Kajsa Id

Samaan aikaan, kun Elsi-Kanervaa odotetaan Suutarilaan tytärtään Ullaa tapaamaan ja ensi kertaa myös vävyään, on koulun mäkeä noussut kaita hahmo.
Hahmo oli pysähtynyt koulun pihaan ja antanut katseensa kiertää pihapiirissä. Sulkenut silmänsä ja vetänyt syvään ilmaa ja hymyillyt. Väkevä, kostean metsän tuoksu. Kevät, sitä se on... ja noussut pari porrasta ja nostanut käden oven päälle. Siellä se oli, niin kuin oli ollut puhetta - avain.

No niin, tuumaa kaita hahmo ja laskee kassinsa lattialle, antaa katseen kiertää koululuokassa...

 

Neljälle on paikat... eikös lapsia ollut enemmän... pitääkin hetimiten selvittää...

 

Melko siistiä...

 

Ja luonnontieto näyttää täällä olleen erityisen hyvässä asemassa, paljon on siihen rekvisiittaa ja havainnointimateriaalia...

 

 

Karttakeppi ja ruokajakeluakin täällä on näköjään harjoitettu, ei siis omilla eväillä.. mistähän ruoka tuodaan...?

 

Voi, paljon pitää vielä selvittää, mutta hyvältä näyttää -  voi, voi, tämä on nyt minun iki oma luokka - ei, vaan kokonainen Koulu.

 

Ensimmäinen oma koulu entisten sijaistamisten jälkeen. Pitkä oli ollut matka Pohjanmaalta tänne syvälle itään, mutta kyllä oli päätös muutosta ja matka kannattanut. Sitä mieltä oli neiti-ihminen joka oli päättänyt pyhittää elämänsä lapsitainten valistamiseen...

Kajsa Id