Asia

Voi, voi, huolia ja murheita... Miten niitä siunaantuukin aina, kun tuntuisi, että muuten elämä hymyilisi..

 Ja hetken Sulevin olemukseen leviää lämpö, hymy... niin, oli Suvijuhlat

 

Suvijuhlilta oli Sulevi kotiutunut. Kotimatkallaan poikennut pienen kylän  kautta - kuin vanhasta tottumuksesta, kun oli sitä reittiä tottunut kulkukaupan aikaan kiertelemään. Viipyillytkin jonkin aikaa ja joku talo tullut siinä vähän tutummaksi kuin toinen...

Tässä nämä uudet hmm,.. niin miksiköhän Georg ja Fred niitä esittelivätkään...
Ja samalla hymy levisi ja  hiipi siitä Sulevin silmiin. Voi Esther - ja Estherin luona vietetty aika - yhteinen Suvijuhla..  ja hetken Sulevi oli jälleen huoleton.

 

Mutta vain pienen hetken, sitten todellisuus iski kuin moukari vatsaa

Niin, miten ihmeessä tämän asian oikein ratkaisee.. Aksenjalle ei voisi puhua, ei, ja siellä on talokin jo täynnä muutenkin.. vai voisiko... 

Vai - ei, kyllä taitaa olla parasta että nyt kysyn Ullalta apua ja neuvoa, Ullaan voisi aina luottaa.

Ei se auta kuin nousta portaat takaisin ylös. Pieni hetki  omissa ajatuksissa rakkaan kauppahuoneen tuoksussa oli tehnyt hyvää.
Kyllä, kyllä tämä asia nyt piti hoitaa jotenkin parhain päin. Juuri kun on se Estheri..

 

Ja sillä aikaa tämä "asia" oli tutkinut Sulevin kaupan yläkerran huonetta. Sitä ainukaista.

 

ja Asia oli antanut uteliaat silmänsä kiertää joka nurkkaan

 

ja pysähtyi lautaselliseen voileipiä.
Sulevi sanoikin, että syö nyt - ennen kuin oli hävinnyt alakertaan

ja kyllähän ne maistuivatkin. Olihan tässä jo pitkät matkat keikuttu kärryillä ilman evästä.

Kovin kauan ei tämä Asia malttanut aloillaan, leipä kädessä kiepsahti jo eteenpäin

 

ja huiskis - täältä näkeekin koko huoneen, onkin suuri ja mukava kirjoituspöytä

 

portaissa narisee...

 

ja Asia pääsee taas ruokapöydän ääreen..

 

 

Jossa on yhtä hymyä