Voudin Virkatalo

Kesällä oli vietetty Filemon Pykälän ja Ofelian suuret häät. Häälahjaksi tuore pari sai pienen talon. Voudille virkatalon.

Sitä piti hieman remontoida ennen kuin sinne päästiin asumaan. Pientä kunnostusta siis loppukesällä...

 Talo saa hirsiseinät...

Mikähän talon väriksi...

Sitten ikkunoita paranneltiin, listoja ja listoja, koristeita, ovea ...

Sitten jo tapetit

Ja lopullinen muoto...

 Ja vihdoin, ennen joulua pääsivät Ofelia ja Filemon muuttamaan. Muuttokuormassa oli myös Ofelian Lumi-kissa, joka on ollut kaikesta vähän hämillään.

Filemon naulasi onnenkengän oven yläpuolelle muuttopäivänä, ollen varma, että onni ja ilo muuttaisi taloon samalla ja pysyisi siellä.

Filemon oli iloinen, että vihdoin hänellä oli oma virkatalo. Tosin hän oli ajatellut hieman kookkaampaa taloa...

Asuinhuone olisi ollut hänen toivomansa virkahuoneen kokoinen ja nyt virkahuoneena oleva pieni tila olisi ollut oiva tyrmä.
Ei sitä kovin usein kylällä tyrmälle  ollut käyttöä. Luojan kiitos, melko tolkullista ja lain kuuliaista väkeä oli Kauppakylän väki. Mutta silloin tällöin, oli ollut tarve korjata talteen väkijuomien riehaannuttamia uroita jotka mittelivät voimiaan joko keskenään, tahi voimansa tunnossa muutoin kylvivät ympärilleen pahennusta, tai jopa pelkoa.
Siihen pitää käyttää jatkossakin kylän aittoja, joissa on lujat ovet ja ikkunattomat hirsiseinät.

No, kuitenkin eteisestä pääsi voudin kansliaan.  Sinne Filemon oli teettänyt puusepällä tilaan sopivan kirjahyllystön ja kansliapöydän. Pöydän eteen voisi hankkia asioivalle tuolin.
Tosin seisottaminenkin oli joskus hyvä keino pitää asiat oikeassa järjestyksessä..
Asiaa piti miettiä.

Kanslian virkapaperit ja arkistot oli vielä muuttamatta edellisestä.
Hyvää oli tässä uudessa tietysti se, että se sijaitsi keskemmällä  kylää. Karlssonin Kauppahuonetta vastapäätä. Pystyi paremmin seuraamaan yleistä järjestystä. Kauppahuoneen tienoo, kun tuppasi keräämään kaikki jouten olevat ja oudot kulkijat.

Pitääkin syödä ja lähteä kierrokselle katsomaan, että kaikki on kylällä järjestyksessä. Ofelia jo kutsui ja kutsuva, makuhermoja kutkuttava tuoksukin hiipi asunnon puolelta.

Ofelia oli saanut eilen maalaistalon isännältä kanan. Isäntä oli vanhempia munijoitaan  lahdannut.

Filemon piti kanasta. Itse asiassa Filemonille maistui ruoka kuin ruoka, vaikka arvostikin erityisen maukkaita ja erityisesti kauniisti tarjottavia ruokia.

Asuinhuone oli pieni, mutta kaikki tarpeellinen mahtui.
Ja jotain pitäisi vielä mahduttaa... Filemonilla ja Ofelialla oli vain yksi tuoli. Ofelian kampauspöydän edessä ollut, jossa Ofelian oli ollut tapana istua kirjoittamassa pieniä ja herkkiä tarinoita. Nyt Filemon istui siinä kansliassaan. Niinpä ruokailun ajan piti istua sitten sängyllä. Filemon oli päättänyt, että käydään puusepällä tilaamassa pöytään tuolit.

Filemon oli antanut myös rahaa ja  luvan käydä ostamassa Sulevin kaupalta verhokankaatkin.

Ofelialla olisi kyllä ollut omaakin rahaa, jäänyt talteen ajalta, jolloin hoiti Sulevin kauppaa.

 Sulevi olikin kovasti surrut, kun menetti hyvän ja tomeran kaupanhoitajan Ofelian mentyä naimisiin ja alkaessa omaa kotia ja Filemonia hoitamaan.  Nyt erityisesti,  kun kevään koittaessa  afäärit taas vaativat Sulevilta matkapäiviäkin. Ofelialla oli ollut niin hyvä ote, sai ukotkin menemään pihalle syleksimään tupakki mällinsä, kaupan lattian sijaan.

Mutta arjen asettuessa,  Ofelia huomasi, että pienessä kodissa oli myös pienet puuhat. Ja useana  päivä oli Ofelia lehahtanut  lounaan jälkeen kylätien ja Kauppahuoneen pihan yli kaupalle. Yhtenä päivänä hiukan autellut Sulevia ja toisena  vähän enemmän ja lopuksi olivat Sulevin kanssa sopineet muutamasta kokonaisesta päivästäkin, kun Sulevi olisi Helsingissä.

Filemon ei oikeastaan ehtinyt pohtia asiaa... oli niin monta seikkaa, kun piti järjestää virkahuoneella. Ja ne paperitkin piti järjestää tänne uuteen virkataloon. Ja kun ruoka oli ollut aina ajallaan tarjolla, niin mikäs tässä... se putka asiakin, voisiko tätä taloa jatkaa.... Isona harmina Filemonilla oli  myös muutossa kadonnut virkaperuukki! Tai se katosi jo ennen muuttoa. Filemon muistaa jättäneensä sen Syreenitalon halliin tuolille, kun siirtyi saliin kahville. Kotiin päästyä huomasi ettei sitä enää ollut. Lapset tietysti ottaneet ja pilailivat jossain sen kanssa. Kuulusteltaessa kielsivät kuitenkin, kaikki toinen toisensa jälkeen hyvin päättäväisesti. Joten oli tässä ajatukset täynnä ja kaikkea kiirettä...

Ofelia oli iloinen; Sulevi maksoi mukavasti avusta ja niillä pennosilla sai ostettua omaa kirjoituspaperia,.. siitä ja kirjoittamisesta oli Filemon kerran tuumannut, että silkkaa turhuutta.
No, etsiköön peruukkiaan...