torstai 24. syyskuuta 2015

Kerrostaloelämää

Kerrostalossa jatkuu elämä vaikka seinistäkin vielä osa puuttuu - tuulista on.
Mutta niin on väkevästi valmistumisessa Korkin sisarusten arki mukana...
Ja eihän tämä elo näköjään pysy enää pelkästään heidän arkena, vaan siihen tupsahtelee jo ystävätkin;
Aulis Winstén.
Aulis tuntee suurta paloa taiteisiin ja on erityisesti teatterin ja musiikin ystävä. Hän kirjoittaa joskus värssyn jos toisenkin ja kovin mielellään myös lukee niitä. Joskus ajautuu herkkään tilaan ja suuressa tunnekuohussaan ryhtyy lausumaan niin omia, kuin suurten taitajien runoja ja kuolemattomia sanoja.
Ja se on lausuntaa se, jos mikä!


Aulis ennättää istahtaa jo pöytään ja Impi tuo juuri paistuneita köyhiä ritareita, kun Kaarina nousee ja komentaa Auliksen uudelleen liikkeelle...


ja katsomaan kylpyhuonetta...

 
...ja kurkkaamaan keittiötä (jaa-a missähän se Impi on ritarit paistellut?)


No. mitä mieltä olet?

 
Ja taas istutaan mukavasti pöytään...

 
Kyllähän tässä näiden tarjoilujen äärellä varmaan jokin mielipidekin vielä kehittyy..

 
Niin, huomasittekos; vessassa on ovi!

maanantai 14. syyskuuta 2015

Kotiin paluu


Vielä ennen kotiin lähtöä oli Esther vieraillut Aksenjan kesähuoneessa.

 
Aksenja oli maininnut Estherille, että hänen kesähuoneessaan kasvoi ja kukki - kyllä vaan, ympäri vuoden kauniit kielot.
Aksenja tuumasi, josko Esther olisi ymmärtänyt moisen mystiikan päälle...


Niin, siinä ne ovat, alahyllyllä - eikös ole huumaava tuoksu!

 
Ja olihan se! Aksenja halusi antaa ruukullisen Estherille mukaan viemiseksi. Samalla Aksenja toivotteli hyvää kotimatkaa ja toivotti Estheri lämpimästi taas takaisin - niin, eiköhän ne yhteydet tänne kuitenkin nyt ole aika vakaat, tuumaa Akesenja.
 
------______------______-------_______-------_______------

Ja onhan ne vakaa on ja erityisen, mieleen - ainakin Sulevin mieleen ja  taitaa tuntua jo aika vahvasti..

 Kauppahuoneen Karlssonin yläkerrassa oli vielä viimeinen ilta...

 
... haikeaa, lämmitä... lähekkäistä ja

 
...leikkisän lemmekästä - ja sitä huomista ei kumpikaan halunnut vielä ajatella...
 

keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Syreenitalossa lasten juhlaa

Syreenitaloon on kokoontunut joukko onnellisia ja iloisia Kauppakyläläisiä. Ja joukossa kolme aivan pientä joita ei vielä ole suuremmin esitelty...

 
Yksi pienistä on Kauppakylän uuden kappalaisen Alex ja Fiona Ahlin pieni tytär.
 
Kun sana kiiri kylän raitilla, että uuden kappalaisen tuore rouva oli hetimiten pieniin päin, oli mm  Suutarin Ulla tuntenut piston - haikean sellaisen, vaikka hyvä oli kun nytkin riitti ruoka pitämään nälän loitolla.
(en kyllä ole huomannut Ullan uuman juurikaan kaikesta niukkuudesta kaventuneen!)

Mutta Sofka, joka edelleen salaa toivoo ihmettä tapahtuvaksi, oli aidosti iloinen Fionan puolesta.

Alex piti kovasti Sulevi Karlssonista. Pitkistä ja antoisista keskusteluista ja mielipiteiden vaihdosta Sulevin kanssa ja piti Sulevia oikein viisaana ja vakaana miehenä. Ja tämä Estherin kanssa seurustelukin tuntui olevan aivan vakailla aikeilla ja kaikin puolin siivoa - (noh, tietysti Alex Ahl ei ollut kaikissa juhlissa ja tilanteissa mukana...)  Ja mitä Estheriin tuli, Alex piti häntä erittäin sydämellisenä ja oikeudenmukaisena ihmisenä. Jotain puheita liikkui.. noituutta mukamas..., mutta Alex oli kovin avaramielinen ja tiesi, että naiset nyt aina puhuivat. Ja erityisen mieluusti naiset puhuivat pahaa toisen toistensa päälle eikä siihen pitänyt juurikaan puuttua, tai kuulla.
Niinpä hän oli ehdottanut vaimolleen, että kummiksi voisi pyytää Sulevia ja Estheriä.
Ja Fionakin oli oikein iloinen, että Sulevi ja Esther suostuivat.

Pieni tyttönen sai siis kummeikseen Estherin ja Sulevin.. ja nimensä kummien mukaan: Ester Sulamit.
Ja Ester Sulamit varttuu ja tulee sitten vuosien päästä itsekin äidiksi ja hänen pojastaan sitten aikanaan Salmen isä.


(pikkuinen Ester Sulamit saapui Liisalta arvonnan päätteeksi suloisessa virkatussa puvussaan - Kiitos Liisa)


Toinen pienokainen jota samalla juhlalla juhlitaan on Åmarin ja Lydian pieni tytär.
Hän on parin kolmas, ensimmäiset ovat kaksoset Olavi ja Loviisa, nyt taapero iässä. Åmar muistaa kuin eilisen päivän sen kuuman kesän ja sen valtavan ukonilman jonka saattelemana kaksoset saapuivat maailmaan. Nyt tämän tyttären saapuminen kävikin paljon sopuisammin. Varmaan onkin rauhallinen lapsi, tuumaa Lydiakin.
Tämä tyttönen sain nimekseen Aliina. Pienen Aliinan kummeina toimi Åmarin äiti Elsi-Kanerva ja hyvä ystävä, Sofkan puoliso Lev. (Aliinan on tehnyt Mariella <3)


Samoilla kahveilla juhlitaan vielä kolmatta pienokaista. Ei ennen ollut tapana ristiäisistä  sen suurempia juhlia tehdä, monta kertaa sitä saatettiin kastaa jopa useampi lapsi samasta perheestä, jos matka papin pakeille oli kovin pitkä ja hankala. Ei ollut kallista aikaa käyttää matkan tekoon jonkun niin mitättömän ja herkästi henkensä heittävän vuoksi kuin lapsen. Papin pakeille tarvittiin jokin muukin, tärkeämpi asia.
Kauppakylässä yhdistettiin juhlat ja kolmas juhlan aihe oli Sofkan ja Levin pieni orpo kasvatti. Pieni mies sai nimekseen Paavali.
(Pienen Paavalin on tehnyt Pirre, oih <3)


Sulevi on kovin herkistynyt pienen ihmeen äärellä. Vaikka hänellä onkin olemassa tytär, ei hän ole pienten vauvojen kanssa ollut tekemisissä.
Vai onko tämä kuva Estheristä sellainen haikea... jotain on jo ehtinyt auttamatta kulkea ohi.


Elsi-Kanerva on iloinen poikansa perheen onnesta. Elsi-Kanervalle lapset ovat rakkaita ja nämä pienet ovatkin yksi syy siihen, että Elsi-Kanerva ei kuitenkaan ole lähtenyt Perämeren rannoille kotikonnuilleen - ja se toinen syy saakin sitten hymyn kasvoille - se nousee ihan silmiin saakka...


Sofkan pienet tytöt (kasvatteja kummatkin) nauttivat juhlasta ja etenkin herkuista...


Sofka katsoo tyttösiään; Voi minua, miten onnekas olenkaan, tuumaa Sofka, saan tarjota näille pienille kodin - minun tyttöseni ja nyt tämä pieni Paavali.


Pienen Paavalin kummeiksi oli pyydetty Ofelia jonka kanssa Sofka oli ystävystynyt ja Lev jotenkin vähän ehkä vahingossa, tuli vastanneeksi myöntävästi Filemon Pykälän kysymykseen, olisiko hänestä kummiksi pojalle... noh, ehkä Filemon menisi siinä kun moni muukin. Ainakin hän mielellään oli aina paikalla ja olihan hän sentään virkamies, kruununvouti.


Khiihii hihi,... ooonpas täällä hyvää kaaaakkua..


 Niiihn, eeeeiköhän me nauttittaisiin täääytekakkua yyyhdessä..khi hi?...


...kun me nyt olemme kuuummi puolisoth..khim, hih, ohoh, mitäs minä nyt noooin sanoin...khihi...

 Filemon oli aidosti kovin mielissään uudesta tehtävästään ja kovin otettu, että Ofelia oli toinen kummi hänen kansaan - ja ei yhtään vähemmän innoissaan juhlapöydän tarjonnasta...

Juhalta olivat mukavia; oli syy kokoontua yhteen, tavata ystäviä, rupatella ja vaihtaa kuulumisia...


Monta tärkeätä asiaa pantiin alulle, solmittiin uusia tuttavuuksia ja suhteita - kaikenlaisia suhteita.
 
Eräs kovin lämmin suhde oli taas vääjäämättä kääntymässä eron päivään ja siksi vielä viimeisiä hetkiä haluttiin viettää aivan kahden.
Sulevi ja Esther ovat jo siksi poistumassa mukavista juhlista


Pidetäänkin yhteyttä nyt oikein urakalla - ja kyllä, Sulevi lupasi myös toimia viestin viejänä Fionan ja Estherin välillä - se tehtävä oli enemmän kuin mieleen. Olisi sitten syy taas lähteä Kaupunkiin.
Pieni Ester, voi hyvin tällä välin ja kasva oikein pontevasti, minä tulen sinua taas katsomaan.. Esther vielä tervehtii.

 

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Estherin vierailua


Kun Sulevi hoiteli afäärejään - niitäkin oli pikku hiljaa alettava taas hoidella - oli Esther käynyt Kauppakylässä vieraisilla...
Syreenitalon alakerrassa asusti Hilppa Pippuri, taitava parantaja, lapsenpäästäjä ja monen moisten tervehdyttävien rohtojen keittäjä ja sekoittaja - Siellä Esther vieraili muutamaankin otteeseen...



Mukava olikin vaihtaa tietoja ja taitoja...
 
 
 ... ja samalla Esther pääsi tervehtimään vanhaa kaappikelloaan joka nykyään asusti Hilpan tuvassa. Kello ilahtui ikihyviksi tapaamisesta ja pyöräytti muutaman ajan ja sään ihan omia aikojaan ympäri ennen kuin palautui näyttämään taas normaalisti tärkeät tapahtumat ja ajat.


 
Hilppa lähti  myös Kauppakylä laitamilla sijaitsevaa metsään...
Ja siellä vanhat portaat johtivat alas...
 


Heipä hei, ollaankos täällä kotosalla.. 

 
Sisään vaan, tervetuloa, Sakarias odottaakin sisällä ja tietenkin Ylermi..

 
Ja lämpimästi tervehdittiin - ja oltiin kuin olisi tunnettu iki-ajat

Ja Ylermi, päivää, mitä tänne kuuluu...
"On tapana olettaa, mutta saanhan oikasta... !- ja Ylermi oli vauhdissa



Ja oviaukon ulokkeella vartio ja vuoroaan tervehdyksille odotti Ilves - Julle ja oli jännityksessä; tuoko Esther tuliaisia ja etenkin tuoko kaalilaatikkoa?!



Ja pienen Moiseen vierelle astelee Ylermin vaimo Ursula, rapsutuksia vaille hänkin...


.. no hei, hei, kaikilta pöllöiltä ja muilta eläimiltä terveisiä...



ja sinulle myös Julle - kaalilaatikkoa on tulossa..



ja Pikku Moisee lupaa korvasienimuhennosta Estherille..


Niitä onkin aina saatavilla Sakariaan kotikolon luona...



.. ja miten paljon tietoa ja taitoa myös täällä Kotikolosessa vaihdetaan syksyyn kääntyvissä illoissa..

 
... ja tiedon vaihtoon ottaa osaa myös Ylermi - tietysti;
"On tapana olettaa, mutta saanhan oikasta... !-