna.

                                      

perjantai 7. joulukuuta 2012

Voi tätä riemua!

Kyllä on iloa piisannut, kalenteri luukkuja availlessa ja muutamia hankintojakin.
Villa Malakoffin keittiön kuvaa jossa pöydällä nukkekotikirppikseltä Mollamarin kukkatarhoilta jouluinen ihastuttava hyasintti ja herkkä pelakuu. Näitä tuli muutamat ja vielä joulutähdet, mutta ne ovat sitten jouluna salissa.
Ikkunassa Äiti suuresta maailmasta tekemä jouluinen koriste. Katsotaan, jääkö se Villa Malakoffiin,. on menossa sitten saliin. Ja pöydällä myös "Äidin" tekemä öljylamppu.


Tälle olisi montakin paikkaa; se sopisi hyvin tähän Villa Malakoffin keittiöön, mutta erittäin hyvin se sopisi myös Suutarilaan, Savupirttiin, tai sitten Sakarias Tapiolle. Saapas nähdä ketkä ovat sen onnelliset omistajat!


Sarin paketeista avautui ihania joulukoristeita; tiffanya, joka päätyy Aksenjan aarteisiin, fanaattinen tiffany ja Fabergen ihailija. Ja pikkuruiset kynttilät jalkoineen löytyvät joulupöydästä. Ihania kuusen koristeita! Nyt on viimiestään uusittava kuusenrötkäle. Eihän näitä voi ripustaa sellaiseen joulujen murjomaan puuhun!

 Sarilta vielä herkkiä kissalautasia ja joulupukki. Nämä päätyvät Syreenitaloon Lillille ja Fredrikalle joulupukin konttiin.

Sitten Sakarias Tapio; "Äidin" paketeista löytyi myös puurolautanen ja kynttilä ihastuttavassa jalassaan. Siinä on ihan kuin tuli! Ja karstat sekä karstattavia villoja! Voi miten ihana - nämä on ihan selvästi Sakariaksen.
Tuikulta taas tuli mukit Sakariaan yrttiteelle ja punonnan taidonnäyte - ihana kori. Se näkyy tuolla alemmassa kuvassa.


Aiemmin tein tuunausvaihdon Ainukan syksyisessä tuunausvaihdossa ja siinä vaihtoparini oli myös Äiti suuresta maailmasta. Häneltä sain ihanan tuohirovellisen korvasieniä. Tämä nyt on aivan vastakkainen vuodenaika korvasienille, mutta Sakariaksen metsässä niitä voi kasvaa ympäri vuoden! Ja Sakarias tarvitseekin niitä - ei vain herkutellakseen, vaan niiden vaarallisen myrkyn vuoksi. Se on oikein käytettynä tärkeä ainesosa erinäisiin liemiin ja keitoksiin. Vaidossa tuli myös valmis sienisoossi. Siinä on varmaan pannullinen kanttarelleja!

Kuvassa myös tuunausvaihdossa tullut servettipapaeri ja Tuikun kori.
Seinällä on Eijalta tullut pyyhe. Ihana, se on laitettu pysymään kuosissaan ja kaunis ripustuskoukku.


Ylermi seinällä antaa neuvoja Sakariakselle korvasienten käsittelyssä. Hän on juuri aloittanut pitkän opettavaisen tarinansa jota Ursula-vaimokin on tullut kuulemaan. (Olen "hiekoittanut" seiniä ja laitellut sinne juuria - tätä projektia varten henkensä vapaaehtosesti heittäneen orkidean juurista. Vielä pitää jatkaa, mutta alkaa jo olla "elävämpi" ympäristö.)

Alla olevat helat ja kyltit ovat Eijan käsialaa. Nyt saavat Koivuhovi ja Kirsikkakartano  oviinsa nimikyltit. Ja kahvat sitten - jaa-a tämän tasoisille kahvoille on nyt kysyntää vähän useampaan oveen, Luulen niiden kuitenkin päätyvän Syreenitaloon.

 Kun tiedän Eijan kovin persoksi ja malttamattomaksi pakettien availun suhteen, on mukava laittaa hänelle pieniä ohjeita availuun. (Taisi kyllä Eija itse josku ohjeistaa sen ensimmäisen...)
Nyt hänellä on luukku jossa ohje kuuluu: saa avata kun joulu alkaa olla valmis. Eija yritti keksiä kaikenlaisia selityksiä määritelmälle - milloin joulu on valmis - ja paras oli se, että kun joulukuu alkaa...
Onneksi Eijalla on Mieshenkilö joka hiukan saa topputeltua.
Mutta, kute alla olevassa tekstistäkin näkee - Kosto on tosiaan suloinen - Saa avata vasta kun joulu on ohi!
Meinasin pissata pöksyy, kun nauroin. Nauru kyllä aika nopeasti hyytyi naamalle - milloin joulu on sitten ohi?! Aaton jälkeen, Tapanin jälkeen - vai  - vasta Loppiaisen jälkeen!? No niin, tätä kärvistelyä sitten kestää!

perjantai 30. marraskuuta 2012

Ukkeli

Minulla on kerhossa kaveri ja se kaveri on sitten niin ihana, positiivinen ja auttavainen, että sain minutkin kannustettua taas kokeilemaan uutta. Hän on Helanderin Erja ja tehnyt kaiken muun ohella mm. liudan valloittavia Hölmöläisiä ja niitä ihastellessani valoi minuunkin uskoa, että tee vain, kyllä siitä hyvä tulee...  - Niinpäs minä kaivoin ammoin tekemäni fimopään joka oli tehty muotin mukaan ja sekin vähän takaraivoltaan pullistunut ja epämuotoinen, mutta Erja sanoi, että ei se haittaa, kun laittaa tukkaa ja vaatetta niin sitten ne paranevat.
Ihan totta, tämäkin pää alkoi muuttua ukkeliksi. Tein huovuttamalla vartalon. Kädet on Tarun tekemät, suutarin vanhat (suutarille Taru teki uudet, vähän enemmän elämän kuluttamat) Kädet ovat kyllä herkät ja ukkelillekin muuten liian herkät, mutta tämä hellii ja hoivaa pienimpiäkin luontokappaleita. Ja siihen tarvitaan erityisen herkkiä käsiä. Nämä ovat juuri sellaiset.

Sakarias Tapio. Tapioden sukua. Ja niin kuin nimikin kertoo; Hän asuu metsässä, metsästä ja metsälle.


 Kun syksy on tehty vaatteita Marjon opastuksella kerhoilloissa, niin on se oppi mennyt perille - hyvät kaavat ja niiden käyttö ja Marjolta saatin vielä ne kaavatkin. Niin sain ommeltua paidan ja housut ja nahkaliivinkin yhdessä illassa.
 Nyt sitten olisi saapikkaiden, tai tossujen vuoro. Ja asujaimen sisustaminen. Vaikka ensimmäisekei näillä pyryillä tarvittaisiin villamyssy ja kaulahuivi.

Ihanaa, huomenna aamulla saakin aukaista ensimmäisen luukun :-) Kiitos luukun vaihtaneille.

Ja oikein mukavaa joulunalusaikaa kaikille!

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Siivous kannattaa


Syreenitalossa on siivottu kesän pölyt ja mitä sen myötä löytyikään!


Kadoksissa ollut pöllö. Pöllöparka oli pudonnut kaakeliuunin taakse ja siellä se oli kärvistellyt jumissa.



Lilli ilahtui Pöllön löytymisestä ja Kissikin sitä tuli ihmettelemään.


Olisikos joku vielä joulukalenteriluukkuja vaihtamassa?
Minulta puuttuu vielä jokunen luukku  ja voisin vaihtaa vielä muutaman.

lauantai 20. lokakuuta 2012

Syreenitalossa päästään kylpyyn

Kun ilmat ovat välillä haasteelliset ulkona oloon, voi sen mielestäni käyttää hyvin lasten kanssa myös askarteluun.
Tässä erään päivän satoa, jolloin teimme kylpyhuoneisiin kylpyöljyjä ja muitakin ihania hajusteita ja kylpyhuonetarvikkeita.
Adam 8v. kunnostautui taide-esineiden valmistuksessa ja pikku Alysa 4,5 v. askaroi koko arkullisen pesusieniä.
Huomaa myös arkun oivallinen koristelu. Se löysikin sitten paikkansa Alysan nukkekodista. Harmiksi mummille.



Kun Åmar (Ruotsalaisten Oolla) oli saanut tyttöjen huoneen valmiiksi, Sofka puhui Levin ympäri ja Åmar jatkoi viereiseen huoneeseen. Sinne saatiin vihdoin kylpyamme josta Sofka oli pitkään haaveillut.


Amme oli suuri ja vähän pelottava Fredrikan mielestä aluksi, mutta sitten kun vauhtiin pääsi, niin siellä oliki oikein mukavaa.


Lämpimästä vedestä ja takan lämmöstä ei ollut mukava nousta.


 Mutta Sofka tuli hakemaan ja noustava oli.


"Pääsenkös minä huomennakin", Fredrika kysyy.


Ja pääseehän sitä.






sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Metsän ylle nousee savukiehkura


Ilmat ova viilenneet takametsässäkin ja päivänä eräänä metsän keskeltä alkoi kohota pieni savukiehkura tavoitellen hämärtyvää iltataivasta.


Ylermi oli päässyt seinälle lämmittelemään takan viereen.


 Unelma kuunteli, lämmitellen itsekin, Ylermin pitkää selvitystä - tällä kertaa tulisijoista. Ja selvitys oli aloitettu kuten Ylermi aina:
"On tapana olettaa, mutta saanhan oikasta... !  ja Unelma ei lakannut hämmästelemästä Ylermin laajaa tietämystä... tai, vasten parempaa tietämystä, ei voinut kuin uskoa ja hämmästyä.

torstai 11. lokakuuta 2012

Käsityökerho


Ostin kesällä vain paljaan pään ja kämmenet Tarulta. Vähän minua huimasi, että näinkö se jää pöytälaatikkoon, mutta kun olin Olgan vartalon nakutellut, niin päätin rohkeasti ryhtyä toimeen osien kanssa. Olgalla tosin oli vartaloa jo rassein ja jalat ja siis alku koottuna.


Hänestä tuli lyhyt, vanttera ja hieman muotopuoli, mutta harva sitä on symmetrinen...
Hiukset sitten olivatkin se mukava juttu; minulla oli montaa värivaihtoehtoa ja niitä olikin kiva mallailla. Hän oli välillä nuorempi, vanhus, tuima, todella hupakko, peikko, maahinen ja vaikka mitä
Mutta tämä punainen oli se joka useimmin siihen vaihtui, pidempään ja pidempään viipyi - ja sitten jäi.



Hän on Neiti Anna Sofia Ahl, pappilan mamselli, mutta jotenkin paljon enemmän, jotkut puheissaan tituleerasivat ihan ruustinnaksi epähuomiossa.
Anna Sofia oli ollut vuosikaudet pappilassa.
Keitellyt kirkkokahvit, laitellut ruuat ja pessyt pyykit. Tärkännyt valkoiset kaulukset ja taitellut salin vaaseihin kukat pihamaalta hoitamistaan penkeistä.
Pyöräyttänyt siinä sitten pojan ja kun ei kirkkoherra itsekään sitä katsonut tarpeelliseksi sen suuremmin kirkottaa, mitä normaaliin elemänmenoon kuului, ei asiasta enää sen kummemin puhuttu.
Vuodet vierivät ja elämä jatku ja aina silloin tällöin Anna Sofia pyöräytti uuden pojan. Lopulta niitä oli elossa viisi vantteraa ja potraa poikaa.


Kun pojat vielä kaikki koulutettiin hyviin käsityöläis ammatteihin, alettiin Anna Sofiaa kutsumaan usein kylään ja erilaisiin tapahtumiin ja usein hän oli samoissa tilaisuuksissa kirkkoherran kanssa. Ei ihan vierellä, mutta lähettyvillä.


Sonja oli pyytänyt kylän rouvia tsajulle ja samalla he tekivät käsitöitä. Tarkoitus oli jouluksi valmistaa kylän lapsiraukoille lämmintä - heitäkin luojaparatkoo riitti.


Ja kukapas muu olisi ollut itse oikeutettuna paikalla hyvää asiaa edistämässä, ellei "ruustinna" Anna Sofia.

lauantai 6. lokakuuta 2012

Sonjalle vaatetta


Syyskauden teemme kerhossa vaatteita. Kehossamme on vaatteiden parissa työkseen toimiva Marjo joka ansiokkaasti on piirtänyt meille kaavoja ja ompeluohjeita ja opastanut kärsivällisesti niin, että minäkin olen onnistunut.


Olen niiiiin onnellinen tämän puvun valmistumisesta!


Jopa niin, että aion etsiä jostain käsityöliikkeen ja ostaa erisävyisiä lankoja ja ohuita neiloja. Nyt en omista kuin valkoisen ja musta paksun karhulangan ja tämän vaalean sinisen. Ja aikas paksuja neuloja..


Katsokaa tätä pukua niin, etä siinä on sininen lanka vaidettu jo ruskeaan :-)
Ja - vaatteet ovat siis oikeasti vielä riisuttavat!
Miehustaan ajattelin vielä koriste nappeja - jos lödän siihen tarpeeksi ohuet välineet - ja sellaiset, että vielä näen toimia :-)
Olen niin innoissani onnistumisesta - kiitos Marjo!