Kotiin paluu

Vielä ennen kotiin lähtöä oli Esther vieraillut Aksenjan kesähuoneessa.

 

Aksenja oli maininnut Estherille, että hänen kesähuoneessaan kasvoi ja kukki - kyllä vaan, ympäri vuoden kauniit kielot.

Aksenja tuumasi, josko Esther olisi ymmärtänyt moisen mystiikan päälle...

Niin, siinä ne ovat, alahyllyllä - eikös ole huumaava tuoksu!

 

Ja olihan se! Aksenja halusi antaa ruukullisen Estherille mukaan viemiseksi. Samalla Aksenja toivotteli hyvää kotimatkaa ja toivotti Estheri lämpimästi taas takaisin - niin, eiköhän ne yhteydet tänne kuitenkin nyt ole aika vakaat, tuumaa Akesenja.

 

------______------______-------_______-------_______------

Ja onhan ne vakaa on ja erityisen, mieleen - ainakin Sulevin mieleen ja  taitaa tuntua jo aika vahvasti..

 Kauppahuoneen Karlssonin yläkerrassa oli vielä viimeinen ilta...

 

... haikeaa, lämmitä... lähekkäistä ja

 

...leikkisän lemmekästä - ja sitä huomista ei kumpikaan halunnut vielä ajatella...

 

Ja sitten on lähdön aika...

Viimeiselle illalle ennen kotiin lähtöä, on Vihtori-vaari, Kauppias Aukusti sekä Toivo kutsuttu Villa Malakoffiin lähtökahveille.

 

Villa Malakoffissa olleiden kutsujen jälkeen oli vielä paljon syötävää jäänyt jäljelle, ei aivan yhtä suurta valikoimaa herkkuja, mutta paljon kuitenkin. Aukusti ja Vihtori ohjattiin saliin ja Olga taikoi tarmokkaana tarjottavaa pöytään. Olga nautti vieraista.

Aksenjan saavuttua saliin, hän istui Vihtorin viereen ja käytti vielä viimeiset vierailun hetket hyödykseen ja lähetti Vihtorin mukana kutsun rouville saapua myös vierailulle.

Kauppakylän väkeä saapui yksi toisensa jälkeen jättämään hyvästit vieraille

Aukustin näkemyksistä oltiin viimeiseen hetkeen saakka kiinnostuneita...

Niin juttu luisti, että vieraat olivat jäädä kokonaan ruuatta...

No, rouvat sitten kävivät tarjoilujen ääreen.

Vaan Toivoa ei näkynyt. Tälläkään kertaa. Toivo oli omilla teillään ollut usean illan..
Suutari ja Jokakylän-Kalle olivat saaneet Toivon houkuteltua kortin peluuseen... Sitä oli tehty monta iltaa.. ja jotain vähän väkevämpää oli joinain kertoina miehet saaneet Toivon naukkailemaan - ihan siivosti kylläkin. Vaan avajaisissa oli joku ryökäle tönäissyt Toivoa joka horjahti suoraa opettajattaren Kajsa Idin syliin. Toivo oli ollut ihan kamalan häpeissään semmoisesta, nyt sitä tietysti luullaan, että hän olisi semmoinen, semmoinen.. maistissa kulkija - ei sentään!... ja nyt sitten oli kerännyt kaiken rohkeutensa ja toisten nauttiessa lähtökahveista, oli hiljaa lähestynyt kylän koulua...
 

... niin, sitä anteeksi pitäisi pyytää...kun silloin sillä tavalla...

 

... ihan sopimattomasti...

Ja samaan aikaan oli Vihtori-vaari halunnut vielä käydä katsomassa Aksenja-rouvan aarteita; viherhuoneellinen orkideoita. Aksenja oli niistä niin ylpeä... ja kyllä Vihtori viihtyikin.. kävi ihan mietteliääksi.. mitähän liikkui mielessä...

Kun vatsat oli täynnä ja toivoteltu kaikkea hyvää puolin ja toisin ja lähetetty roppakaupalla terveisiä Saimalle ja Hilma Ilonalle sekä pikku Martille,  Vihtori ja Aukusti vielä kävivät jättämässä hyvästit Suleville Kauppahuoneella.

 

Hyvästi nyt rakkaat ystävät, ja matkustakaa turvallisesti...
Kiitos, kiitos, terveisiä kotiin... kiitos, tervetuloa meillekin päin... ja rouvat ovat tervetulleita...
... no, eikös se jo Toivo tule... jäänyt taas... missäs on kaikki ostokset.. junaliput..

...........................

Ja kaiken keskellä Juvonen oli löytänyt mukavan paikan olotilalleen...

Aksenja kesähuone

Aksenja on ollut kovin iloinen jo pitkän aikaa - odottavalla mielellä.

Helsingistä mukaan tulleet Björn ja Anna... Anna on oikein näpsäkkä sisäkkö, palvellut oikein
hyvässä ja arvostetussa perheessä jopa ulkomailla. Perheen siirtyessä kokonaan ulkomaille, oli Annan tehtävä päätös; jäädä vai muttaa mukana ja Anna oli jäänyt. Hänellä oli ollut Björn jo kihlattuna ja avioiduttuaan he olivat saaneet molemmat paikan Rouva Aksenja Malakoffin luona Kauppakylästä. Sulevi oli tässäkin suhdekiemuroissa ollut välittäjänä.
Björn olikin kätevä monitaituri. Ei Aksenja miespalvelijaa tarvinnut, mutta Björn olikin ollut myös kovin kiinnostunut koko ikänsä puutarhan hoidosta ja erityisesti kukista ja vielä erityisen kiinnostunut orkideoista. Ja se varsin sopi Aksenjalle joka oli aivan lumoutunut niistä.
Nyt olikin jännittävä päivä. Aksenja oli kutsuttu pihamaalle. Sinne oli vihdoin valmistunut
oma kesähuone Aksenjan orkideoille. (Orkideat ovat kaikki Mollamarin upealta "tarhalta")

 

 

Sulevi on lähtenyt mukaan katsomaan miltä kesähuoneessa näyttää.... 

 

Hyllyille on siirretty Aksenjan orkideat - kokoelma erivärisiä Phalaenopsiksia, Vanda coerulea ja viimeisin hankinta; valkoisin ryöpyin kukkiva Coelogyne cristata

 

Aksenja istutetaan tuoliin ja Björn kertoo orkideoiden hoidosta...

Näille annamme kaiken sen auringon mikä vain on annettavissa ja lämmön, kertoo Björn...
Kastelemme kuumimmat ajat muutaman kerran viikossa ja muuten riittää kerran viikossa uppokastelu... ja huolehdimme tuuletuksesta, ilma ei saa seistä, muuten iskevät taudit ja tuholaiset...

Ja tämä kaunotar - Vanda - joka nauttii varpaat paljaana - heh, heh, jos sallitte.. häntä kylveltämmekin sitten päivittäin...

 

ja tämä Coelogyne cristata saakin olla viileimmässä kohtaa pitkälle sykysyyn vaikka muut siirrämmekin lämpimään -  ja lopputalvesta odotamme sen taas puhkeavan kukkaan (on vaan niin hyvää sorttia tämä, että kukkiikin pitkään, vuoden ympäriinsä :) )

Aksenja on vakuuttunut kuulemastaan ja Sulevi lupaa pitää silmänsä auki jotta Aksenjan kokoelma karttuisi, vielä on kovastikin tilaa uusille yksilöille.. Sulevin laajoilla suhteilla onkin ollut merkityksensä kokoelman kartuttamisessa.



Aksenja haluaa jäädä nauttimaan auringosta ja orkideoistaan..
Paljasjuurinen harvinainen sininen Vanda coeruleakin nauttii hiljaa keinuessaan ja ottaessaan aurinkokylpyjä muiden kanssa.

Aksenja istuu hiljaa pitkälle iltapäivään...