Melkein kuin Las Vegas

Sulevin vintissä oli väki viihtynyt - jo useamman päivän... Ja nyt oli joukkoon liittynyt Kaupungista Juvonen tuomisineen, Upea gramofooni! (Kiitos Erja <3)

Siihen pitää saada mukavaa musiikkia, tuumaa Sulevi iloisena, joskin hiukan uupuneena.

Juvosen matkassa oli tullut sitten kaunis punatukkainen, nuori nainenkin, esiintyvä taiteilija kuulema, pitääkin kysyä, että minkä alan, jos vaikka laulaisi...

... ja nuori herra ja lisää kauniinpaa sukupuolta ja

sitten vähän vanhempaa herraa...

Ja samalla kyydillä sitten oli saapunut Kauppakylään vieraita jotka levittäytyivät visiteeraamaan vähän joka taloon... 

Yksi riemukkaimpia jälleennäkemisiä oli Aksenjan ja Vennyn välillä Villa Malakoffissa

Ja Miinu tavoitti Ullan uudessa kamarissaan - voi miten Ulla oli iloinen, että sai vieraita. Suutari oli ollut taas poissa jo monta päivää ja olo oli käynyt jälleen hyvin hermostuneeksi.

Tästä ei mitään hyvää ollut odotettavissa, tiesi Ulla.

Ja Aksenjallakin vieraat lisääntyivät...

Ja osa kylään saapuvista löysivät tiensä Sulevin Kauppahuoneelle...  

Kun kerran täällä oltiin, niin tuliaisia kotiväellä ja matkamuistoja olisi mukava ostella.

Vaan missä oli kaupan hoitaja?

Väki sain ihmetellä puodissa ihan omin nokkineen.

Samaan aikaan yläkerrassa oli tunnelma muuttunut sähköiseksi....

...  kun ovesta vain tuli uusia ihmisiä. Ja sitten tuli sieltä myös Esther!

Sulevi kävi hermostuneeksi... Mutta Esther tuli tervehtimään yhtä sydämellisesti kuin aina...

... voi, voi, kun nyt kukaan ei mitään lipsauttaisi, toivoi Sulevi sydämensä pohjasta.

 Ja samalla kuului kahinaa ja kolinaa ja tupaan tuli eksoottinen ja veriä kuumentava tuoksu...

Voi hyvänen aika,... miten tässä nyt.. että pöydälle...

Sehän on Ben! Tuttava kaupungista...

..oli tahi ei, tumaa Otto Iivari ja siirtyy oikein lähemmäs kuin lumottuna

Sulevin on jo hiki, pää on aivan pyörällä... onko tämä jo unta..

Ja huomaa samassa Johannan ovensuulla...

Samaan aikaan siellä on myös nuori ja kaunis neito, jolle Sulevi aikoikaan esitteli kaupungissa puutarhoja ja kävipä nuori Tilly myös Kauppahuoneella kerran ennen sen avaamista..

Ja huoneeseen on saapunut myös Elsi-Kanerva - ja vihdoin tapaa Juvosen

... ja samala kuuluu kova kolina ja tömähdys.

Ja siinä makaa Kauppahuoneen omistaja ja johtaja Sulevi Karlsson,

kaiken keskellä, vinttihuoneensa lattialla. 

Sulevilla ei ollut mitään muistikuvaa, että oli eräällä Kaupunkireissullaan kutsunut kaikki jotka vaan tapasi, Kauppakylään viettämään kesän päättymistä ja juhlistamaan sitä luontoretkellä.

Villa-Malakoffissa oli keittiöön tullut sana, että eväskorit pitäisi valmistaa ja lähdettäisiin ulos, luonnon muovaamalle metsäaukealla kylän laidalla.

Pikkutytötkin tekivät lähtöä

 Ja sinne saavuttiin pikkuhiljaa...

otettiin paikka auringon lämmittämiltä kiviltä

ja juostiin, että päästiin lähelle...

... sitten esitys alkoi... jännittävä, uusi, hiukan shokeeraava - mutta miten tenhoava ääni ja miten lumoava oli tämä "lady".

Sitä seurasivat kaikki kiinnostuneina, uteliaina, tyrmistyneinä, lumoutuneina...

Ja seurusteltiin...

.., tunnelmoitiin, nautittiin auringosta...

... ja eväistä kuka miten..

Kohdattiin Meripävien paviljongin jälkeen ensi kertaa - ja huomattiin, että tunne oli kantanut.

Ja huomattiin, että tunne alkoi kannatella...

Tutustuttiin, uusia ihmisiä..

.. ja toisilla vasta koettujen ilojen muistot nostivat hymyn huulille...

 tytöillä oli kiikarit mukana, että yksikään paljetti ja upeus ei mennyt ohi...

Ja huispauksen välineet olivat kiinnostuken kohde. Verrattiin mahdollisuuksia, James oli juuri tullut Marokosta ja siellä oli ollut Lentäviä mattoja, saattoikohan niilläkin perustaa Huspausjoukkueen ja otella?

Ja moni oli vain hiljaa ja katseli, kuten Muurari Nysten... tutustui uuteen kylään ja sen asukkaisiin ja sinne nyt saapuneisiin vieraisiin... mittaili, arvioi ja talletti näkemänsä ja kuulemansa.

 Niin, ne Lentävät matot, kyllä niistä pitäisi ottaa hiukan enemmän selkoa, tuumaa Ron Jameksen kanssa.

Aksenja seurasi nuoria neitoja haukan katsein - vaikka kyllä tämä päivä sitten piristi!

Rouvat nauttivat esityksestä, kun ensin olivat päättäneet miten siihen suhtautua.
Parasta oli suhtautua kuin tämä olisi jokapäiväinen arkinen asia, vaikka tätähän ei olisi eden uneksia osannut...
Ja niin oli keskustelu jälleen käynnistynyt - jopa Heblalla, vaikka kurkkua muutamaan otteeseen pitikin selvitellä. Miinu ja Meeri tuntuivat selviävän notkeimmi kurkuin..

Esther oli viettänyt pitkän ja mielenkiitoisen hetken Jameksen kanssa.

Ja Sulevin oli lähdettävä siihen selvittämään tilannetta vaikka päässä yhä pyöri..

Esther pyysi viereensä... ja kyllähän siinä tuntu niin hyvälle olla.

Hmmm, verevää on tuolla naista... niin punaposkinen ja nauravainen... Kenenköhän eukko, vai liekö vallan vapaalla jalalla...

Johanna jäi vähän taaemmas.

Miten se roisto julkesi, niin kiersi joku yö aiemmin punaisia palmikoita ja supatti korvaan, ja nyt tuolla taas tuon noidan kanssa!

 Aurinko oli hiljalleen laskenut ja viileys alkoi hiipiä aukealla, piti kääriä vähän lämpimämpää päälle... taas tarkeni

 Elsi-Kanerva oli saanut Juvosen käsiinsä koko pitkän kesän jälkeen ja tuumi ettei heti sitä laskisikaan...

Ja kummia asioita se sydän saneli - vaikka kaikki muut olisivat sanoneet ja varoitelleen miten.

 Sulevinkin mieli oli vähitellen rauhoittunut - niin, näinhän tämän pitikin olla...vanha tunne vahvistuu..

... ja jotain ihan muuta, uutta - toisiinsa lumoutuu...