Kauppakylän väki oli suunnitellut Suvijuhlaan lähtöä Rysän satamaan jo viikkoja.
Kun lähdön päivä koitti, oli alkukesän influenssa-aalto iskenyt etenkin pienempiin lapsiin ja niin jäi Sofka kotiin. Lev ei raaskinut lähteä ilman Sofkaa ja niin Syreenitalon väki jäi lopun lopuksi kaikki kotiin.
Villa Malakoffeilta oli itse Aksenja Malakoff lähdössä, tottahan toki ja Hebla hänen kanssaan. Olga, suureksi murheekseen oli saanut selkänsä niin huonoon kuntoon laittaessaan juhannuksen herkkuja ettei lähdöstä hänen kohdallaan tullut mitään ja hiukan pahansuovasti väitti, että apuna ollut Johanna oli ilmiselvästi laistanut työtehtävistään, kun Johanna hyvin terve- ja suoraselkäisenä kiiruhti samaan kärryyn Suutarin ja Ullan kanssa, kohti Rysän satamaa.
Niin, Suutari oli kovin mietteliäs, kun Ulla oli tänä vuonna niin innokkaasti ollut lähdössä. Uuden mekonkin oli tilannut oikeen ompelijalta. Kovin oli värikäs, tuumi Suutari rattailla..
Ja sitten saavuttiin Rysän satamaan.. siellä tuoksui - lämmin ilma täyttyy tuoksuista; kesä, meri, kukkivat syreenit...
Ja jo oli kukkasin koristellun sisääntuloportin vierellä lippukoju.
Meeri oli lupautunut lipun myyntiin.
Ja Juvonen oli tullut paikalle jo hyvissä ajoin, seuraamaan, että kaikki tulee valmiiksi. Ja tarkastamaan, että kaikki on asianmukaisesti... niin, pyörähdetäänkös, kun orkesteri aloittaa..
Tervehdittiin Meeriä... ja luvattiin käydä illan aikana vaihtamassa kuulumisia paremmalla ajalla, nyt ei ennättänyt...
Ullalla oli kiire sisään. Kauppakylän naisväki perässä ja Filemon Pykälä jo ryki kurkkuaan... aikoi sanoa muutaman tärkeän varoituksen sanan ennen sisään astumista, mutta huis, ja naisparvi käveli Filemonin läpi...
Ulla syöksähti kokolle - Voi että on komea, kun tuo sytytetään se mahtaa olla mahtava näky
Ja takana olikin jo tanssipaviljongin raput...
Johanna, Elsi-Kanerva ja Ofelia jäivät kioskiluukun lähelle...
Maggie, Miinu ja Faunius istuivat ja lepuuttelivat jalkojaan, Aksenja ja Hebla jäivät seinustalle, laiturille josta olikin upeat näkymät Rysänlahdelle. Rantasipit äännähtelivät terävästi kivikoissa ja pari meriharakkaa kaiveli rantahiekasta etanoita ja tiira kirahteli lennellessä uteliaana katsomassa juhliin saapuneita
Suutari porhalsi aikomuksenaan nopeasti käväistä Rysän kioskin luukulla...
ja kokonainen kaiteellinen neitoja katseli haikeana laineita.. jospa tänä suvena...
Johanna ja Elsi-Kanerva ihmettelivät ja odottivat - molemmat, vaikka sitä ei ääneen sanottu.
Rannalla oli rohkea upea neito ottanut hameen pois ja otti aurinkoa. Heti oli Cisse-hurmuri löytänyt mukavan näköalan.
Juvonen oli tanssipaviljongin kaiteella ja viittilöi kuumeisesti, jotain myös huusi, mutta ei sitä kuulunut - musiikkia juuri viriteltiin
Ja Cisse oli saanut ympärilleen oikein tyttöparven.
Ja sitten kajahti tanssit;
Vain vana jäi kun laivasi lähti, se peittyi iltaan punertavaaaan....
...Yö saariston on...
Ja Suutari oli pokannut Ullalle. Ihan pelkästä säikähdyksestä, niin kauniisti se Ulla hyräili mukana ja keinahteli siinä vierellä.
Rannalla oli monen sorttista ihailua
Ja Suutari puristi Ullansa kovin lähelle
Filemon oli saanut Ofelian jo paviljonkiin ja kävi siinä seikkaperäisesti läpi tanssimisen ja tanssien järjestämiseen liittyviä ongelmia
Juvonen oli ennättänyt jo Paviljongilta Rysään... ja Elsi-Kanerva kulki avoimen oven editse,,
Elsiiii
Voi Elsi..
Ja Juvonen selitti jotain kiireestään, että jokin asia oli tässä illan aikana vielä hoidettavana, mutta kyllä tässä vielä tanssittaisiin... ja Juvonen oli jo poissa
Elsi-Kanerva kävi hetkeksi laiturin päähän. Siinä tuuli sopivasti viilensi kuumenneita poskia.
Samaan aikaan oli Suutari menossa jälleen pikavisiitille - kioskin luukulle... Siinä neitokaiset kurkistelivat luukusta baarin hurmuri myyjää...
Ja samalla saapui lisää vieraita alueelle... Johannan sydän ihan pompahti kurkkuun..
Voi, voi, tässä on hajusuolaa, auttaakos tämä, kyselee Anna Snitkinan sisar, Helenakin kovin huolestuneena seuraa tilanteen kehittymistä.
Mutta Johanna näkee vain Sulevin! ja Sulevi näkee vain Estherin..
ja tytöt baarimikon
Ja Sulevi suuntaa suoraan Paviljonkiin, ottaa Estheriä varmalla otteella kiinni vyötäisiltä ja kuljettaa tangoon,
Paviljongissa alkoi olla jo tungosta
... ja Juvonen oli vienyt Elsi-Kanervan tanssii
Ilta tummui, tanssi lämmitti, nuoret neidot nauroivat ja kuiskuttelivat..
--- ja Paviljongin takana, kujalla, oli nuorisolla ihan omat tarinansa..
Ei uskallettu tanssiin, ei hakea, ei lähteä... naurettiin ja katseltiin, vähän vaivihkaa ja pojilla vähän oli kolttosetkin mielessä. Ettei se järjestysmies nyt näkisi..
Ja Laimi Lyydian upea ääni soi yllä Rysän niemen
Suutari jaksoi tanssittaa, kun silloin tällöin pääsi livahtamaan Rysän baariin, mutta vain luukulle, ei passanut Ullaa jättää pidemmäksi aikaa silmistään, niin tutui mukavalle käsiin
Ja vilvoittelemaan on tullut Sulevikin - Johanna huomaa Sulevin baariluukulla ja aikoo kysyä aivan suoraan...
Sulevi ei edelleenkään huomaa kuin Estherin - Sulevi osti pullon viiniä, kyllä tämä ilta sen väärti oli
ja Johanna tulee...
-- siihen vierelle - ja kertoo siinä kaikkien kuullen, Estherinkin, millainen kelvoton ja kunnoton ja valheellinen on tuo kauppamies, minkä sitä kulkukaupias luonnolleen voi, ei minkään, ei muutu vaikka olisi kuinka Kauppahuonetta kulkukauppalaukun tilalla, ei, puhutaan yhtä ja tehdään toista... varmat oli ollut puheet... nyt piti kyllä sitten valita, tuon noita-akan ja Johannan välillä...
Ja samaan aikaan paviljongin takana neidot kurkkivat puskassa komeata Cisseä.
Cisse oli tullut salaa naukulle miesten luo ja Filemonilla olikin kiire pitäessä lain kirjaimet taas kohdillaan
esiintymislavan takana olikin oma tunnelmansa ja juttunsa
Juvonen oli ennättänyt vihdoin Rysään, myös Suutari oli päässyt sisään saakka, Ullan hän oli jättänyt naisväen seuraan, jotain hämminkiä oli kuulemma Johannalla...
Seelakin oli käynyt baarissa. Juvonen kyseli Sulevia, piti vähän puhella, mutta ei ollut täällä, ei...
Lavalla oli viimeinen tauko ennen viimeisiä tangoja ja valsseja
Kauppakylän yksinäiset olivat lyöttäytyneet yksiin. Opettajatar Kajsa oli niin odottanut näkevänsä Toivon, oli ollut toiveikas, mutta Toivolla olikin oma perhe mukana ja Toivo ei ollut edes huomannut Kajsaa. Niin kaunis ja onnellinen perhe... kyllä Kajsa ymmärsi, että oli itse vain kehrännyt jotain toivetta vaikka siihen ei ollut mitään perustettu. Toivo näki vain kauniin vaimonsa.
ja Michael kävi vielä kysymässä hurmaavalta neidolta josko tämä lähtisi vielä viimeisille tansseille...
mutta ei Molly lähtenyt, odotti hanuristi miestään, voi, voi,
ei hänkään, pitikö tässä palata kotiin vaimon viereen...
kun aikuiset olivat vilvoittelemassa, nuoret rohkaistuivat lavalle hanuristin tahdittamana
ja Johanna ei ollut saanut mukavaa vastausta Sulevilta...
Juvosella oli kiirettä - Sulevia ei löytynyt, mutta väliäkös sillä sitten, löytyi jälleen Elsi-Kanerva
Ja viimeiset tanssit kajahtavat - ja onpa siellä nuorisoakin rohkaistunut...Georg ja Adelaida
.. ja onnistui se Filemon vihdoin pyöräyttämäänkin Ofeliaa
Viimeiset pyörähdykset tekee Suutarikin..
ja onkos Johannallakin lohduttava olka... ja Cissekin siellä..
Ja kun orkesteri sitten kiitti illasta ja väki taputti orkesterille ihan kädet punaisina, kuin yksissä tuumin miehet miettivät, että nyt - nyt oli sen mukavan turinan paikka siellä Rysän baarissa - ihan niin kuin viimekesänäkin...
Mutta mikään ei ollut kuin viime kesänä
Ulla oli kuin taiottuna Suutarin vierellä ja ystävällisesti kertoi, että nyt oli aika lähteä kotiin...
.... kotiin, kun ensin oli viikko tolkulla tänne hinkunut, niin nyt sitten kotiin,
Taisi se luukulla juoksu kumminkin herättää jotain Suutarissa.
Mutta kotiin sitä lähdettiin. Ulla edellä ja Suutari perässä. Mieli jo apeana, mutta perässä kumminkin.
Ja Johanna, ei lohduttajista nyt ollut apua
Jokakylän Kalle olikin ainoa joka oli ennättänyt istua Rysässä aivan koko illan...siirtyi laiturin reunalle istumaan ja piteli laiturin tolpasta kiinni, kun hiljalleen kallistui huokaisten vaaka-asentoon
Kun väki lähti, uskalsivat pikkutytötkin lähemmäs baarimikkoa - pääsivät ihailemaan ihan läheltä
Ja yksi illan viimeisistä...
Kuulepas Juvonen, sinä olet sitten mahdottoman komea mies! Kyllä mina sinua katselisin ihan pidempäänkin, mutta...
Minä olen vähän tuuminut, josko minun olisi aika lähteä takaisin sinne Pohjanmeren rannoille, nämä tutut meren tuoksut herättivät niin kaipuun kotikonnuille...
-- ja tummuvassa, hiljenevässä illassa kaksi ihmistä puhuivat - vaikka tunsivat
Rysän satama oli hiljentynyt.
