torstai 26. maaliskuuta 2015

Vihdoinkin kalaasit

Villa Malakoffissa oli kalaaseja järjestetty pitkään ja hartaasti.
Monet kalat oli pyydetty ja syöty ennen kuin ne vihdoin päätyivät saliin pöydälle hyytelönä ja kraavina kalana.
Salin pöytä oli nostettu seinustalle ja katettu, lattialle jätetty tyhjää tilaa nuorten parien pyörähdellä. Niin oli Hebla suunnitellut - niinpä niin.



Anna oli kattanut Olgan kanssa pöytään herkkuja.
(herkut Jatan ja Mirjan ihanuuksia)
 
Natasa ja Pietarista saapunut Adelaida-serkku ihastelevat ruokia... ja supsattavat....

 
Aksenja vain oli kyllä alun perinkin tiennyt, mennyt sitten Heblan puheiden mukaan ja innostunut eikä sitten ollut raaskinut keskeyttää sitä intoa joka aika ajoin tarttui häneenkin. Vaikka olikin tiennyt... ; Kauppakylässä ei ollut naimattomia naimaikäisiä miehiä.
Siis sellaisia jotka olivat soveliaita kutsua. Ei muita kuin Filemon Pykälä.

 
Filemon Pykälä saapui oikein mielellään. Olisi tullut melko varmasti ilman kutsuakin.
Missä vain väki kokoontui, oli lainvalvojan suoranainen velvollisuus tarkastaa kokoontumisen syyt ja etenkin varmistaa ettei niillä ollut ainakaan epäsuotuisia seurauksia.

 
Khööm, khööm, Niin päääivää arvon neidit. En olekaan eeesittäytynyt vielä tälle
tooiselle neeeitsykäiselle.... Fiiilemon Pyyykälä, esivallan paaalveluksessa ja teeeidän. Khih,hih...
Muutta voi, voi mitkä herkut....

Ja niin Filemon Pykälä antautui katseen ja tuoksujen nautinnoille. Ja aikoi antautua lisäksi myös makujen nautinnoille. Oikein hartaasti ja pitkään.

 
Aksenja oli pyytänyt rouvia  kalaaseihin, kun tiesi, ettei Hebla löytäisi nuoria miehiä eikä näköjään varttuneempiakaan saapunut.
Sulevia odotti sekä Aksenja, että Hebla, mutta Sulevi oli lähettänyt sanan, ettei nyt mitenkään ennättänyt. Afäärit ottivat juuri nyt Sulevin kaiken ajan.



Tyttösillä oli hauskaa seuratessaan Filemonin herkuttelua ja kuunnellessa kertomuksia hankalista ja haastavista tilanteista joissa Filemon Pykälän arvovaltaa oli tarvittu.



Ja juttua riitti - ja suolaisten jälkeen oli Filemon siirtynyt huoneen toiselle laidalle jossa oli tarjolla makeaa.



Rouvilla oli niin paljon puhuttavaa, että Filemon sai puhua melkeinpä yksin tytöille.
Rouvat olivat aivan kuohuksissaan; Suleville oli ilmestynyt Kauppakylään Kauppahuone.
Suuri punainen hiukan jo elämää nähnyt rakennus, mutta komea, kahtaalle avautuvilla ovilla ja suurilla ikkunoilla.
Aiemmin vuokratun huoneen remontti oli pitkistynyt ja kuten usein samalla ne tahtovat mutkistua ja niin oli käynyt.
Sulevi luopui siitä hankkeesta. Juopoteltuaan murheitaan pari päivää Suutarilla, oli ottanut ja lähtenyt Helsinkiin ja sieltä tultua oli tullut Kauppahuonekin.
Itse talo oli Juvosen suvulla ollut rakennus jonka Juvonen oli perinyt. Juvosella ei ollut aikeita muuttaa koskaan itse taloon ja myynyt Suleville pitkään tyhjillään olleen rakennuksen.
Mutta mistä oli Sulevi saanut sellaiset rahat - sitä rouvat pohtivat...
Niin, Maggien luona Sulevi oli myös viihtynyt.... ja Maggiella oli varoja. Paljon varoja...



Ja sitten kuuluu iloinen hihkaisu, naurua, ja kohahdus rouvien sohvanurkassa...
Babuska, katso, saanko esitellä sinulle - Samuel


Ja Natasa tuli ja kuljetti nuorta miestä ihan käsipuolesta! Voi kauhistus, pääsee Aksenjalta.

Natasa oli iloinen, eikä huomannut mitään ihmeellistä lämpimässä otteessaan, olivathan he Samuelin kanssa näin olleet monta kertaa ennenkin...
Voi sentään..  huokaa Aksenja
Tällaista tämä sitten on, kun vapaasti annetaan kulkea torit ja markkinat nuorten neitojen... ei mitään kuria ja vahtia, päivittelee Hebla,..
Elsi-Kanervaa hymyilyttää, niin on kaunis pari ja onnellisen oloinen. Anna Sofia Ahlin ilme on myös hersyvä, mutta nyt ei uskalla sanoa mitään, saati katsoa Aksenja Malakoffin kasvoja.
Voi sentään, sitä on tainnut Aksenja toistella tämän illan aikana jo monet kerrat...



Filemon vähän typertyy, nielaisee pullan hiukan liian suurena ja kääntyy sitten vasemmalle... onhan vielä tämä toinen neito...



Niin, kovin kaunis, kovin kaunis on tämäkin - nuori ja kaunis... kyllähän se tästäkin... khööm, khööm



ja viimein on keittiö liesien ääreen kantautunut
Sulevin Helsingin reissulta tieto, että  Sulevi on Maggien lisäksi nähty käyskentelemässä kasvihuoneilla ja puutarhoissa kuvan kauniin nuoren neidon kanssa...
Ja joku jo varmana tiesi, että sama neito on vieraillut Kauppahuoneella illan hämärissä ja viipyillyt -  vaikka se ei vielä ole edes avattu..

 

10 kommenttia:

  1. voi ei, itkeekö toi punapää nyt? (en muista nimeä äkkiseltään)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, kyllä se taitaa essun helmaansa hyrskiä, Johanna. :D

      Poista
  2. Hienot kalaasit ja mainio tarina, kiitos kun sain vierestä kurkistaa :)

    VastaaPoista
  3. Upeat juhlat. Ja mikä pitopöytä!! Kuvista kuulee myös sen kuhinan. Nuorta miesvoimaa kylä kyllä kaipaa.

    VastaaPoista
  4. Tämähän on kuin Salatut elämät konsanaan! Mitenköhän tässä käy...

    VastaaPoista
  5. Ai jai mikä pitopöytä - ja noi ihmissuhteet... (Salattuja elämiä en ole koskaan katsonut, mutta kait tämä sille vertaa vetää, luulisin..)

    VastaaPoista
  6. Kauniit asetelmat - niin pitopöydässä kuin nukeissakin. Ihanan eläväiset kuvat. Miltei voi kuulla tytön itkevän 😔

    VastaaPoista
  7. Wau mikä juhlapöytä! Ja vieraat niin parhaimmissaan.

    VastaaPoista
  8. Aah ihana tarina kera ihanien kuvien <3

    VastaaPoista