lauantai 14. lokakuuta 2017

Niin makaa kuin petaa, Sulevi

Ja sitten oli Kyläjuhlien päivä.
Elsi-Kanerva kohtasi Juvosen rantalaiturilla...


Elsi-Kanervalla oli sovitut puheet Juvosen kanssa tapaamisesta.


Ja voi miten sydämet sykkivät
... muistelivat aikaisempaa kesäjuhlaa..kohtaamista siellä.

Ja samat muistelut oli kaveruksilla jotka nauttivat vahvistusta muistille Rysän kapakassa; Suutari, joka oli erittäin iloinen löydettyään kesään kadonneen Jokakylän-Kallen ja Jokakylän-Kalle joka oli koko kesän ollut vain iloinen. Sekä muurari Nysten joka piti vapaapäivää ja ohimennen tiedusteli oliko Suutarin Ullakin juhlilla?


Toisessa päässä kylää oli Aksenja asettunut Estherin kanssa mukavasti, Hebla vierellä joka oli tukemassa Aksenjaa tässä herkässä tilanteessa; Aksenja oli saanut Sulevin mukaansa ja lupaamaan, että tapaa Estherin ja kertoo rehdisti, että on tavannut naisen, jonka kanssa nyt on enemmän, tai vähemmän tekemisissä.
Tosin Sulevi oli ensitöikseen paennut Benjamin Kukon Herrain pukimon yläkertaan, sikarihuoneeseen.


Benjamin Kukon sikarihuoneessa Sulevi purki tuntojaan estraditaiteilija Benille ja Rubenille ja toivoi tukea ja ymmärrystä asialleen.
Ja kieltämättä viihtyi erittäin hyvin, hyvin varustetussa ja viihtyisässä huoneessa. Samalla nousi mieleen kuva omasta konttorihuoneesta illanistujaisin. Se oli ennen kuin kamariin ilmestyi naisten matkalaukku, huomaa Sulevi.


Samaan aikaan Kyläjuhlilla vietti aikaa rannalla ihana Anja..


Suutaria etsiskeli Ulla...


Esther kävi kuulumisia läpi Aksenjan kanssa.. ja odotti...


..  Ranta täyttyi hiljalleen


James tuli Ullaa vastaan ja iloset kuulumiset vaihdettiin ja James kertoo Marrakeshin mattojen hankintamatkastaan...


Kattojen yllä laskeutuivat Peppi ja Taneli...

...koko autollinen hiiriä pysäköi kylän keskustaan... (kertokaa kommentteihin juhlien vieraiden omistajat, kuten tämän lumoavan hiiriperheen)


... Ja samaan aikaan Kaihon Kavaljeerit, solistinaan itse Laimi-Lyydia, aloittivat lavalla; Yö saariston on...


. .. Sen kutsumana saapui vihdoin myös Sulevi.


... hiipi lähemmäs naisten seuruetta...


 ... niin, tuolla on Esther. .


.. monen anelun ja Aksenjan avustuksella Esther viimein suostui kahden keskiseen keskusteluun..


... Ja selittelyyn.. 


... Ja mateluun...


Samaan aikaan toisaalla oli Fiona istahtanut silhuettitaiteilija Grigorin malliksi...

Muurari Nysten on siirtynyt tähyämään rannalle....


...Ja rannalta laiturille on siirtyneet Sulevi ja Esther. .


 ... muistatkos kun kesänä yhtenä...


 ... tuossa laiturilla sinä istuit varpaitasi uittaen ja viiniä nauttien...


 .. tässä näin, enkä saanut silmiäni irti sinusta..


... muitatkos.


 ..katsopas ...


.. otetaankos maljat...


 ...Ja Kauppakylän miehet siirtyvä lähemmäs musiikkia, ja tuumivat, että pitää käydä kohta  pyörähtämässä...


 ... sen ovat jo Elsi-Kanerva ja Juvonen tehneet.


Ja pitkin rantaa kiirii kaunis Laimi-Lyydian laulu:
... Kun yö saariston on...
tuuli ei lohduta odottajaa ...


...toiveet vain nyt lentää saa.


sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Kohden kyläjuhlia

Kauppakylässä oli kauppahuoneella ollut pitkään hiljaista, itse kauppiaan suhteen. Kauppias Sulevi Karlsson oli hautautunut kaupan yläkertaan.


Asia oli pantu merkille jo kautta kylän ja aina, kun kaksi ihmistä tapasi, asia tuli otettua jossain kohtaa esiin.


Kruununvouti Filemon Pykälä mietti missä yhteydessä asiaa ottaa esille ja päätti, että Kauppakylän martiarkka Aksenja Malakoff oli oikea henkilö jonka kanssa voisi arkaluontoista asiaa puhua.


Eikä valintaan voinut olla vaikuttamatta se, että Villa  Malakoffissa oli keittiössä taitava emännöitsijä-Olga. Ja emäntä vieraanvarainen.

Jos asiaa pohdittiin oikein maallisen lain voimalla Villa Malakoffissa, sitä tapailtiin taivaisen lain voimin Syreenitalossa.
Kappalainen Axel Ahl, Anna Sofia Ahlin yksi monista pojista.... (vaikka neiti-ihminen olikin. Oikeastaan siis rouva.) Niin, Kappalainen siis pohti asiaa Levin kanssa. Toden totta, enhän minä muuten, mutta minulle on tuotu asiaa esiin kylän väen taholta...
Niin, onhan se surullista, tuumaa myös Lev. Kaikki mukavat illanistujaiset ovat tyystin loppuneet, haikailee...

 

Ja samaan aikaan rouvat kokoontuivat toisaalla talossa; alkoi joka syksyinen kudontapiiri, jossa kudottiin jouluksi sukkia, kintaita, kaulahuiveja ja myssyjä kylän töllien jälkikasvulle. Ja sitä niissä riitti!
Kappalaiska, Fiona Ahl (muuten Salmen isän mummo, jolta Salme oli perinyt ulkonäköä) pohti kylän yhteistä asiaa anoppinsa kanssa odotellessaan muita kutojia.
Olen kyllä ollut hyvin pahoilla mielin ja hämmästynyt Kauppias Sulevin käyttäytymisestä. Ja siitä julkeasta elämästä kauppahuoneen vintillä....
Niin, onhan se semmoista... voisivat mennä jonnekin muualle, jossa ei tunneta, lieventää neiti Ahl ja hetken vilahtaa oma asuminen vuosien takaa mieleen.
Niin, mutta kun pidimme ihan, että selvät on puheet kaupungissa asuvan Estherin kanssa. On meidän pienen Esterin kummikin. Minä niin pidän Estheristä, että pahaa tekee tämmöinen. Mitähän hänkin tuumaa... Uskalla ajatellakaan.

Ja Villa Malakoffin tuvassa...


Johanna on aloittamassa viimetalvisten matonkuteiden paukuttamisen matoiksi. Harmituksen saisi purettua osin siihen. Tuo Edith Adine Aleksandra oli harmituksen syy, tuntui ihan jämähtäneen Sulevi konttorikamariin.
Eikä ollut mistään kotoisinkaan; Iso nenä ja romuluinen. Ja kumea naurukin sillä oli,  oli kiirinyt pitkin varastohuoneen rappuja, kun jotain sieltä oli Johanna hakevinaa... Lähtisi sinne mistä oli tullutkin... ehkei jopa pidemmälle!

Kauppahuoneella tarkka Ofelia Masalin avasi kuitenkin joka aamu kauppahuoneen ovet


Ja yhtä täsmällisesti Otto Iivari Timmerman työnsi kala-kärryt kaupan pihaan. Kyllä afaarit pyörii, vaikka itse kauppiasta ei juuri näkynyt, siitä piti Ofelia ja Otto Iivari huolen.


Kauppakylän laidalla Åmarin ja Lyydian tuvassa pientä Alisaa nukutteli Elsi-Kanerva, eikä ennättänyt miettiä kylän skandaalia.


Oli tulossa naapuripitäjään Kyläjuhlat!
Sinne mieli vei ja kaivattuun tapaamiseen Juvosen kanssa.
Punehtuu vallan ja pistää lisää vauhtia kehtoon.


Ja kylän vallan vastakkaisella laidalla suutarin töllissä oli Suutari Eljas töissään.


Se ei ollut ihan tavanomainen näky, mutta Sulevin hävittyä makuukammariinsa ihanan Edithin kanssa, olivat mukavat lauluillat jääneet tyystin. Suutari kyllä oli nähnyt sen verran Edithin keinuvaa lannetta, että toisaalta ymmärsi, vaikkakin kaipasi hauskaa seuranpitoa.  Ja Jokakylän Kallekin oli jäänyt jonnekin kesällä kiertäneeseen porukkaan ja muurari Nystenilläkin oli kiireensä. Joten ei auttanut kuin pukea essu päälle ja istahtaa työn äären.
No, olihan Kyläjuhlat juuri oven takana. Ehkä Ullakin olisi niille suopeampi, kun hiukan teki rästiin jääneitä tilauksia.


Kyläjuhlilla nähdään!

torstai 10. elokuuta 2017

Kyllä kyllä, da da


Edith Adine Aleksandra Tikanoff


Syntynyt ylimyssukuun 24 vuotta sitten, pakkasen paukkuessa kartanon seinissä, mutta keltaisen huoneen koristeellinen kaakeliuuni lämmitettynä hohtavan kuumaksi
luoden lämpöä ja valoa vastasyntyneen tulla.


Elänyt yltäkylläisyydessä, kaiken kauniin ja ihmeellisen ympäröimänä.


Edithin isä oli taipuvainen ilotteluun. Ilotteluun ja kaikenlaiseen jännityksen.


Ja mikä olisikaan suurempaa jännitystä, kuin pelit. Kaikenlaiset pelit. Ja mitä suuremmat panokset, sen suurempi oli koettu jännityksen määrä.


Mutta sama onni joka siunasi Edithin isää rakkaudessa ja perheonnesa, ei seurannut häntä pelipöytiin


Ja vaikka omaisuus oli suunnaton, sen saattoi silti hävitä, viimeistä vaatepartta ja astiaa myöden.


Niinpä eräänä päivänä oltiin tilanteessa jossa syvästi tasapainottamaan tilaan syösty äiti oli jätetty selviytymään 12 lapsen kanssa. Sukulaisilta saatiin katto päänpäälle ja välttämättömin, mutta perhe pakosta hajoitettiin eri sukulaisiin ja kukaan ei suhtautunut kovin suopeasti häpeällisen sukuhaaran jäseniin.


Aksenja Malakoff ja Hebla sotkeutuivat kirjeiden välityksellä perheen kohtaloon ja pyysivät Kauppakylän kauppiasta Sulevi Karlssonia Pietariin suuntautuvan kauppa matkan yhteydessä toimimaan saattajana, kun Edith Adine Aleksandra siirtyisi Aksenjan ja Heblan huomaan.


Sehän sopi Suleville. Ja tehtävä osoittautui erittäin mieluisaksi. Niin mieluisaksi, että Sulevi sanoi kyllä kyllä ja da da, monta kertaa, eikä mikään ollut enää entisellään.


Niin, Varpuseni, mitä pyysitkään...
Kyllä kyllä, da, varmasti onnistuu... oma Sokerimuruseni...