Juhannusyön taianomaisen tunnelman haihtuessa ja hanurimusiikin tauottua, oli herätty jälleen arkiseen aherrukseen.
Poutaa piti, suorastaan hellettaä ja taloissa oli päästy heinän tekoon. Pehtoorin tilallakin oli heinätyöt menossa. Heinähaasiat nousivat halkomaan peltoja kuin suuret karvaiset madot.
Kaikki kynnelle kykenevät oliva heinäpelloilla ja naapurit tekivät yhdessä talo kerrallaan kaikkien peltotilkut. Ja kenen pellolla kulloinkin oltiin, sen emännät huolehtivat kahvit ja piimät pellonpientareelle leivän ja suolakalan kanssa. Talollisen Tilalla kun oltiin, tuli kahvin kanssa ihan oikeata lettipullaakin. Sinne pellolle joutuivat myös kylän lapset kovin mielissään.
Pehtoorin peltotilkkujen ollessa vuorossa tarjoiluista huolehti vanhin tytär Kreetta ja apurina eväskorien kuljetuksessa pellolle oli siskonsa Stiina ja Kaupan Gabriel.
Kun työt oli kääntymässä lopuilleen, antoi Pehtoori tytöille luvan lähteä rantaan uimaan. Niin oli päivä kuuma ja hikinen itselläkin, että vähän kävi jo lapsia sääliksi.
Taitaisi hänkin piipahtaa illemmalla itsekin, hyvää tekisi.
Jaah.... saataisikohan se Johanna ennättää mukaan... niin olisi mukava jälleen nähdä, ei ollut osunut missään kohdakkain juhannusjuhlien jälkeen, niin oli työt vieneet molempia tahoillaan.
Mahtaisiko se tunne olla yhtä lämmin, kuin juhannuskokolla, vai liekö kokko lämmittänyt... no nyt olisi apuna helteet, jos ei oma liekki riittäisi...
Hymyili itsekseen, siirsi hattua ja sitten havahtuu hämillisenä... keskellä pihamaata.
Kreetta oli luvannut ottaa mukaansa myös Syreenitalon pikku Fredrikan ja niin olivat lapset tulleet rantaan.
Helmat kääräistiin vyötäisille.... ja sitten veteen.
Ruusa kahlaili rannassa, mutta Fredrikan mielestä piti päästä heti veteen.
Vaikka oli tukahduttavan kuuma, oli vesi Stiinan mielestä liian kylmää, hän kastautui ja nopeasti kääriytyi pyyhkeeseen.
Järvi oli kyllä syvä ja sen pohjassa kerrottiin olevan lähteitä joista jääkylmä vesi pulppusi ja pienellä tuulella sekoitti jo lämmenneen pintaveden syvyyksien kylmään. Näin vesi harvoin oli oikein lämmintä. Kreetta oli kuitenkin sitä mieltä, että se olisi oikein sopivaan virkistäytymiseen. Kunhan Fredrikan saa ylös turvallisesti, pulahtaisi hänkin.
Stiina sanoi, että menee viltille ja Fredrika voi tulla siihen juomaan mehua hänen kanssaa ja Kreetta voisi puolestaan mennä uimaan.
Gabriel tulee Stiinan viereen.
Gabrielista ja Stiinasta on tullut hyvät ystävät...
...molemmilla on kyltymätönt tiedonhalu ja uteliasuus ja usein kaksikko löytyy seikkailemasta lähimetsistä ja pelloita.
Oletkos Stiina nähnyt lepakoita.. minä näin...
Ruusa tähyää järven taa - eikös tuolla näytä nousevan savukiehkura....
Kreetta patistaa pikku-Fredrikaa tulemaan jo kuivattelemaan ja nostaa myös katseensa.
Hyvänen aika, kyllä siellä taitaa savuta.
Gabriel tähyää myös ja toteaa samaa, että kyllä siellä nousee savua ja kun siellä ei ole asutustakaan...
ei kai vain metsäpalo!... haiseekos savulle...
Kreetta kietaisee Fredrikankin istumaan viltille peiteen sisään, mutta ei riisuudukaan itse...
... vaan tähyää ja haistelee ilmaa...
Kyllä selvä savun haju tuntuu... Ja samalla mieleen nousee kylällä joku talvi aiemmin ollut
Villa Malakoffin palo! Se oli aivan kamalaa ja Kreetta huomaan sydämen pompottelevan lujemmin.
Kuulkaas lapset, nyt kerätään tavarat ja lähdetään takaisin, ja jos vaikka Gabriel juoksisi edellä sanomaan, että Järventakaisessa näkyy savua ja tuoksuukin jo!
Nyt oli ollut niin pitkään kuivaa ja kuumaa, että tulen käsittelyä oli varoiteltu joka talossa ja tuvassa ja lapsille teroitettu miten tärkeätä oli huolehtia, ettei mitään jäänyt mihinkään kytemään. Tällaisella helteellä tuntui melkein kaikki syttyvän ihan itsellään, ja jos tuli pääsisi maastossa irti, ei sitä taitaisi saada taltutettua, vaan voisi vain yrittää suojella rakennuksia miten kuten pystyi ja toivoa sadetta.
Onneksi järvi oli välissä, mutta kipunat osasivat melkein lentää....
Ja nyt oli puolestaan ennettävä kylään - huolehti Kreetta.
